nuoren yksinhuoltajan arki

Ero tuli reilu vuosi sitten ja hetken kaikki oli todella sekavaa hetken aikaa, meni reilu kk että ymmärsi tapahtuneen.



Kun arki alkoi sujumaan niin en tätä entiseen elämään vaihtaisi. On vain me kaksi, meidän tarpeet,meidän aikataulut, meidän huvitukset, murheet yms.



Ei miehessä periaatteessa vikaa ollut, ei vain ollut valmis isäksi.



Mutta onhan tämä välillä raskasta, kaipaa toista ihmistä varsinkin iltaisin viereen kun lapsi nukkuu, keskustelu seuraa ja välittämistä.



Mutta kaikesta selviää ja elämä on näin ihanaa, ei tarvitse tosiaan välittää muista kuin itsestä ja lapsesta. Ei murheita missä mies menee, miksi ei vastaa, tehdään juuri sitä ruokaa mitä halutaan, ei tarvitse toisen haluja iltaisin miettiä..

Listä olisi loputon :)