Mitä ajattelet ihmisestä, joka avoimesti kertoo omista heikkouksistaan?

sellainen.. En erikseen ala salailemaan heikkouksiani vaan kerron niistä, jos sellainen tilanne tulee eteen, että niistä kannattaa mainita.

Itsekin tulee joskus töissä mainittua, että olen surkea etsimään juttuja ja unohtelen asioita. Tai höpötän liikaa.



Jotkut mollaavat itseään säälin tai vakuuttelun toivossa. Siis sitä miten läskejä ovat tai miten huonoja tuloksia ovat tehneet tms tms. Se on inhimillistä, mutta jatkuvana tosi ärsyttävää.



Liika infokin on huono juttu, en tosiaan halua kuulla satunnaisen tutun orgasmivaikeuksista tai peräpukamista. näitäkin tyyppejä on.

vähän riippuu tyylistä, jolla kertoo....

On joko vahva, hyvin itsensä tunteva hyvällä itsetunnolla varustettu tai sitten säälittävä mariseva valittaja joka ei usko itseensä.

säälin kerjäys, koska silloin heikkous on itsetunto, eikä ko. aihe. Tyyliin työkaveri (hoikahko ja liikkuva) valitti aina kahvipöydässä olevansa läski. Joo, me muut oltiin kaikki pulleampia ja meidän piti miehiä myöten vakuutella, että hän on täydellinen... Ärsytti, koska heikkous ei ollut paino vaan itsetunto. Sanoisi suoraan, että "mulla on itsetunnossa ongelma ja tarvin ihmisiltä aina vahvistusta egon kohottamiseksi".

joka tekee itsestään vapaaehtoisesti haavoittuvan. Ja itselleen saa tunnetusti nauraa parhaat naurut.

että olemme kaikki itse asiassa aika samanlaisia heikkouksinemme.

säälin kerjäys, koska silloin heikkous on itsetunto, eikä ko. aihe. Tyyliin työkaveri (hoikahko ja liikkuva) valitti aina kahvipöydässä olevansa läski. Joo, me muut oltiin kaikki pulleampia ja meidän piti miehiä myöten vakuutella, että hän on täydellinen...

Tuo on paitsi ärsyttävää, myös loukkaavaa. Koska siinä samalla leimaa ne muut, itseään lihavammat vielä läskimmiksi ja ällöttävämmiksi.

Ihmuinen, joka osoittaa ettei hän häpeä mitään, on todella turvassa. Kukaan ei saa häntä "nalkkiin" koska hän itse avoimesti myöntää kaiken ilman häpeää. Sellainen ihminen ei joudu aidosti noloon tilanteeseen koskaan.



Tunnen yhden tällaisen ihmisen, ja jos hän vaikka on tehnyt jotain typerää, hän kertoo siitä käsittämättömän avoimesti, jolloin tunnen häntä kohtaan silkkaa myötätuntoa.



Jos hän sen sijaan teeskentelisi kaiken olevan täydellisesti ja sen jälkeen kuulisin tästä typeryydestä, saattaisin jopa tuntea vahingoniloa.



Got the picture?



Teeskentelemättömyys ja rehellisyys/avoimuus ovat siis loistava suoja, koska vain teeskentelijä ja salailija joutuu nolostumaan totuuden tultua julki.

ihmisen omasta suhtautumisesta siihen. Jotkut ihmiset kompuroi sen heikkoutensa kanssa jatkuvasti ja myös itkevät sitä heikkouttaan. Eivät ymmärrä että peiliin voisi katsoa missä vika, mitä voisin tehdä toisin että asiat muuttuisivat....