Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paska äiti ja itkettää.
15.08.2009 |
Mulla on kiltti ja ihana poika joka täyttää vielä tämn vuoden puolella seitsemän. Tänään olivat naapurin pojan kanssa kahdestaan pihalla kuten ovat hyvin aina ennenkin pärjänneet, mutta tänään... Tänään olivat heitelleet kiviä ja rikkoneet kerrostalostamme kerhotilan pikkuikkunan sekä ulko-oven lasin. Ei mitään suurempia reikiä, sellaisia säröjä vain, mutta sekin riittää. Olen raskaana ja nämä viimeiset viikot ovat yhtä tunteiden vuoristorataa ja nyt suutuin. Suutuin ihan kunnolla ja aloin itkemäänkin poikani edessä. Muutenkin on tiukkaa rahoista ja nyt pitää maksaa korvauksia poikien hölmöilystä. En ikinä anna pojalleni edes tukkapöllyä ja tänään läpsäisin suutuspäissäni kun olin niin vihainen, loukkaantunut ja pettynyt poikani käytökseen, hän kun vielä huijasi asiassa ettei tiedä miten on mennyt rikki ja sitten syyttikin vain toista poikaa.
Tietenkin pyysin lapseltani anteeksi että läppäisin ja selitin miksi tunnekuohussa tein niin ja se oli väärin. (Minua on äitini pahoinpidellyt ja siitä on jäänyt niin pahat traumat että en halua omaa lastani satuttaa millään tavalla) Annoin lapselle viikonlopun kotiarestia rangaistukseksi ja sovimme asian jonka jälkeen hän kävi nukkumaan. Yritin halailla ja pusutella paljon pyyhkiäkseni huono omatuntoani pois, mutta ei se mihinkään mennyt. Jäi takaraivoon kolkuttelemaan ja ihan itkettää.
Kommentit (16)
Tuollaisesta pahanteosta ja valehtelusta saa perustellusti olla vihainen ja ihan turha surra halailla ja pusutella tuollaista riiviötä ihan heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän sen ja olen aina itsekin ollut sitä mieltä. Ja tiedän senkin että ihan syystä itkettää, olen itkuni ansainnut. Tein juuri sen mitä en ole ikinä halunnut tehdä ja samasta asiasta olen pojallenikin sanonut kun pari kertaa läppäisi serkkuaan takaisin kun serkku kävi tönimään ja läpsimään. Ensin itse kiellän ja sitten teen saman vääryyden.
-Ap
Väkivalta tietenkin on väärin, mutta tärkeintähän on että tiedät tehneesi virheen ja otat siitä opiksi. Ei maailma siihen kaadu. Juttele poikasi kanssa vielä aamulla. Voimia. :)
ja päätä ettet enää koskaan kajoa fyysisesti lapseesi. Muista nämä fiilikset seuraavalla kerralla, kun suutut.
Huomenna on parempi päivä. Poikasi on jo niin iso, että aivan varmasti ymmärtää itse tehneensä väärin ja sen, että sinä teit väärin. Lisäksi hän ymmärtää sen, että pyysit anteeksi. Virheitä sattuu jokaiselle, tuskin lapsesi traumatisoituu tästä tapahtumasta.
En pussaillut ja halaillut ihan heti vaan vasta nukkumaanmennessä. Olin ensin raivonnut, lyönyt ja sitten menin ihan lukkoon teostani kun poika alkoi itkemään. Siinä jossain vaiheessa pyysin anteeksi ja selitin miksi olin niin tehnyt. Kävimme sen jälkeen vielä naapurin lapsen ja hänen äitinsä kanssa ulko-ovella keskustelun tapahtuneesta ja sitten tulimme sisälle, annoin kotiarestin ja kävin pojan viereen sänkyyn vielä pyytämään anteeksi tekoani.
En olisi ikinä uskonut lapsestani että hän tekisi tuollaista, vieläkin tuntuu ihan uskomattomalta, mutta luulenpa ettei tule tekemään enää toiste. Sainpa itsekin tästä opetuksen.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun olet rauhoittunut, kertaa lapselle vielä tapahtumien kulku ja se, mitä et hyväksynyt ja mikä oli mielestäni väärin ja rangaistavaa. Tätä älä pyytele anteeksi, vaan tuo esille se, ettei vastaava käytös ole hyväksyttävää missään tilanteessa.
Tämän jälkeen pyydä lapseltasi anteeksi sitä, että kajosit häneen fyysisesti. Kerro, että olet todella pahoillasi tapahtuneesta, mutta pikaistuksissasi menettelit näin, ja kadut tätä.
Eri asia tietty, jos lapsi itse ottaa asian esille. Anteeksi pydetty ja saatu (?) -> asia unohdettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että peruskiltti poikani antoi tapahtuman jälkeen säästölippaansa minulle ja sanoi että saan kaikki hänen säästönsä maksaakseni ikkunalaskun. En tiedä miksi en vain osannut pysyä rauhallisena ja selvittää asiaa normaalisti puhumalla ja normaalisti rankaisemalla.
Kiitos että sain palautetta tekstiini. Oli ihan hyvä avautua asiassa. Nyt menen pojan viereen nukkumaan niin saadaan heti aamulla köllötellä valmiiksi vierekkäin ja keskustella. En halua että hänelle jää asia mieleen kummittelemaan eikä enää varmasti uskaltaisi kertoa jos jotain tapahtuu.
-Ap
antaa pojalle paljon omaa aikaasi, ole aidosti läsnä ja kuuntele. Vaikka olet väsynyt niin poikasi tarvitsee sinua, ÄITIÄÄN. Kolttoset liittyvät hyvin olennaisesti siihen huomion hakuun ja pahaan oloon. Ole LÄSNÄ ja anna syliä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa se läpsäisykään mikään luuvitosella leukaan oli. Olet käynyt asian läpi lapsen kanssa ja muiden osallisten kanssa ja pyytänyt anteeksi ja toivon mukaan te molemmat - sinä ja poika - opitte tapahtumasta puolin ja toisin, ihan niin kuin sanoit! Älä ole itsellesi liian tuomitseva. Et ole "paha" äiti!
t. 3.
En pussaillut ja halaillut ihan heti vaan vasta nukkumaanmennessä. Olin ensin raivonnut, lyönyt ja sitten menin ihan lukkoon teostani kun poika alkoi itkemään. Siinä jossain vaiheessa pyysin anteeksi ja selitin miksi olin niin tehnyt. Kävimme sen jälkeen vielä naapurin lapsen ja hänen äitinsä kanssa ulko-ovella keskustelun tapahtuneesta ja sitten tulimme sisälle, annoin kotiarestin ja kävin pojan viereen sänkyyn vielä pyytämään anteeksi tekoani.
En olisi ikinä uskonut lapsestani että hän tekisi tuollaista, vieläkin tuntuu ihan uskomattomalta, mutta luulenpa ettei tule tekemään enää toiste. Sainpa itsekin tästä opetuksen.
-Ap
että olin jo tehnyt virheen ennenkuin hän antoi säästönsä. En enää siinä vaiheessa raivonnut.
Ja peruskiltillä tarkoitan sitä että on tähän asti hyvin tiennyt säännöt ja rajansa. Ei ole tuolla ulkona tai sisälläkään tekemässä tuollaisia kolttosia. Läppäisy ei onneksi lasta sattunut kun kysyin, hän itki vain kun tuli läppäisystä paha mieli ja tietenkin pelästyi kun en koskaan ole niin tehnyt. Toisaalta henkiset arvethan ne ovat yhtä pahoja kuin fyysisetkin. Mielessäni varmasti koen tuon läppäisyn tuhat kertaa pahempana kuin mitä se oli koska olen itse saanut niin julmalla tavalla selkääni että olen vannonut etten ikinä fyysisesti rankaise lastani ja nyt itsekin säikähdin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nyt tunnekuohon vallassa ja kovin ankara itsellesi. Raskauden lisäksi varmaan myös omat lapsuuden kokemuksesi vaikuttavat, lisäävät lastia. Et ole paska äiti, varmasti sinä kärsit läpsäisystä enemmän kuin poikasi. Ymmärrän että olet pettynyt poikasi käytökseen, mutta lapset vaan joskus tekee käsittämättömiä juttuja, ja pojan valehtelu varmaan johtui siitä että oli peloissaan ja järkyttynyt kun tajusi tehneensä todella väärin ja yritti sitten kieltää koko homman. Huomenna tuntuu varmasti jo paljon paremmalta, rauhaisaa yötä!
et tehnyt oikein, tietenkään, mutta myös hyvittelit liikaa. Älä nyt enää aikanaan jatka hyvittelyä. Lyömisen jälkeen on ok pyytää anteeksi ja selittää, että hermot meni ja se ei ole oikein jne, mutta että kiehnäät ja kiehnäät, menet viereen nukkumaan ja aamulla vielä jauhat asiasta minkä lapsi on jo unohtanut ei ole ok. Parannat sillä vain omaa omaatuntoasi. Asia on nyt tehty ja ei tuo nyt pahimmasta päästä ole. Sullakin kai pohjaa mihin verrata? Ota opiksesi inhimillisyydestäsi ja anna olla. Ihmisiä tässä vaan ollaan. Ei lapsesi noin pienestä yhtään traumaa saa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstisi kuulosti kyllä aika fiksulta, taidat olla oikeassa. Niinhän se on että omatuntoani parantelen "hyvittelyllä". Lapsi kyllä saa pitää kotiarestinsa, se on ihan varma, halusin vain ottaa ja pitää lähellä
Alue: Aihe vapaa
Ketään ei lyödä! Mikään teko ei oikeuta väkivaltaan!