En kestä kakaramaista miestäni!

Alkaa olla tahto loppu ja ahdistus päällä miehen kakaramaisen käyttäytymisen vuoksi. Huutaa lapsille ihan pienistä, kärsivällisyys 2-vuotiaan tasoa. Pelkään että lapsille tulee yhtä huono itsetunto kuin isälläänkin on. Jostain hyuonommuudesta ja kypsymättömyydestä tuo tulee että oma napa on tärkein ja lapsista ei ole kuin häiriöksi. Mies vaan odottaa iltaa että pääsee istumaan telkkarin ääreen ja avaamaan kaljapullonsa. Siivoa se ei ikinä mitään useista keskusteluista huolimatta. Pyysin siivoamaan omat jälkensä kun teki ruokaa, mutta mitään ei tapahtunut. Jätin sitten paistinpannun hellalle ja siinä se sitten pysyi kananjämineen 3 päivää kunnes sen pesin. Keskustelutaidot on olemattomat, jos pyydän tekemään jotain vastataan mulkaisulla ja "tee itte".



Hyviä puoliakin toki on. Käy töissä, on kotonakin. Tekee jotain sovittuja kotihommia jne mutta nyt oikeesti on alkanut nyppimään että tollasta kakaraako tässä täytyy paimentaa sen lisäksi että lapsiakin. Olen väsynyt ja ahdistunut.