Lue keskustelun säännöt.
Fudista pelaavien vanhemmat!
16.08.2009 |
Lapsemme menee ekalle ja on pelannut vuoden jalkapalloa. Nyt tuli tiedot syksyn harkoista ja kauhulla luin, kuin harkkoja on kahdet viikossa (kuten jo viime vuonna) ja lisäksi futsal-turnaus, jossa matsit arki-iltaisin, sekä kaupungin talviturnaus, pelit viikonloppuna. Pahimmillaan siis fudista 4krt viikossa.
Lisäksi harkat tulee ilmeisesti olemaan 18.30-19.30, joka sekin on mielestäni liian myöhäinen harrastusajankohta noin pienelle.
Nyt mietimmekin miehen kanssa, että pitäisikö fudis lopettaa nyt heti alkuunsa, vaikka poika onkin lajista tosi innostunut. Meillä on kaksi pienempää lasta ja tuntuu ihan älyttömältä, että nyt meidän perhe alkaa tosissaan harrastaa fudista.
Löytyykö joukkueita, joissa on harkat vain kerran viikossa? Miksi ihmeessä lajia täytyy alkaa harrastaa noin tosissaan jo noin pienenä?
Kommentit (15)
jo hyvinkin pienten lasten harrastukset on sellaista veren maku suussa-touhua.
Hyvin vähän on sellaisia liikuntaharrastuksia joissa saisi "vain harrastaa" sen liikunnan ilon vuoksi, eikä tähdätä johonkin ammattilaisuralle.
Toki tarvitaan mahdollisuus niillekin jotka ovat niitä huippulahjakkaita ja haluavat satsata tosissaan siihen lajiin. Mutta niitä on varmaan promille kaikista harrastajista.
Lapset ja nuoret tarvitsevat myös ihan tavallista vapaa-aikaa, ilman että joka ilta juostaan johonkin harrastuksiin.
Tiedän monta nuorta jotka ovat lopettaneet harrastuksen, ja käytännössä liikkuminen kokonaan, koska aikaa ei jää enää esim. kavereille. Tuollaisesta harrastamisesta jää aika paha maku suuhun.
Ja sitten ihmetellään miksi suomalaiset lapset ja nuoret lopettavat liikkumisen.
Niin, mistähän johtuu... Siinäpä pähkinää kaikenmaailman Nuori Suomi tmv. instansseille.
Pitäisi tarjota vähän kevyempiä vaihtoehtoja niille tavallisille harrastajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä treenit 3 kertaa viikossa 1½ tuntia ja vähintään kahtena arki-iltana pelit päälle + viikonloppuisin turtsit!
Näin on menty eskarista asti =). Kaikkeen tottuu jos vaan haluaa.
meillä ei päivät riitä kalenterissa 3 lapselle
Taidat olla 1 lapsen äiti?
en ole tuo jolle viestin osoitit, mutta kyllä 2 vanhempaa ja 2 autoa riittää - jos nyt joku kuskaus on aivan päällekkäin niin vanhin pystyy hetken odottelemaan hakuaan, tai järjestetään kimppakyytejä puolin ja toisin. Jos matka vaan on turvallinen, niin pyörälläkin pääsee omatoimisesti - meillä 9-vuotias pystyy jalisharkkoihinsa menemään itsenäisestikin.
Pitäisikö lasten harrastuksia varten hankkia vielä kakkosautokin. Herää kyllä kysymys, että kenen harrastus on kyseessä, jos vanhempien illat menee lapsia kuskatessa.
Olen myös sitä mieltä, että lapset tarvii ihan vaan aikaakin, eikä jatkuvaa juoksemista harrastuksissa. Ja perhe myös!
Eikö sitä varten harjoitella että päästään pelaamaan?
Mutta jos näin ei teidän mielestä ole niin voitte varmasti kysyä, voiko poikanne vain käydä harjoituksissa ja jättää osallistumatta peleihin.
jos lapsi itse tykkää futiksesta. Aika harvinaista se varmaan on että pelataan 4 kertaa viikossa ja se voi olla pojalle se odotettu viikko. Jos käy liian rankaksi niin lopettakaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun tuon ikäinen ei vielä harrasta yksin, se tarkoittaa perheen sitoutumista harrastukseen.
Halusimme viettää viikonloput mökillä ja viikonlopun harjoitukset ovat ns. pääharjoitukset, joissa pitäisi olla aina paikalla. Siinä alkaa helposti fudis määrätä perhe-elämäämme eikä me.
Ja mitäs kun seuraavakin lapsi pelaa fudista? Me vanhemmat haluaisimme myös harrastaa jotain kumpikin kerran viikossa, niin eipä sitä vapaata aikaa jääkään...
Aivan älytön ralli yhdestä pallonpeluusta! Meillä perheessä oli vielä pikkuveli, jonka harrastukset piti sovittaa yhteen ja lisäksi vanhemmilla työt, jonka vuoksi matkustellaan... Kerta tai kasi viikossa riittäisi futksen peluuseen meidän perheen mielestä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä treenit 3 kertaa viikossa 1½ tuntia ja vähintään kahtena arki-iltana pelit päälle + viikonloppuisin turtsit!
Näin on menty eskarista asti =). Kaikkeen tottuu jos vaan haluaa.
Se on niin hyvä harrastus ja jos poika vielä itse haluaa pelata niin olisi tosi kurjaa joutua lopettamaan. Eihän koskaan kaikkiin peleihin kaikki tule, käytte vaikka vain osassa pelejä. Eikä niitä muutenkaan varmasti joka vkl ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jokaisessa treenissä/pelissä tarvitse käydä. Meillä poika käy 1-4 kertaa viikossa treeneissä/peleissä - sen mukaan miten ajat sopivat meidän normaali-elämään.
Ehdottomasti, jos lapsenne pitää harrastuksesta, annatte hänen osallistua siihen, vaikka siihen sitten menisikin muutama ilta viikosta. Mutta - jos harjoitusten määrä on liikaa, tai sotkee perheenne elämää, niin lintsaatte sitten aina välillä. Harrastukseen pitää tietysti sitoutua, kun kerran siihen on lähtenyt, mutta ei se saa sanella koko muuta elämää (vaikka joku intoilijavalmentaja onkin ihan varmasti eri mieltä).
Meillekin oli vaikenta esikoisen aloittaessa harrastuksensa, kun kaksi pienempää oli vielä alle kouluikäisiä. Mutta niin vaan nykyisin mennään illasta toiseen lapsia hallille kuskaten, kun kaikki kolme harrastavat (yksi sekä futista että kiekkoa, kaksi vanhinta enää vain kiekkoilevat). Välillä väsytään sekä pojat että vanhemmat, mutta silloin sitten otetaan löysempi viikonloppu.
Tärkeintä on kuitenkin se, että lapsi liikkuu, oppii sosiaaliseksi, ja oppii paljon sellaisia taitoja, joita harrastamattomat eivät opi. Neloselle menevä poikamme oli juuri viikonlopun jalkkisturnauksessa, ja ihanaa oli. Esikoisemme menee kasille, ja on paljon parempi että hän viettää aikaa treeneissä osana urheiluporukkaa, kun että hengailisi jossain muissa porukoissa. Äitikin tiettää, missä hän on, kenen kanssa, mitä tekemässä ja kuinka kauan - murkkuikäisen äitinä tätkin jo arvostaa.
Ja yksi asia, mistä harvoin puhutaan: itse olen saanut poikieni harrastusten kautta todella hyvän sosiaalisen verkoston, ja erittäin hyviä uusia ystäviä. Verkosto on auttanut paitsi kimppakyydeissä yms., myös esim. kun esikoinen siirtyi yläkouluun.
Ehkä menin tässä vuodatuksessani jo liiankin kauan tulevaisuuteen, mutta tarkoitukseni oli antaa vähän perspektiiviä tulevaisuuteen. Jalkapalloharrastus on toki sitoutumista vaativa, mutta antaa lapselle todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 7 v ja 9 v joilla molemilla pelikaudella 2 treenit + 1-useampi matsi per viikko, talvisin 3 treenit per viikko. Usein yhdet treenit viikossa jää väliin. Harrastavat vielä musiikkiakin, mikä tuo vielä molemmille 2-3 harrastusta per viikko. On tässä sumplimista - mutta itsepähän haluavat, lopetetaan jos näyttää että väsähtävät.
että jokseenkin mahdotonta harrastaa kuin yhtä asiaa koska jo alakoulu iässä harkkoja lajissa kuin lajissa monet viikossa. Luulisi lajeillekin täekeämpää olevan vielä lapsissa määrä kuin lahjakkuuksien laatu. Niitä todellisia taitureita kun kuitenkin suht harvassa ja loppuunpalamisen vaara näillä määrillä murkkuiässä suuri. Fudiksen kohdalla toivoisin näkeväni "puulaaki" meininkiä, jotta lapsukaiset voisivat pelata esim kesäisin sitä ja talvisin kokeilla vaikka viulun soittoa ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä treenit 3 kertaa viikossa 1½ tuntia ja vähintään kahtena arki-iltana pelit päälle + viikonloppuisin turtsit!
Näin on menty eskarista asti =). Kaikkeen tottuu jos vaan haluaa.
Taidat olla 1 lapsen äiti?
Alkuun lasta harmitti, mutta kun tarjosin tilalle toista kiinnostavaa harrastusta (joka vain kerran viikossa), niin ilmoittikin heti lopettavansa fudiksen.
Taitaa olla niin, että tämä juttu harmittaa enemmän äitiä kuin lasta. Toivoisin kyllä, että löytyisi fudis-kerho, joka olisi vain kerran viikossa. Sählykerhon jo löysinkin.
Helpottaa, kun ratkaisu tehty. Nyt voi sitten mennä talvella laskettelukouluun tai hiihtokouluun ja keväällä vaikka uimakouluun, kun ei ole sitouduttu yhteen lajiin. Ja kivoja harrastuksiahan lapsille tuntuu löytyvän muitakin kuin fudis ja nyt niitä voi sitten vuorotellen kokeilla. Tennistä harkitaan myös.
Kiitos kaikille kommentoineille!
T:ap.