Lue keskustelun säännöt.
Näin eilen videolta synnytyksen, jossa äiti oli puudutettu täysin kivuttomaksi epiduraalilla
13.08.2009 |
Hitto kun näytti helpolta! Äiti vain hymyili ja pötkötteli rennosti synnytyspöydällä. Vauva soljui ulos tasaisen varmasti eikä äiti edes inahtanut.
Minäkin voisin synnyttää noin ensi kerralla. ;)
t. 2 kertaa riittävästi kipuja kokenut
Kommentit (24)
äidit haluais täysin kivuttoman synnytyksen. Mä olin niin tunnoton että ponnistusvaihe oli yhtä sähläystä, ei mitään tuntoa milloin pitää ponnistaa. Siis ihan halvaantunut olin. Imukupilla sitten kiskottiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on vallalla joku käsittämätön "sisu, terva & viina"- ajatusmaailma ja nainen ei ole mitään, jos ei kykene ilman puudutteita synnyttämään. Hiukan voi lekuri antaa epiduraalia, mutta eihän sitä sovi kauheasti antaa...
Mä asuin ennen rapakon toisella puolella ja siellä tosiaan tuupataan riittävästi puudutetta synnytyksessä, ei tarvitse kokea kipua. Miksi pitäisikään?! Mitä ihannoimista on kivussa?! Meidän keskimmäinen siis syntyi vailla kipua, ponnistin, kun lekuri käski ja ponnistusvaihe kesti tasan yhden minuutin! Ilman kipua. Oli kiva synnyttää, kun ei koskenut ja sai oikeasti keskittyä siihen, että kohdistaa voimat ponnistukseen.
Eka ja kolmas lapsi syntyikin sitten Suomessa...
Kyllähän sitä epiduraalia annettiin, ekassa synnytyksessä ei osunut kohdalleen eli oli luomusynnytys. Kolmannessa taittoi terävimmän piikin ja silti luulin kuolevani kipuun.
Ihan hevon kukkua sanonta, että äiti ei muka tajua ponnistaa jos on liikaa puudutetta. Kyllä sen tuntee kun kolmikiloinen tenava tunkee ulos alavärkistä :D Ja jos joku ei tajua niin kätilö voi kyllä käskeä ponnistamaan...
Mä olin niin tunnoton että ponnistusvaihe oli yhtä sähläystä, ei mitään tuntoa milloin pitää ponnistaa.
Minulla ei ollut mitään ponnistustarvetta, vaikka ei ollut kivunlievityksiäkään. Oli kyllä vaikea ponnistaa, kun ei ollut siihen ollenkaan luontaista draivia. Sitten ähelsin vain.
Tosin epiduraali niin tehokas, etten heti tuntenut edes ponnistupolttojen alkua :-( POnnistus ei sattunut, tuntui muuten epämukavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ponnistuksen tarvetta. Pidin käsiä vatsanpäällä ja ponnistin kun vatsa kovettui (eli supisti). Muutamassa minuutissa molemmat ulkona.
synnytykseni oli täysin kivuton spinaalipuudutuksen laiton jälkeen ja ponnistaminen onnistui ihan hyvin kätilön ohjeiden avulla.
Ensimmäinen synnytys oli täyttä helvettiä epäonnistuneen epiduraalin laiton jälkeen (taitamaton tuttu anestesialääkäri, sori vain) ja ponnistusvaihe kesti yli tunnin. Kivut karmeita.
Mielummin täysin puutunut ja kivuton kuin ne hitonmoiset kivut. Oma kruununi ei ainakaan kiillä kivuista kirkkaampana vaan kaikki mahdolliset kivunlievitykset tänne kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytystä kun en tuntenu supistuksia, mutta ettehän te mun synnytyksestä mitään tiedäkään. Tokan pusasin ilman puudutteita eikä ponnistusvaiheessa ollu mitään ongelmia. Kipuja kyllä oli. #4
siitä ,että synnytyksen kuuluu sattua ja että synnytyskipu on positiivista kipua. Ja paskat. Mä en ainakaan halua enää yhtään sitä positiivista, tappavaa kipua kokea, sanoisi kätilöt mulle mitä tahansa. No, parin viikon päästä taas olen siellä kokemassa miten tällä kerralla kivunlievitys osuu kohdalleen...
Samoin mua niin sapettaa kaikki se, että puudutusta ei voi antaa ennen kuin on auki tietyn senttimäärän yms. Mitä teet jos sen jälkeen kun kohdun suu on kaksi senttiä auki, tulee todella kipeitä supistuksia 2min välein, kuten mulla on tullut kahdessa aiemmassa synnytyksessä?? Ei ne siihen epiduraaliin lopu tuollaiset supistukset! Kätilöt vaan ei sitten millään usko että joku voi jo tuossa vaiheessa olla niin kipeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että esim. epiduraalin kuitenkin yleensä saa.
Itse asun Hollannissa ja täällä ihannoidaan edelleen koti-ja luomusynnytyksiä. Odottajille markkinoidaan kotona synnyttämistä rentona ja mukavana kokemuksena. Luultavasti kyseessä on lähinnä taloudellinen puoli, synnyttäjiä ei vain haluta sairaaloihin makaamaan, kun edullisempikin vaihtoehto on olemassa.
Samoin epiduraalin saa vain, jos sitä on tajunnut alusta pitäen neuvolassa pyytää eli se on kirjattu kaikkiin mahdollisiin papereihin erikoistapauksena ja on menossa sairaalaan synnyttämään. Sitten pitääkin vain toivoa, että synnytys tapahtuu virka-aikana, sillä esim. yöaikaan ei anestesialääkäriä lähdetä paikalle kutsumaan yhden synnyttäjän takia. Jostain syystä Suomen järjestelmä kuulostaa minusta kovinkin edistykselliseltä.
Miksi pitäisi kärsiä kun sitä varten on huumeet keksitty?
Molemmilla kerroilla toimi puudutus erinomaisesti. Ei tarvinnut huutaa, tai kiemurrella. Kyllä siinä silti ponnistaa sai ja kyllähän se lapsen syntyminen tuntui mutta ei sattunut. Moni luulee että sitä on ihan turta mutta ei se niin mene kyllä kaiken tuntee eikä elämyksestä jää mitään puuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä synnytykset ovat edistyneet sitä nopeammin, mitä paremmin kipua on hoidettu. Kolmas synnytys oli juuri tuollainen täysin kivuton synnytys siitä asti, kun sain spinaalin. Oli kieltämättä aika epätodellista, kun pystyi lepäämään ja jutustelemaan kätilön ja miehen kanssa, kun samaan aikaan tunsi paikkojen rusahtelevan auki supistusten tahtiin. Ponnistusvaihettakaan puudutus ei häirinnyt. Lisäksi toipuminen synnytyksen jälkeen oli nopeaa, vauvanhoitoon jäi voimia ja lapsi oli kotiutuskunnossa jo minimiajassa. Tähän synnytykseen olikin mukava jättää lapsen teko.
Kolmannen lapsen synnytys verrattuna ensimmäiseen, jossa kivunlievitystä sai rukoilla, niin tuntui ihmeelliseltä, että synnyttäjänä voi saada näinkin ammattitaitoista ja inhimillistä kohtelua.
ongelmia kun epiduraalin pirulainen vaikutti. Silloin olisi saanut jotakin tuntua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut kaksi erittäin kivuliasta synnytystä. Ensimmäisessä sain epiduraalin, joka ei toiminut. Toisessa en saanut mitään. Ponnistusvaiheessa sattui niin, että itkin ja huusin.
Kolmannen voisi todellakin pykäistä vaikka spinaalin voimin. Nyt jo vähän pelottaa tämä kolmas synnytys - jos vaikka ei ehdi saada mitään taaskaan. :(
Jos se meniskin aina noin niin kaikki
äidit haluais täysin kivuttoman synnytyksen. Mä olin niin tunnoton että ponnistusvaihe oli yhtä sähläystä, ei mitään tuntoa milloin pitää ponnistaa. Siis ihan halvaantunut olin. Imukupilla sitten kiskottiin...
kivuttoman synnytyksen ja imukupin kuin erittäin kivuliaan synnytyksen ja imukupin.
Minulla oli ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaiheessa omituisia voimakkaita hermokipuja. Tuntui siltä kuin puukolla olisi revitty vatsaa auki. Ponnistuksen tarpeesta ei ollut mitään tietoa ja varmaan sen takia ponnistin jotenkin väärin. Vauva syntyi sitten imukupin avulla.
Toisessa synnytyksessä niitä hermokipuja ei onneksi tullut vaan selvisin 'normaaleilla' synnytyskivuilla. Silti ei tullut ponnistuksen tarvettakaan mutta silti sain itse vauvan puskettua maailman. Tällä kertaa ponnistamiseen keskittyminen oli paljon helpompaa vähäisempien kipujen takia.
Kummassakin synnytyksessä ponnistin kätilön ohjeiden mukaan; "nyt supistaa, voit ponnistaa ... vieläkin supistaa..."
Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin ja toinen meni luomusti.
Kivuton synnytys olisi kyllä ihana =)
synnytysten jälkeen olen pelännyt esim. hammaslääkäriä paljon enemmän kuin ennen. Sama koskee muitakin toimenpiteitä, joihin liittyy pientäkin kipua.
Synnytykseni ovat olleet ns. normaaleja, mutta näköjään kova kipu voi kuitenkin jättää jälkensä ihmiseen. Viimeisestä synnytyksestä on jo 6 v, mutta tunnekokemus kivusta ei unohdu. Siis ei se arkea mitenkään haittaa, mutta nousee mieleen aina hammaslääkärin ym. yhteydessä.
Olenko minä nyt sitten jotenkin jalostunut tai parempi äiti, koska olen synnyttänyt kivulla? Onko tämä tehnyt minusta paremman ihmisen?
kun olin auennut 10 cm ja ihanaa, kivut katosi kokonaan!!! Ponnistaminen ei sattunut yhtään, oisin voinut vaikka naureskella ja kyllä vauvan sai puskettua ulos kun kuvitteli olevansa kakalla eli ponnisti alaspäin. Kahdella edellisellä lapsella ponnistusvaihe oli karmea, sattu ihan sikana kun epiduraali lakannut, aaargh! Mieluummin siis kärsin avautumisvaiheen kivut ja sitten ei enää satu.
kun olin auennut 10 cm ja ihanaa, kivut katosi kokonaan!!! Ponnistaminen ei sattunut yhtään, oisin voinut vaikka naureskella ja kyllä vauvan sai puskettua ulos kun kuvitteli olevansa kakalla eli ponnisti alaspäin. Kahdella edellisellä lapsella ponnistusvaihe oli karmea, sattu ihan sikana kun epiduraali lakannut, aaargh! Mieluummin siis kärsin avautumisvaiheen kivut ja sitten ei enää satu.
ponnistustarve oli kyllä todella selkeä, kipuja ei niinkään enää ollut. Voisin synnyttää vaikka kerraa kuussa
oliko se se faktan sarja eilen? taisin katsoa saman pätkän. Äitee vaan mietti, että millon sitä ponnistelisi ja naureskeli. Mä en pystyny edes puhumaan kun ei epiduraali tehonnut...