Talonrakentajat: miten kestätte kaiken sen neuvomisen?

Me rakennettiin ja mitään neuvoja keltään saatu. Olisin kyllä ollut kiitollinen jos jotain apua olis tullut niihin miljoonaan valintaan mitä joutui miettimään....

nyt kun rakentamisesta vuosi, yritän olla neuvomatta muita ;) kun tierän miten rasittavaa se on!!!

neuvot ovat ristiriidassa!?!? Ei se auta tasan yhtään mitään, jos yksi sanoo, että suosittelen Puustelli-keittiöitä ja toinen sanoo, että never ever ikinä älkää ottako sieltä...

kun jo valmiina ostettu asunto on herättänyt niin paljon kommentteja ja närkästystä.



"ai teillä ei ole saunaa? ai miksi ei? miksi teillä on tuollaiset lattiat? mikä toi on? ai tällaset seinät..." jne jne jne.



Taitaa olla nuo sisustus- ja rakennusohjelmat tv:ssä ja sisustuslehdet olla tehneet sen, että ihmisten kodit on nykyään vapaata riistaa arvostelulle ja kommentoinnille. Ja yleensä niitä kommentteja tulee eniten niiltä joiden omat asunnot on lähinnä mauttomia sikolättejä.



Ehkä se on kateutta?

Minusta ainakin oli kiva kuulla muiden kommentteja ja kuinka heidän projektinsa on sujunut.



Etkä osaa ajatella neuvoja niin, kun esim. vauvan hoidossa. Että kuuntelet mielenkiintoiset ja toteutat jotain, jos asiallisia vinkkejä tulee ja loput toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Se kuitenkin on iso projekti ja ihan oikeasti talon rakentaneelta voit saada kullan arvoisiakin vinkkejä.

Ja esim. anopin neuvot, nehän kertoo siitä että haluaa olla mukana tärkeässä projektissanne. Voisi olla hyvin myös täysin välinpitämätön talonne suhteen.

Mitä sitten vaikkette toteuta hänen ideoitaan? Älä pidä liian kireää pipoa päässäsi.



Ja ps. olen anopin kanssa samaa mieltä, että talossa olisi järkevä olla yksi erillinen vessa.

En itse tykkäisi pesuhuone/wc yhdistelmästä.

ja osaa kannattaa oikeasti miettiä.



KYllä muakin kummastuttaa talo, jossa ei ole erillistä vessaa, vieläkö joku oikeasti tekee talon vain yhdellä pytyllä?



Vaikuttaa kyllä myyntiarvoon, sitäkin kannattaa miettiä. Vaikka kuinka tekisi loppuelämän kotia, voi elämäntilanne heitellä niin, että joutuukin myymään.



Ja ilmansuunnat - ne ne vasta tärkeitä on, kun mietitään, miten talo sijoitetaan tontille.



Tyhmäähän on olla itsepäinen, JOS ei ole kokemusta rakentamisesta. Kantapään kautta ei ole aina kiva oppi.



Nimim. kolme taloa rakentaut

on erillinen vessa eteisessä, mutta "kakkosvessa" tulee pesuhuoneen yhteyteen erotettuna seinällä.

Ainakin pääsääntöisesti. Monet neuvovat ihan siksi, että ovat huomanneet jonkin homman epätoimivaksi ja yrittävät estää teitä tekemästä samaa virhettä. Tietysti neuvojien olisi hyvä pitää mielessä se, että kyseessä on kuitenkin teidän projektinne ja te teette ratkaisunne kuten parhaaksi näette. Ei siitä voi suuttua.



Meillä on taloprojekti loppusuoralla ja neuvoja olemme mekin saneet ihan yllinkyllin -osa hyviä osa huonoja. Mieheni on (onneksi) rakennusalan ammattilainen ja hänellä on hyvät sidosryhmät joiden neuvoista on oikeasti ollut hyötyä. Ainut jonka kanssa jopa minun hermoni meinasivat kärähtää on ollut miehen isä. Hänellä on taipumus vatvoa asioita määrättömiin ja stressata etukäteen kaikesta mahdollisesta. Siinä vaiheessa kun olimme jo tehneet päätöksen tulevasta talopaketista ja allekirjoittaneet sopimuksen niin tämä kantaa vielä esitteitä "tämä Jukka-talo on kuulemma ollut hyvä, entäs oletteko tätä miettineet". Appiukolla on ollut ihan järjetön stressi asioista, jotka eivät hänelle oikeastaan edes kuulu kuten "mitä jos keittiöfirma menee nurin ettekä saa kalusteitanne? Mitä jos sähkömies ei teekkään hommiaan?" jne jne.

ja kyllähän niitä neuvoja tulee. Suurinta osaa ei vaan mitenkään voi soveltaa 100v vanhaan hirsitaloon, joten jätämme neuvot omaan arvoonsa. Itse ollaan otettu selvää ja loput tarkastettu asiantuntijalta. Välillä meinaa mennä hermo, kun mun isällä on niin vankka käsitys siitä, miten ja mitä materiaaleja meidän tulis käyttää, vaikka en ei pätkääkään sovi vanhaan hirsitaloon ees rakenteellisesti. Oonkin lopettanut kertomasta, miten remppa edistyy, kun en jaksa sitä jeesustelua.

Jos todella olette niin varmoja omasta onnistumisesta että ette halua neuvoja niin kannattaa sanoa heti neuvomisen alkulauseissa neuvojalle että "onpa hyvä ettet asu meillä kun on kaikki niin päin p***tä tehty."



Mutta ihmettelen kyllä kuka ei kestä "neuvomista" koska se kuitenkin tapahtuu vain suu-sanallisesti ja kahvipöydässä eikä kukaan änkää raksalle tekemään toisin kuin olette aikoneet. Eihän se nyt pitäis olla niin vaikeeta....asia kun asia niin ainahan maailmasta löytyy ihmisiä jotka tietää sen paremmin.

Jos todella olette niin varmoja omasta onnistumisesta että ette halua neuvoja niin kannattaa sanoa heti neuvomisen alkulauseissa neuvojalle että "onpa hyvä ettet asu meillä kun on kaikki niin päin p***tä tehty."

Mutta ihmettelen kyllä kuka ei kestä "neuvomista" koska se kuitenkin tapahtuu vain suu-sanallisesti ja kahvipöydässä eikä kukaan änkää raksalle tekemään toisin kuin olette aikoneet. Eihän se nyt pitäis olla niin vaikeeta....asia kun asia niin ainahan maailmasta löytyy ihmisiä jotka tietää sen paremmin.

Kun se oiskin vaan sanallista. Meille isäni on raahannut mm. lasivillaa useemman paalin (kun jostain "halvalla sai") vaikka sitä ei tosiaankaan voida käyttää. Myös muihin hankintoihimme on puuttunut ja tyrkyttää omia ideoitaan ja tavaroitaan. Ihan kiva, että haluaa auttaa, mutta kun se ei käsitä, että meidän talon remppaaminen on pikkusen eri asia kuin 80-luvun talon remppaaminen. Enkä jaksa alkaa joka kerta vääntämään aiheesta.

Erityisesti kuuntelisin herkästi niitä, jotka ovat äskettäin rakentaneet. Oma neuvoni olisi, että mietitte oikeasti tiloja, joita tarvitsette (ja huonekalujen sijoituspaikat jo valmiiksi). Näin vältytte ylimääräisiltä hukkaneiliöiltä, jotka a) maksavat ja b)joudut ne jatkossa siivoamaan. Esimerkkinä olisi esim. talossa työhuone, olohuone, yläkerran tv-huone ja takkahuone. Tässä on aika paljon oleskelutilaa, joista joku jäisi vähälle käytölle. Mutta satsaisin erityisesti arkea helpottaviin ratkaisuihin esim. kodinhoitohuone ja sen viereen riittävän suuri pukeutumishuone vaatesäilytyksineen ja vielä vaatehuonekin. Eli kokemus täälläkin...rakensimme v. 2002 kaksitasoisen asunnon ja nyt raahaamme pyykkejä kahden kerroksen väliä. Lisäksi, kun joku sukka puuttuu, niin tylsä juosta rapuissa monta kertaa. Erityisesti yhdistelmä khh kellarissa ja vaatesäilytys 2. kerroksessa on suorastaan järjetön...samoin satsaisin sisääntuloon eli riittävän suuri suljettava tuulikaappi/lämmin kuisti). Talvella lämpö karkaa äkkiä ulos, jos ei ole suljettavia väliovia ja ahtaassa eteisessä ei naurata, kun monta ihmistä lähtee kerralla. Ja koiraperheessä tietty huomioidaan koirienpesu jne.



Mutta, tiedän juuri, mistä puhut. Tultiin lähes hulluiksi miehen isästä, joka ainoastaan kulki rakennuksilla puimassa, miten joku kohta toteutetaan, joka ei vielä edes ollut työlistalla. Olisi käärinyt hihat ja auttanut senpäiväisessä projektissa, jos kerran tuli työmaalle. Lopulta minä aina "hoidin" hänen kysymyksensä, jotta mies pääsi jatkamaan rakentamista ja sai säilyttää hermonsa. Ja tietenkään ei saatu yhtäkään neuvoa, ennenkuin talopaketti oli JO tilattu. Onneksi oltiin kierrelty messuja 6 vuotta, joten oli aika selkeästi tiedossa, että mitä halutaan. Silti - seuraavasta talosta tulisi paljon parempi. Mutta tuskin enää rakennetaan, kun hyviä tontteja ei ole tarjolla.

pesuhuoneessa on yksi äklöimmistä ratkaisuista mitä voi tehdä! Lisäksi ensirakentaja harvoin näkee/huomaa kaikkia asioita kuten muut. Sitä vähän sokeutuu omalle unelmalleen!



Esim meidän naapuriin nousee juuri todella kallis, mutta äh niin päin mäkeä suunniteltu talo - kyllä meitä harmittaa jo etukäteen koska kohta huomaavat tosi oleellisen ongelman; heille ei paista 8kk vuodesta aurinko ollenkaan sisään taloon! Kaakon puolella on metsä, seinä lounaaseen on umpinainen khh ovea lukuunottamatta ja luoteesta ei montaa kuukautta valoa tule! Voi itku... Yläkertaan paistaa aurinko paremmin mutta siellä vaan yövytään.



t 2 taloa suunnitellut ja rakentanut

opetettiin siellä juuri niin, että ei saa suunnitella vessaa pesuhuoneen yhteyteen vaan erikseen.

Ja kyllä meistä on hyvä, että neuvojia on paljon. Ja paljon täytyy neuvoja kyselläkin, kun eihän kaikkea voi itse tietää.



Neuvojilla on yleensä hyvät perustelut kommenteilleen. Kannattaa kuunnella ne ja painaa korvan taakse. Ja tietenkin kiittää eri näkemyksistä.



Mutta tietenkin itse sitten päätetään mitä meillä oikeesti tehdään ja miten. Mutta siitähän ne omat päätökset juuri syntyvät, kun kuulee muiden suusta erilaisia näkemyksiä.



Ja itse luotan aika paljon vanhojen ihmisten näkemyksiin, sillä niillä on kyllä asumisesta eri elämänvaiheissa kokemusta. Juuri tuo valon tuleminen esimerkiksi on meillä ollut vanhempien ihmisten huolena, joten ollaan itsekin sitten etsitty niin hyviä ratkaisuja kuin näissä olosuhteissa vain on mahdollista.



Ja hiljattain rakentaneilta tietysti sitten taas löytyy tämän hetken asioista näkemystä. Ja rakennusmessut ja asuntomessut on sitä samaa asiaa, että tutkaillaan muiden näkemyksiä miten he ovat halunneet kotinsa rakentaa.

Talossa asutaan jo, viimeisiä ulkohommia tehdään. Meillekin sateli neuvoja, osan kuuntelin mielelläni (esim. juuri rakentaneen langon neuvot oli hyviä), osaa ei niinkään mielellään (stressaavien sukulaisten voivottelut ja aikataulukommentit tyyliin "olisi pitäny valmistua jo viime viikolla").



Mun neuvoni (hyi mua, nyt jo neuvomassa :-) ) on panostaa todella hyvään valvojaan, ja keskustella hänen kanssaan kaikki keskeiset asiat. Silloin saa ammattilaisen näkemyksen eri työvaiheisiin ja valintoihin, ja toisaalta muille neuvomaan tuppaaville voi sanoa, että vastaava käski tehdä näin, piste. Kolmas hyvä puoli on, että vastaavan kanssa keskusteltaessa ei ole mukana menneisyyden painolasteja ja tunteita, kuten vaikka omien vanhempien neuvoja kuunnellessa on.



Täytyy myöntää, että neuvon nyt itsekin auliisti (ja pyytämättä, hyi hyi minua) raksaprojektia suunnittelevia tai aloittelevia. Ajatuksenani on vinkkailla hyviä vaihtoehtoja, joista itsekin olen puskaradiosta aikanaan kuullut, tai sitten neuvoa välttämään ne pulmat ja vaikeudet, joiden kanssa itse painittiin. Omaa projektia aloitellessa olin niin noviisi, etten olisi kaikkia tarpeellisia asioita tiennyt edes kysyä, niin että olin iloinen kun neuvoja ja vinkkejä sateli.



Entä jos ottaisit ne neuvot vinkkeinä, pohdit hyvänkuuloisia, ja ehkä toteutat osan, ja loput sit romukoppaan?



Ai niin, meilläkin on vessanpytty pesuhuoneessa, seinäkkeen takana. En ymmärrä mitä ällöttävää siinä on, eihän sitä käytetä silloin saunottaessa vaan muulloin, kun ykkösvessa on varattu! Aamuhässäkässä, vatsataudin jyllätessä jne. Aikuinen osaa kyllä pidätellä saunomisen ajan, tai sit kävellä ykkösvessaan. Jos taas tenavalle tulee pissahätä kesken saunomisen, niin mitä ällöttävää pikkulapsen pissallakäynnissä on? Tehtiin näin ihan turhien neliöiden välttämiseksi. Nyt pesuhuone on ihanan avara, jos oltais tehty erillinen pesuhuone ja wc, niin olisivat pieniä koppeja ja yhteisneliömäärä silti isompi kuin nyt.

kun rakennettiin. Ehkä siksi että kaikki tiesivät etten minä osallistu rakentamiseen millään lailla. Mies otti kyllä mielellään neuvoja vastaan ja keskusteli rakentamisesta kaikkien kanssa. Hän halusi mielellään kuulla muiden mielipiteitä ja sitten teki itse oman päätöksensä.

Miettikää tulevaisuutta.

opetettiin siellä juuri niin, että ei saa suunnitella vessaa pesuhuoneen yhteyteen vaan erikseen.

mutta me rakensimme itsellemme talon ja talossa on 3pönttöä. Yksi "vieras vessassa" ja kahdessa kylpyhuoneessa pöntöt,koska meillä on lapsia ja kaikista käytännöllisin on, että lapset saavat suihkussa/saunassa/poreammeessa käydessään käydä pissalla/kakalla siinä samassa märkätilassa.

me rakensimme ensimmäisen talon ulkomaille ja oli mukava rakentaa sukulaisten ulottumattomissa, ilman mitään neuvoja :D Toisenkin suunnittelimme ulkomailla,mutta rakensimme Suomeen,joten eipä onneksi tarvinnut kuunnella muiden neuvoja. Mies on rakennusalalla,joten hommat ovat hanskassa. Ja molempiin taloihin olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä! Useat ovatkin kyselleet meiltä nyt neuvoja, että miten te tuon ja tuon toteutitte =)

Mutta meidän talo onkin kaukana "tavallisesta"suomalaisesta talosta.

Remppasimme 70-luvun talon kokonaan ja kyllä vaan, paikalla kävi jos jonkinlaista tsekkaajaa ja kommentoijaa.

Olisi kannattanut tehdä näin, ei olisi kannattanut ostaa koko taloa, kesällä olisi ollut parempi rempata...jne jne.



Tuntui siltä, että remppatyömaa oli julkista omaisuutta, jota saa vapaasti arvostella. Siis ei kenelläkään mitääna ajatusta siitä, että kyseessä on toisten koti!



Onneksi on jo valmista ja hyvä tuli. Eikä kukaan enää kommentoi mitään...onneksi.



Siis tsemppiä, ihmiset vaan päästelevät ajatuksiaan ulos ajattelematta sen kummemmin.

Varsinkin ne jälkiviisaat olivat rasittavimpia. Että jos saatte etukäteen jotakin HYVÄÄ neuvoa niin pitäkää sen takia korvat kuitenkin auki!