Lue keskustelun säännöt.
Mistä kumpuaa viha itseä kohtaan? Olen...
13.08.2009 |
oikein tiedostaen alkanut inhota itseäni... en haluaisi katsoa edes peiliin enää. Ja tämä on täyttä totta. Kamera on kauhistus. Inhoan itsessäni kaikkea. Tämä kehittynyt vuoden sisällä. Sitä ennen en tiedostanut ainakaan näin voimakasta vihaa :( Ja viha ei siis rajoitu ulkonäöllisiin seikkoihin (olen joskus pitänyt itseäni jopa kauniina, vielä esim reilu vuosi sitten) vaan koen vain olevani niin huono ja turha, inhoan ääntänikin jopa!
Olen kolmen lapsen ihan tavallinen äiti, nuorin muutaman kk:n ikäinen.
Mitä minulle on tapahtunut? Masentunut en kuitenkaan ole.
Kommentit (4)
siitä viime perjantaina jo kyselinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennusta ei muuten aina itse tiedosta. Se voi käsittääkseni oirehtia myös vihana, itseinhona, itsetuhoisena käytöksenä jne. Mutta tietenkään kaikki psyyken ongelmat eivät ole masennusta. - Sinulla voi olla jotain käsittelemättömiä aggressioita tai esim. joku orastava/alkava omakuvahäiriö...Mene ehdottomasti juttelemaan ammattilaisen kanssa asiasta. Tuntemuksesi kuulostavat kovin liiallisilta eivätkä siis todellakaan "normaalilta" satunnaiselta kaudelta, jolloin on vähän pettyneempi ja kriittisempi itsensä suhteen. Eikä tuntemuksillasi todellakaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, esimerkiksi sen kanssa, miltä oikeasti näytät.
Vain ammattilainen voi nyt kanssasi selvittää, mistä nämä tunteet kumpuavat! Kuten kakkonenkin sanoi, ei näillä asioilla kannata leikkiä. Pahimmillaan tällainen häiriötilapotilas voi päätyä vaikka psykoosiin...
Lapset kyllä aistivat ja tiedostavat, jos heidän äitinsä VIHAA ja inhoaa itseään. Et voi mitenkään kasvattaa omakuvaltaan terveitä, itseään arvostavia yksilöitä, jos oma suhtautumisesi itseesi on läpikotaisin inhoava. Tiesitkö, että esim. syömishäiriöisten äitien lapset sairastuvat itsekin usein syömishäiriöön; monet todella nuorena!
Hae apua äkkiä paitsi tietysti itsesi myös lastesi takia!
Varaa aika vaikka neuvolapsykologille, sinne varmaan pääsee nopeasti, ennen kuin menee pahemmaksi.
Mun teini-ikäinen tytär suhtautuu itseensä samalla tavalla, päätynyt lopulta itsensä viiltelyyn. Onneksi on pääsemässä nyt tutkimusten jälkeen psykoterapiaan.
Ei noilla asioilla kannata leikkiä. Onneksi tiedostat asian, suosittelen käymään juttelemassa!
Toivottavasti pääset asian yli, olet varmasti oikeasti ihan nätti! :)
Tsemppiä!