Onko muita, joita 2-luokan vkonloppu (= miehen

ettei se lapsi halua tulla meille. Ja minä en saa puuttua asiaan. Kun yritin ottaa yhteyttä lapsen äitiin, ei vastannut puhelimeen ja sitten tämä soittaa ja huutaa miehelleni.

meidän perheessä ammatit, joissa viikonlopputöitä ei voi välttää, ja lisäksi kroonisesti sairas lapsi, jolla tavallisetkin infektiotaudit hyvin raskashoitoisia. Ja sitten kaksi "tavallista" pientä lasta, sairas on vanhin. Eli niitä ykköluokan viikonloppuja on itse asiassa aika harvoin...

Minunkin mihelläni isompia lapsia aiemmasta liitosta, peräti kolme kappaletta teini-ikäisiä. En koskaan voisi kohdella heitä huonosti tai ignoorata kokonaan. Ovat yhteisten lapsiemme isosisaruksia ja tärkeitä ihmisiä lapsille, vaikkeivat niin tärkeitä minulle olekaan.



Muistan kun omat vanhempani erosivat, kuinka inhottavaa oli käydä uusperheiden luona ja tuntea itsensä ulkopuoliseksi. En koskaan voisi toistaa tätä mallia itse mieheni lapsille.



Ajattele ap mikä tilanne on 10 tai 20 vuoden päästä. Kun nyt kohtelet lapsia huonosti saat taatusti tulevaisuudessa sitä katua.

Minunkin mihelläni isompia lapsia aiemmasta liitosta, peräti kolme kappaletta teini-ikäisiä. En koskaan voisi kohdella heitä huonosti tai ignoorata kokonaan. Ovat yhteisten lapsiemme isosisaruksia ja tärkeitä ihmisiä lapsille, vaikkeivat niin tärkeitä minulle olekaan. Muistan kun omat vanhempani erosivat, kuinka inhottavaa oli käydä uusperheiden luona ja tuntea itsensä ulkopuoliseksi. En koskaan voisi toistaa tätä mallia itse mieheni lapsille. Ajattele ap mikä tilanne on 10 tai 20 vuoden päästä. Kun nyt kohtelet lapsia huonosti saat taatusti tulevaisuudessa sitä katua.

Voi tulla ero ja oma lapsesi voivat saada samanlaisen säälittävän idiootin äitipuoleksi! Miltäköhän sinusta tuntuisi jos joku tekisi lapsesi elämästä helvettiä joka toinen viikonloppu? Toivottavasti sinulla ei ole eikä tule omia lapsia, et ole todellakaan kypsä äidiksi.

Omalla lapsellani on ihana äitipuoli ja nykyisellä miehellänikin on mukavat lapset joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Näköjään voisi olla toisinkin. Säälin sinua todella!

meidän perheessä ammatit, joissa viikonlopputöitä ei voi välttää, ja lisäksi kroonisesti sairas lapsi, jolla tavallisetkin infektiotaudit hyvin raskashoitoisia. Ja sitten kaksi "tavallista" pientä lasta, sairas on vanhin. Eli niitä ykköluokan viikonloppuja on itse asiassa aika harvoin...

Lapsenne, niin sairaat kuin terveet, ovat varmaankin teidän? Siis molempien omia?

riittävästi (=40v). Pitää vaan olla tarkkana, että lapsen isän läsnä ollessa käyttäytyy siivosti, mutta kun isä on poissa huoneesta...

riittävästi (=40v). Pitää vaan olla tarkkana, että lapsen isän läsnä ollessa käyttäytyy siivosti, mutta kun isä on poissa huoneesta...

että olet tuollaisella asenteella liikkeellä ylipäänsä!! Tiesit kai lapsesta suhteeseen ryhtyessäsi ja siitä, että hän tulee teillä toisinaan oleilemaan??!!!



Musta on ihan uskomatonta purkaa lapseen negatiivisia tunteita. Hän on syytön vanhempiensa eroon, ja voisiko olla että reagoi siihen jotenkin? Mainitsit että et osannut aavistaa miten ärsyttävä lapsi / tilanne voi olla. Hei camoon, lapsia on aika helppo huijata -> vähän huomiota tai kivaa yhteistä tekemistä, on kaikilla parempi mieli!!!!! Olisko se sulta pois kun kuitenkin joudut mielessäsi kärsimään? Tarkoitan sillä että "uhrautuisit" lapsen hyväksi, näin ollen myös itsesi hyväksi kehitellen jotain kivaa, olis ehkä pienempi paha mieli sullekin mitä turha mököttäminen, vaikkakin joutuisit ainakin esittämään jollain tapaa kiinnostunutta.

riittävästi (=40v). Pitää vaan olla tarkkana, että lapsen isän läsnä ollessa käyttäytyy siivosti, mutta kun isä on poissa huoneesta...

Toivottavasti tämä on provo...

Minunkin mihelläni isompia lapsia aiemmasta liitosta, peräti kolme kappaletta teini-ikäisiä. En koskaan voisi kohdella heitä huonosti tai ignoorata kokonaan. Ovat yhteisten lapsiemme isosisaruksia ja tärkeitä ihmisiä lapsille, vaikkeivat niin tärkeitä minulle olekaan. Muistan kun omat vanhempani erosivat, kuinka inhottavaa oli käydä uusperheiden luona ja tuntea itsensä ulkopuoliseksi. En koskaan voisi toistaa tätä mallia itse mieheni lapsille. Ajattele ap mikä tilanne on 10 tai 20 vuoden päästä. Kun nyt kohtelet lapsia huonosti saat taatusti tulevaisuudessa sitä katua.

alkavat ymmärtää kuinka huonosti SINÄ aikuisena heitä kohtelit. lapsista tulee aikuisia jotka voivat kohdella sinua inhottavasti takaisin. Lapsi perustaa perheen ja saa omia lapsia, miehesi ensimmäisiä lapsenlapsia todennäköisesti joita mihesi rakastaa ja sinä jäät ulkopuoliseksi.

Usko pois, elämässä saat kohdata kaiken sen mitä taaksesi jätät. Lapsen ystävällinen kohtelu helpottaisi omaakin elämääsi huomattavasti. Uskon että omaa käytöstäsi tulet katumaan, viimeistään sitten kun saat omia lapsia.

riittävästi (=40v). Pitää vaan olla tarkkana, että lapsen isän läsnä ollessa käyttäytyy siivosti, mutta kun isä on poissa huoneesta...

ja omat menot alkavat kiinnostamaan, kyllä se siitä. Loppuu ainakin säännöllinen täällä käynti.

jos ei ole niin luuletko paska katkera ämmä ettei se lapsi kerro isälleen ja sillon lennät kuin leppänen keihäs helvettiin.

kaikesta ulkopuoliseksi. Mulla ei ole mitään intressiä mennä tämän lapsen lakkiaisiin, häihin, paapoa ns. lastenlasta tmv. Eikä varmaankaan pyydetäkään. Ei niin mitään väliä, koska hän minulle ilmaa.

kaikesta ulkopuoliseksi. Mulla ei ole mitään intressiä mennä tämän lapsen lakkiaisiin, häihin, paapoa ns. lastenlasta tmv. Eikä varmaankaan pyydetäkään. Ei niin mitään väliä, koska hän minulle ilmaa.

Meinaat jättäytyä ulos miehesi elämän suurimmista hetkistä. Usko nyt mua hyvä nainen että sen miehenkin silmät aukeavat kyllä jonain päivänä. Miksi edes haluat sitoutua tähän mieheen? Hänen elämässään tulee todennäköisesti aina olemaan tämä lapsi todella tärkeällä sijalla.

Ette taatusti ole naimisissa, enkä usko että miehesi sinua koskaan vaimokseen haluaakaan.

Minunkin mihelläni isompia lapsia aiemmasta liitosta, peräti kolme kappaletta teini-ikäisiä. En koskaan voisi kohdella heitä huonosti tai ignoorata kokonaan. Ovat yhteisten lapsiemme isosisaruksia ja tärkeitä ihmisiä lapsille, vaikkeivat niin tärkeitä minulle olekaan. Muistan kun omat vanhempani erosivat, kuinka inhottavaa oli käydä uusperheiden luona ja tuntea itsensä ulkopuoliseksi. En koskaan voisi toistaa tätä mallia itse mieheni lapsille. Ajattele ap mikä tilanne on 10 tai 20 vuoden päästä. Kun nyt kohtelet lapsia huonosti saat taatusti tulevaisuudessa sitä katua.

Juuri näin. Miten nelikymppinen voi käyttäytyä noin lapsellisesti? kasva aikuiseksi ap! En minä ainakaan haluaisin, että miehen lapset kymmenen vuoden päästä kertoisivat ilkeitä juttuja minusta äitipuolena. Kaikkien kannalta on mukavampaa, jos muistot ovat jos ei nyt onnellisia niin ainakin ok-tasolla. Lapsipuolikasviikonloput ovat raskaita sekä fyysisesti että henkisesti, mutta uskon että kun jaksaa nyt tsempata, niin tulevaisuus on kivuttomampi. Ei toisen lapsia tarvitse rakastaa kuin omiaan, mutta aikuisena ihmisenä on tehtävä kaikkensa, jotta välit pysyvät hyvinä. Myös joustettava omista tavoista, haluista ja tarpeista. Niin kuin on tullut jo montaa kertaa esille, miehesi lapsi ei tullut sinulle yllätyksenä. Uusperhekuvoihin astuessa ei voi koskaan olla varma mitä se tuo tullessaan, vaan on varauduttava kaikkeen. Korjaapa ap tuo asennevammasi!!

kaikesta ulkopuoliseksi. Mulla ei ole mitään intressiä mennä tämän lapsen lakkiaisiin, häihin, paapoa ns. lastenlasta tmv. Eikä varmaankaan pyydetäkään. Ei niin mitään väliä, koska hän minulle ilmaa.

Meinaat jättäytyä ulos miehesi elämän suurimmista hetkistä. Usko nyt mua hyvä nainen että sen miehenkin silmät aukeavat kyllä jonain päivänä. Miksi edes haluat sitoutua tähän mieheen? Hänen elämässään tulee todennäköisesti aina olemaan tämä lapsi todella tärkeällä sijalla. Ette taatusti ole naimisissa, enkä usko että miehesi sinua koskaan vaimokseen haluaakaan.

mene menojasi, parempi kummallekin, eihän tuo mies tunnu sinua kovasti kiinnostavan ja rakkaudesta ei ainakaan voi puhua sanaakaan.

kaikesta ulkopuoliseksi. Mulla ei ole mitään intressiä mennä tämän lapsen lakkiaisiin, häihin, paapoa ns. lastenlasta tmv. Eikä varmaankaan pyydetäkään. Ei niin mitään väliä, koska hän minulle ilmaa.

Meinaat jättäytyä ulos miehesi elämän suurimmista hetkistä. Usko nyt mua hyvä nainen että sen miehenkin silmät aukeavat kyllä jonain päivänä. Miksi edes haluat sitoutua tähän mieheen? Hänen elämässään tulee todennäköisesti aina olemaan tämä lapsi todella tärkeällä sijalla. Ette taatusti ole naimisissa, enkä usko että miehesi sinua koskaan vaimokseen haluaakaan.

mene menojasi, parempi kummallekin, eihän tuo mies tunnu sinua kovasti kiinnostavan ja rakkaudesta ei ainakaan voi puhua sanaakaan.

Intressiä on roikkua yhdessä puolin ja toisin. Ja mitä esim. kertoo se, että isällä on rahapussissa vain meidän yhteisten lasten kuvia? Ok, paska isä, mutta ehkä hänkin haluaa unohtaa tämän nuoruuden vahingon (=kirjaimellisesti). Joten älkää olko huolissanne, yhdessä pysytään.

Isänsä osallistuu toki näihin merkkipaaluihin, mutta miksi minä? Eiköhän se riitä, että esim. häissä on paikalla isä ja äiti, joista minä en ole kumpikaan. Tuntisin oloni äärettömän kiusallliseksi jos minut kutsuttaisiin.

Säälittää tuo alkuperäinen! Ilmeisesti omaa hyvin heikon itsetunnon ja tuntee lapsen uhaksi itselleen. Mies ehkä oikeastikin rakastaa lasta enemmän ja ap ei ole siten edes hakoteillä huomatessaan asian. Nyt pitäisi vaan koota itsensä ja mieskin arvostaisi takuulla sitä, että lasta jossa hänen luutansa ja vertansa saisi välittämistä osakseen ap:ltä. Eihän hei kukaan pidä niistä satujen pahoista äitipuolistakaan?! Ja tuo asenne näkyy ennen pitkää kasvojen juonteissa ja jo nyt vähintään happamissa ilmeissä. Jos kokoaa itsensä ja yrittää, niin tilanne varmasti muuttuu ja koko uusioperhe on onnellisempi!

syrjäytetyltä ja olet mustasukkainen miehesi lapsesta. Mutta kyllä isän kuuluukin rakastaa lastaan enemmän kuin sinua! Ei se tarkoita että hän ei rakastaisi sinuakin. Kannattaa miettiä haluatko tuhota suhteenne tämän asian takia olemalla ilkeä miehesi lapselle.



Sinun kannattaa myös ehkä mennä juttelemaan huonosta itsetunnostasi jonkun ihan ammattiauttajan kanssa, ja ehkäpä puhua myös miehesi kanssa. Sitten koitat suhtautua lapseen kuin aikuinen ja pyydät anteeksi aiempaa, ilkeää käytöstäsi.



kyllä se siitä ap, mutta kannattaa pohtia miksi tunnet itsesi noin epävarmaksi. Miksi tunnet että tuo lapsi on sinulle uhka?