Olenko kauhean paha ihminen? Olen vahingoniloinen tuttavan down-lapsesta

vahingonilo olisi todennäköisesti ohimenevä häivähdys ja aiheuttaisi morkkiksen, mutta tuttuun tapaan av:lla sisälukutaito loistaa taas poissaolollaan. Tottakai lapsi on se pääasia, hiton äiti teresat, mutta en ylemmyydentunnoissani lähde kieltämään etteikö minulta saattaisi löytyä alhaisiakin fiiliksiä. Kaikki pitää tällä palstalla vääntää rautalangasta, ettei AINA joku lähde huutelemaan puolesta asiasta.



Lapsi on pääasia. Vahingonilo on alhaista. Ihmiset ovat välillä alhaisia. Mikä minun viestissäni kertoi jotain muuta?

ja kasvoni ovat mieheni mukaan "jumalattaren", minulla on tyttö ja poika jotka saimme juuri silloin kun halusimme, olen tohtori ja alle 35-vuotias, mieheni on myös tohtori ja elämme onnellista perhe-elämää ja arvaas mitä? Olen taas raskaana juuri kun toivoimme poikaa ja viikko sitten sain tietää, että poika on tod.näk. tulossa. Lisäksi ystäväni kehuvat, että olen luonteeltani kuin enkeli, koska olen niin mukava ja huolehtivainen. Kyllä elämä voi olla ihanaa!

oletko kateellinen ja nyt tunnet vahingoniloa?

Jos nimittäin vielä lapsia saat.

Minäkin voisin olla yhden "ystäväni" puolesta vahingoniloinen, jos hän saisi Downin. Tämä "ystävä" on kateellinen, haukkuu minua selän takana ym.



Muiden puolesta en olisi vahingoniloinen, ainoastaan tämän.

ap on selkeästä tunne-elämän vajavaisuudesta johtuen tai huolimatta onnistunut saamaan?

kateus kohta ku huomaat miten ihana toinen voi olla ja rakastavat vanhemmat.

eivät kyllä ole ihan ajantasalla!



Tässä on puhuttu siitä, onko oikeutettua tuntea jotain. Moni on maininnut, että jos toinen on ilkeä, ovat vahingonilon tunteet sallittuja, mutta jos toinen on kaikin puolin ok tyyppi - ainoastaan kadehdittava jollain tavalla - ei tuollaisia ajatuksia voi eikä tarvitse ymmärtää!



Hitto vie, jos joku kertoo vahingonilostaan toisen kurjuutta tai epäonnea kohtaan häntä saa kyllä ihan vapaasti nimittää ilkeäksi, kurjaksi tms. MILLAINEN ihminen sitten on iljetys, ellei esim. toisen lapsen vammaisuudesta iloitseva mätämuna?



Kylläpähän nykymaailmassa on ihmisillä puurot ja vellit sekaisin, kun pahuuden tuomitsijoita moititaan "samanlaisiksi", koska kehtaavat suunsa avata ojentamaan toista ilkeilystä.

Voi hyvää päivää teidän kanssa!!

mikä ei tarkoita, että me todellakin olisimme pahoja - jos joku on aina ollut ylimielinen ja toisiin alentuvasti suhtautuva ja erinomaisen valikoiva tuttaviensa suhteen tyyliin "vain ne, jotka kuuluvat tiettyyn yhteiskunnalliseen/raharikkaaseen tms joukkoon, ovat edes tervehtimiseni arvoisia", niin voi helposti alentua "ilahtumaan" siitä, että ko henkilö joutuu nöyrtymään.

Minusta tämä ei sulje millään tavalla pois, etteikö näin tunteva henkilö olisi muuten empaattinen ja kaikin puolin hyvä ihminen - on vain inhimillistä hyväksyä pimeämmätkin ajatusmaailmansa.

Se, että ap iloitsee down-lapsen syntymästä, on tietenkin melko rajua, mutta luulen, että kyse ei ollutkaan lapsen vammaisuudesta vaan lapsen äidin aiemmasta suhtautumisesta niin apta kuin myös muita kanssaihmisiään kohtaan.

Jos ap taasen tuntee "muuten vaan" vahingoniloa ketä tahansa kohtaan, on hän tietenkin kieroutunut ja outo ihminen.

Siinä sitten kadehdit tuttavan dauniaista, joka sentään tod näk kasvaa suloiseksi, musiikillisesti lahjakkaaksi ja reheliseksi huumorintajuiseksi ihmiseksi, joka opettaa läheisilleen paljon tärkeää elämästä ja todellisista arvoista.