Onko sinun 6v poikasi ÄRSYTTÄVÄ??!!

minulla saman ikäinen poika ja on kuulemma esiteini-ikä tässä 6v kieppeillä

aika lieviä juttuja. Lapsi on nyt n. 6kk ollut aivan ihana ja kiva. Sitä ennen oli paljon ikäviä kiukuttelu ja ärsytysjaksoja, nyt vaan sellaista isomman lapsen fiksumpaa vastaan inttämistä ja "pään aukomista". Tämä poika osaa jo paljon käytöstapoja niin halutessaan ja vaatii oikeudenmukaisuutta.

Näyttäisin miehelleni jolla palaa hermot päivittäin tuollaisen ärsyttävän vänkä-intä-selitä-jästi kohta 6veen kanssa!



Ihan vaan että huomaa kaiken suunnilleen kuuluvan asiaan.



Ja kertokaa, viisaammat, miten siitä ärsytyksestä selviää itse ettei mene aivan riitelyksi joka päivä? Kuinka suhtautua tälläiseen pikku " esi-teiniin" ?

Tuntuu et muutama kk sitten yhtäkkiä multa vaihdettiin sellainen aurinkoinen ilopilleri tollaiseen mököttävään,kiukkuilevaan vänkä-vänkään :D



Välillä kyllä pilkahtelee se entinenkin sieltä ja osaa olla tosi suloinenkin,muille ihmisille on kohtelias ja ahkera,auttavainen,mutta kotona on hyvä testailla rajoja!!



Meillä pahimmat vänkäykset saa aikaan justkin hampaiden pesu ja nukkumaan meno.



Ja just tollainen "näsäviisastelu" ja knoppailu muka kuuluu asiaan...

Miksi? Vaikkapa, että nyt mennään hampaidenpesulle. "Miksi?" Koska mennään nukkumaan. "MIKSI?" Että jaksetaan huomenna. "Miksi?"... Tai kirkkain silmin katsoo silmiin ja sanoo "ai jaa, en mä vaan tiennyt". Esim, että maitoa kaataessa ei voi tanssia ripaskaa. Ja muuten taatusti tietää.



Argh...

kaikesta saa sanoa sata kertaa ennen kuin se vastaa "mitä?"

Yleisin vastaus meillä on :" Mitä välii...."

kirkkaat silmät



Purkkaa löytyi yhden hyllyn alta niin ensin aivan pokkana intti 5min ettei tiedä kuka sen on sinne laittanut ja ehdotteli esim "varmaan pappa ei tiennyt missä roskis" jne ja ääni kuitenkin sellainen et jos ois aikuinen niin sanoisin "v*ttumainen" mut kun on 6v niin en tiedä miks tota sanotaan??



Ja kun kävi miettimässä niin ilmoitti et hän se pisti mut ei hän tiedä miks sen teki "tuntu vaan siltä" ARRRRGGHH

meillä kaikesta pullikoiminen on jo vähentynyt, mutta vauhtia piisaa edelleen



vimmaa 1v pikkuveljen kanssa, juoksentelee ympäri kotia tai leikkii olevansa joku gepardi, kiipeilee joka hiivatin paikkaan, tekee kuperkeikkaa, puolivolttia sohvalle aina kun silmä välttää....eikä millaan "muista" että on kielletty ikinä



ja jatkuvaa on myös se, ettei tottele kun pyydetään kauniisti, välillä harmittaa ettei esim. pikkuveljen riehuttamista saa millään loppumaan ennen kuin palaa hihat.



ja tietenkin me vanhemmat ollaan epiksiä ja ihan typeriä kun ei ikinä anneta tehdä mitään



mutta on siellä sisällä se ihana huumorintajuinen pikkumies jota on helppo rakastaa, välillä vaan vaatiis uperkärsivällisyyttä, jota minulla ie valitettavasti kovinkaan usein ole

Meilläkin harrastetaan noita ihmeen puolinelsoneita sohvalle. Ja välillä ollaan leijonia, välillä dinosauruksia... tai merirosvoja, ihan sama kunhan sen varjolla voi karjua kovaa. Ja pikkusiskoa on riehutettava tappiin asti juuri siinä iltapalapöydässä kun hetken päästä se käkättäväräkättävä puolitoistavuotias on saatava unten maille...



ap

Että tuo meidän 'maailman kaiken metelin, melun ja volttien alkulähde' ei olekaan ainoa lajiaan. Huoh! Eikun oikeasti, voiko rasittavampaa ollakaan, ja tämä poika jo toinen ja ensimmäinen oli 6v hyvinkin rauhallinen.

ja tutulta kuullostaa.

Kaksi tällä hetkellä vihaamaani sanaa ovat: Mitä sitte?

Oma 5-vuotias on ihan samanlainen.

Toisaalta, ne asiat mitkä tuli murrosiässä itelle eniten vastaan vanhempien kanssa, ne asiat vielä tänäkin päivänä teen sen oman pääni mukaan, kolmikymppisenä...

Eli eivät vanhemmat ihan kaikessa olleet mielestäni oikeassa.

Se kuuluu evoluutioon ja ihmisyyteen, että niskuroi mm. vanhemmilleen.

Ei muuten olisi edistytty sivilisaatiossa näin pitkälle jos lapset oliis aina kiltisti tehneet sen mitä vanhemmat käskee...



PS: Hampaiden pesu nyt vaan on suoritettava. 5-7-vuotiaalle minusta voi jo näyttää ihan noita paikattuja hampaita ja pelotella hieman, että on motivaatio itsellä. Kyl onnistuu.

kuin tyttö oli vastaavassa iässä. Silti vastaan inttämistä, käskyjen / pyyntöjen / sääntöjen uhmaamista ja testaamista on selkäesti havaittavissa.



Tuo kuuluu ikään ja on normaalia. Hermojahan tuo rassaa, mutta kun pidätte rajoista kiinni, helpottaa tuo vaihe jossain kohdassa. Tsemppiä kestämiseen ;).

Tyttö on vielä esikoinen niin asia on itsellekkin uusi. Välillä meinaa hermo katketa käytökseen mutta kai tää on vielä esimakua tulevasta murrosiästä...?

ei ole tuollainen, vaan ap:n kuvaus osui nappiinsa 11v:hen!!!!

Mä olen luullut että minä olen jotenkin huono äiti tai muuta, kun kauheaa vääntöä sen lapsen kanssa jatkuvasti, mikään ei ole hyvin ja mökötetään ja itketään ja kiljutaan pikkusisaruksille..

Oikeasti, tämä on ensimmäinen kerta tämän lapsen kanssa kun on hankalaa.

Pienemmät, 1v ja 2v on sen rinnalla NIIIIN helppoja hoitaa, kun eivät vielä pistä vastaan.

Itse olen sitten usein pahalla päällä kun ei aina tiedä miten ohjata tätä 6v uhmasta kärsivää..



Että murrosikää odotellessa.. Mukavaa, mutta kai se joskus helpottaa, hope so :)

Miksi?

Tai "mutta miten?"

Esim. kun ilmoitan että nyt olis hampaiden pesun aika, vastaus tulee yleensä näin: Miksi? ja kun vastaan että tiedät kyllä miksi, tulee jatkokyssäri "mutta miten?"

Ja sitten siinä hampaiden pesulle menossa viivytellään ja keksitään vaikka mitä kujeiluja ja yhtäkkiä onkin kova pissahätä ja jano jne.

Sama juttu syömisen ja pukemisen kanssa.



Voiko olla rasittavampaa!!???

Ihan hyvin käyttäytyvä tuo meidän 6v on.



Sen sijaan kohta 8v täyttävä on aikalailla tuolla tavoin käyttäytyvä.



Nytkin haluaisi tulla tähän koneelle pelaamaan ja koska en anna (satutti pikkuveljeään). Sotkee tahallaan ja marisee ja huutaa minulle.



Ei kyllä liity ikään, kun on mielestäni aina ollut tuollainen jääräpää.

äänen volyymi on älytön? Jos vaikka eskarilainen poikani leikki kahden saman ikäisen kaverinsa kanssa, jätkät innostuessaan HUUTAVAT naamat punaisina asiaansa samaan aikaan toisilleen vaikka kaveri on parin sentin päässä?