Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään on niin paljon rajattomia poikia?
13.08.2009 |
Olen järkytyksellä seurannut naapuruston alakoululaisten poikien käytöstä. Itsellä on myös alakoululainen poika ja olen niin hämmästynyt, että missä ovat näiden poikien vanhemmat olleet kun käytöstapoja olisi pitänyt opettaa. Ei kunnioitusta aikuisia kohtaan, jatkuvaa kiroilua, kiusaamista, tavaroiden rikkomista. Poikien tulevaisuus ei näytä hyvältä jos meno tuosta vielä pahenee kun kasvavat.
Kommentit (24)
Jos pihapelejä olisi, niin harrastuksia riittäisi vähempikin, mutta kun monet vanhemmat haluavat pitää alakouluikäisensä korkeintaan siinä omassa pihassa tai mieluummin vielä omana seuranaan, niin pelaa siinä nyt sitten yksinäsi. On aika turha kuvitella, että se jälkikasvu innostuisi yksin liikkumaan keittiön ikkunan alla äidin katsellessa ikkunasta. Ja kun kaikkien kavereidenkin pitää pysyä oman äitinsä keittiönikkunan alla, niin pihapelejä on vaikea saada pystyyn. Harrastukset hieman korvaavat tätä puutetta, mutta toki riittämättömästi, koska yksi treenikerta kestää ehkä tunnin, kun hyvä piha (tai urheilukenttä) höntsäily jatkuu parhaimmillaan viisi tai kuusi tuntia illassa.
Ei ihme, että se pihaleikkikulttuuri on kuolemassa jos useampikin olisi tuuppaamassa lastaan näin hanakasti harrastuksiin ja pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pihapelejä olisi, niin harrastuksia riittäisi vähempikin, mutta kun monet vanhemmat haluavat pitää alakouluikäisensä korkeintaan siinä omassa pihassa tai mieluummin vielä omana seuranaan, niin pelaa siinä nyt sitten yksinäsi. On aika turha kuvitella, että se jälkikasvu innostuisi yksin liikkumaan keittiön ikkunan alla äidin katsellessa ikkunasta. Ja kun kaikkien kavereidenkin pitää pysyä oman äitinsä keittiönikkunan alla, niin pihapelejä on vaikea saada pystyyn.
En ole ikuna törmännyt tuollaisiin vanhempiin!
Sain kerran hyvän ohjeen eräältä ammattikasvattajalta: Vaikka lapsi osaa käydä yksin lähipuistossa, käy silti edes joskus hänen kanssaan siellä. Vaikka ei ole enää pakko ja lapsen itsenäisyys vapauttaa vanhemman omiin puuhiinsa.
Vieläkin siis käydään usein yhdessä uimassa, puistossa, kaupassa, lenkillä, saunassa, syödään yhdessä, vaikka lapset jo isoja koululaisia. Taistelen koko ajan mielitekoa vastaan, että koulun jälkeen pojat saisivat lentää nukkumaanmenoaikaan asti kavereiden kanssa päivä toisensa jälkeen. Ei mekään joka päivä kylki kyljessä nyhjätä, mutta kuulemma enemmän kuin kavereilla. Ja selkeästi enemmän kuin näillä tietyillä rajatomilla pojilla... :-(
Eli on niin helppoa antaa mennä. Rakastaa ja välittää etäältä. Ylpeillä itsenäisillä ja omatoimisilla lapsilla, jotka sitten omatoimisesti purkavat turhautumisiaan milloin mihinkin töllöilyyn.
ja kavereidenkin tarpeen. Siltikin minusta etenkin alakoululaisen paikka on suurimmaksi osaksi iltoja on kotona perheen parissa. En siis tarkoita joka iltaa enkä kannata mitään täydellistä muusta maailmasta eristämistä.
Kaksi kertaa viikossa harrastus + se kavereiden kanssa hengaaminen mitä monet kuitenkin koulun jälkeen tekevät (en laske sitä harrastukseksi) riittää useimmille ihan varmasti. Jossakin välissä pitää hoitaa koulutyöt ja nukkuakin.
Monissa perheissä varmasti vain möllötetään (tai pistetään lapsi möllöttämään) tv:n ääressä, mutta monessa puuhataan lapsen kanssa ihan myös fyysisesti. Käydään pyöräilemässä, potkitaan pihalla palloa jne. Näitä asioita tehdään myös kaveriporukalla. Skeittaaminen tuntuu myös olevan kovasti suosiossa.
Ei ihme, että se pihaleikkikulttuuri on kuolemassa jos useampikin olisi tuuppaamassa lastaan näin hanakasti harrastuksiin ja pois kotoa.