Lue keskustelun säännöt.
Jätin vaimoni ja ihmettelen
09.08.2009 |
mistä kaikki tämä katkeruus ja pahat puheet nyt juontavat. Kuuntelin vuositolkulla miten huono, osaamaton ja olematon mies ja puoliso olin. Lopulta tein johtopäätökset - aivan liian myöhään - ja kehotin vaimoa etsimään paremman miehen.
Jäin omaan taloomme, lapsia hoidetaan 50-50.
Se, mikä kummastuttaa, on edelleen jatkuva kyräily ja katkeruus. Eikö vaimon pitäisi nyt olla helpottunut, kun pääsi eroon tästä elämäänsä syövyttävästä negatiivisesta voimasta?
Miksi olen entisten ystäviemme mielestä paskiainen, kun päästin vaimon vapaaksi tästä ahdistavasta henkisestä vankilastaan etsimään uutta rakkautta ja puolisoa, jota pystyy arvostamaan?
Vaimo valitti ankeutta vuosia, uhkaili kymmeniä kertoja erolla, ja kun vapaus tarjottiin, niin se ei enää kelpaakaan, vaan minä olen syyllinen perheen rikkomiseen...
Itselläni on tunne, että hengitän vapaammin kuin vuosiin, ja elämä lasten kanssa on kaikki, mitä tällä hetkellä tarvitsen, eikä vaimoa ole todellakaan ikävä.
Kommentit (20)
jäi äitini tosi katkeraksi asiasta, vaikka aina valittanut isän tekemisistä minkä kerkiää. Vieläkin äitini valittaa siitä millainen isä oli kun asuivat yhdessä ja on tosi katkera erosta - siitä on jo yli 15v. aikaa. Monesti on tehnyt mieli sanoa äidille "eikös se ole hyvä että erositte jos yhteiselo oli niin kauheaa?", mutta marttyyri-narsistiäidin edessä on parempi pitää päänsä kiinni tuollaisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä vaimosi olisi yhä halunnut jatkaa kanssasi, ei olisi uskonu, että henkinenväkivaltakin voi katkaista kamelin - ja miehn selän : ) . Katkeralta hän kyllä vaikuttaa, mutta sitä saa mitä tilaa.
Hyvää loppukesää sinulle ja lapsillesi! On mukava lukea/kuulla ettei kaikki miehet suostu lastenkaan takia kynnysmatoiksi ja roskiksiksi.
Liittyyhän siihen eroon kaikenlaisia käytännön hankaluuksia ja useinmiten muutos myös elintasossa kun joutuukin yksin kustantamaan oman elämänsä. Monestihan erolle etsitään syypäätä vähän väkisinkin ja helposti siinä varmaan unohtaa oman osuutensa tapahtumiin. Nämä teidän entiset ystävänne eivät varmaan ole kuulleet kuin yhden version tapahtumista ja eroo johtaneista syistä? Jos elämä on minulle jotain opettanut niin sen, että asiat eivät koskaan ole niin mustavalkoisia kuin yhden osapuolen kertoma antaa olettaa.
jotkut elää siitä marinastaan ja katkeruudesta, marttyyriksi heittäytymisestä.
Onneksi olkoon olet vapaa ja onnellinen, tiedän tunteen ja olen nainen. En kaipaa exää yhtään ja ihmettelin jo erottua sitä miten helppo oli hengittää ja on edelleen.
Minulla on "omakohtaista" tietoa vähän samanlaisesta tapauksesta, siis omista vanhemmistani. Äitini oli (on kyllä vieläkin) oikea pirttihirmu isälleni.
Aina valitti, teki isä asioita ihan miten päin vaan. Oikea kaikkien nalkuttajien äiti. Erolla uhkasi useaan ja vertasi muiden aviopuolisoihin, kuinka he ovat hyviä jne. Ja isäni siis toi rahat perheeseen, rakensi 2 taloa, kesämökin (tietysti äidin maun mukaan), ei ryypännyt eikä riekkunut.
Sitten otti ja lähti. Se oli hieno teko, olin isästäni tosi ylpeä!
No, äiti katkeroitui ja yhtäkkiä olisikin ollut niin hyvä aviomies ja muutaman kerran jopa "rukoili" takaisin.
Uuden onnensa isä löysi kolme vuotta eron jälkeen ja olen tosi onnellinen ja iloinen heidän puolestaan. Ja me lapset ollaan tästä aika paljon puhuttu ja meille ei ainakaan mitään traumoja erosta jäänyt (oltiin 14, 11 ja 8), päinvastoin. Eron jälkeen oli molempien kanssa parempi olla. Ja laitan nyt tähän loppuun, että olen äitini kanssa hyvissä väleissä myös, mutta on hän itsekin nyt vanhemmiten myöntänyt, että oli "huono puoliso". Uutta ei ole löytänyt, mikä ei ole kyllä ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muttei se ollut taloudellisesti mahdollista? Ehket kertonut kaikkia seikkoja eronne syistä kuitenkaan? Ehkei vaimon pää vaan kestänyt "jätetyksi tulemista"?
Syitä katkeruuteen on monia. Joillekin katkeruus lienee vain tapa käsitellä asioita - tai se ainoa tunne, joka tulee ison elämänmuutoksen myötä.
Katkeruus helpottaa aikanaan, jos et provosoi enää exääsi millään muotoa. Annat vaan olla.
Ehket kertonut kaikkia seikkoja eronne syistä kuitenkaan? Ehkei vaimon pää vaan kestänyt "jätetyksi tulemista"?
Katkeruus helpottaa aikanaan, jos et provosoi enää exääsi millään muotoa. Annat vaan olla.
Niin, toivottavasti en joudu valtavasti olemaan enää tekemisissä ihmisten kanssa, joissa itsessään ei ole mitään vikaa. Tietenkin minussakin oli vikoja - mutta sanoisin silti, että jos olisin aiemmin analysoinut parisuhdettani objektiivisesti, enkä etsinyt vikaa vain itsestäni olisin lähtenyt jo huomattavasti aiemmin.
Aika ehkä auttaa tosiaan, tuskin mikään muu.
Sen sanon, että henkinen runtelu on väkivaltaa pahimmasta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tehnyt vaikean päätöksen, mutta varmaan ihan oikean. Kyllä näitä katkeroituneita "jätettyjä", joissa ei itsessä mitään vikaa riittää pilvin pimein turuilla ja toreilla.
Onneksi jotkut heistäkin osaavat ajan kuluessa katsoa peiliin ja löytää vikaa myös sieltä ja jatkaa elämää exää "häiriköimättä".
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillenne!
Älkääpä leikkikö tulella, jos ette ole valmiita palamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkääpä leikkikö tulella, jos ette ole valmiita palamaan.
ja tunnen itseni vapaammaksi ja onnellisemmaksi kuin koskaan elämässäni.
Elämä yllättää.
En ole kertaakaan itkenyt eroni jälkeen ja ihmettelen "naisten lehtien" kirjoituksia erokriiseistä ja kuinka paljon aikaa menee erosta selviytymiseen ja kuinka monta vuotta käydään tukiryhmissä puhumassa erosta. ???? En taida olla "normaali" ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin itse eron.
Itken ihan kauheasti koko ajan. Vaikea antaa itselleni anteeksi miksi niin monta vuotta hukkasin elämästäni exän kanssa. Lasten takia tietty sen tein, mutta unohdin itseni täysin.
Tässä sitä nyt sitten ollaan. Nelikymppinen, eronnut ja yksin. Onneksi on nuo ihanat lapset. Miehen ottaisin mielelläni mutta eipä nuo taida minua kotoa löytää...
että vaimo halusi teidän suhteenne pysyvän, mutta halusi sen jotenkin toisen näköiseksi. Ei varmasti ollut onnellinen, jos niin paljon joutui jäkättämään. Mutta ehkä vaimo olisi halunnut työstää suhteen sellaiseksi, että kaikki saisivat olla siinä onnellisia.
Eroamalla ongelmat eivät ratkenneet toivotulla tavalla, joten siitä sitten nousee katkeruutta.
Kävittekö parisuhdeterapiassa ennen kuin erositte? Vai millä tavalla yrititte muutta asioita paremmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän osaa ystävien ja tuttavien edessä näytellä erittäin hienoa ihmistä, mutta sille, joka häntä yrittää rakastaa, hän on erityisen inhottava. Ei kannata pitää vaimon sukulaisiin ja ystäviin yhteyttä. Et saa heitä millään uskomaan, että olet fiksu ihminen.
Nimimerkillä kokemusta on.
narsismiin viittaavaa. Joku nyt taas ei pysty näkemään lainkaan oman kokemuksensa ulkopuolelle.
Luultavasti kyse on ollut siitä, että teidän parisuhde ei ole toiminut tai vaihtoehtoisesti siitä, että vaimollasi on ollut paha olla. Yhtä kaikki parisuhteessa sitä omaa pahaa oloa etsitään usein kuitenkin toisesta - ettei se toinen sitä aiheuttaisi. Mikäli suhteeseenne ei ole liittynyt väkivaltaa, pettämistä, alkoholismia tms. varsinaisia isoja ongelmia, niin siinä tilanteessa luultavasti kyse on ollut juuri siitä, että vaimolla itsellään on ollut paha olla. Sitten kun erositte, niin sinä ole "syyllinen", koska varsinaisia päteviä syitä ei ollut erolle. Luultavasti vaimo saattaa huomata, että hänen paha olonsa ei todellakaan ole väistynyt, vaikka sinä olet hänen elämästään poistunut. Itseään kun ei voi juosta karkuun. Se, että sinä olet vapaammin hengittävä ihminen kertoo luultavasti juuri siitä, että vaimollasi on ollut paha olla ja sinä olet siitä saanut vuosia tuta.
Olipa tutun kuuloisia tarinoita, itse elin vuosikaudet suhteessa missä avovaimo ryyppäsi salaa lähes päivittäin ja haukkui minua kännissä paskaksi ja huusi että lähde helvettiin täältä paskiainen. No kun vihdoin lähdin niin rukoili takaisin ja yritti jopa tappaa itsensä mutta onneksi löysin uuden ihanan naisen ja nyt oltu naimisissa jo vuosia. Niin ja minähän se olin tuossakin tapauksessa se paha joka jätti ja ns ystävät hylkäsi tämmöisen sian joka lähti ja jätti toisen :)
Eikö tuollaisen jälkeen ilma tunnukin raikkaalta ja ihanalta? Kevyeltä hengittää?
Itse asuin nuorena 2 vuotta tuollaisen ihmisen kanssa avoliitossa, ja onneksi vaan asuin, ei ollut lapsia. Väistin luodin, kun tajusin että tämä ei tästä onnellisemmaksi muutu, tein mitä vaan.
Sittemmin tapasin uuden miehen, ja olen ollut 24 vuotta onnellisesti avioliitossa ja tässä saa kumpikin olla oma itsensä, täydellisiä ei olla mutta pikkuvikansa jokaisella ja saa ollakin. Kunhan ne ei aiheuta luottamuspulaa.
Tsemppiä sulle ja lapsille.
mistäs tiedät, vaikka ap olisikin ollut syyllinen nalkutukseen? Meillä ainakin anoppi luulee, että nalkutan miehelle suotta, kun tämä on niin ihmeellisen ihana. Kertoisitko ap, mistä nuo riidat/nalkutus tulivat? Meillä mies on kertakaikkiaan välinpitämätön raha-asioiden suhteen. Enkä silti ole mikään narsisti, eikä varmaan ap.n ex-vaimokaan...Tuskin muuten vaimon suku tai ystävät haluaakaan pitää yhteyttä, hehän voivat tuntea tämän ap.n...