Tuleva eskarilainen takertuu ja kiehnaa vaan, koittelee kärsivällisyyttä!

Kotihoidossa oleva pian eskarin aloittava esikoiseni on muuttunut takertuvaisesta aivan mahdottoman takertuvaiseksi!!



Hän ei ole koskaan oikein osannut leikkiä itsekseen (kaksi pienempää veljeä ovat siinä asiassa aivan erilaisia), mutta nyt viimeisen kuukauden homma on mennyt ihan yli. Pörrää metrin päässä minusta KOKO AJAN, ja kärsivällisyys itsellä on koetuksella. "Tulee iholle" aivan jatkuvasti ja se on todella rasittavaa ajoittain.



Tiedän, että hän jännittää eskarin alkamista, mutta en tiedä miten tässä asiassa pitäisi toimia. Antaa takertua vai patistaa leikkimään kavereiden tai veljien kanssa? Ja kyllä, vietän syliaikaa hänen kanssaan joka päivä!



Onko muita joilla tällainen taantuminen on tullut ennen eskaria? Miten toimitte?