miten kertoa lähisuvulle väkivaltaisesta miehestä?
onpas tyhmä kysymys. en vain jaksa enää kuunnella vähättelyä kun purkaan pahaa oloani. en tietenkään kerro kaikkea, olen jättänyt kertomatta kaiken tälläisen uhkailun, painimisen, kuristamisen ja kodin rikkomisen.
tarviiko mun kertoa?
se varmaan helpottaisi, saisi ehkä hieman enemmän tukea omiin päätöksiin kuin nyt.
mutta onko suvunkaan eli omien vanhempien pakko tälläistä asiaa sulatella? teenkö minä väärin, jos kerron?
Kommentit (9)
Jokainen huolehtii ja joutuu/saa huolehtia loppujen lopuksi itsestään kaikkein parhaiten.
Ei sun ole määrä kantaa kaikkia huolia sisälläsi säästääksesi muita. Annat tulla vaan kaikki ulos!
kerrot rikollisesta miehestäsi. No et todellakaan. Sinä todellakin ansaitset kertoa totuuden. Ajattelepa niin päin, että oma tyttäresi ei kertoisi sinulle kuinka hän joutuu kärsimään väkivallasta etkkä sinä pääsisi häntä lohduttamaan ja antamaan parantavaa syliä.
Voimia Sinulle! Kerrothan.
Millä tavoin ajattelet tekeväsi väärin, jos kerrot?
Millainen on suhde omiin vanhempiisi? Kuulostaa, että suojelet heitä kertomattomuudellasi. Miksi? Eivätkö he kestä elämän todellisuutta vai haluavatko he kuulla sinulta vain iloisia asioita?
Vastuu omasta väkivaltaisuudesta kuuluu vain hänelle! Jos olet joutunut tuollaista monimuotoista väkivaltaa joutunut jo sietämään, niin olet ollut hiljaa jo liian kauan. Eli puhu rehellisesti tapahtuneesta se tervehdyttää sinuakin ja saa ehkä miehesikin silmät avautumaan (vaikka teillä ei yhteistä tulevaisuutta enää olisikaan)Väkivaltyaisuus on aina tekijän ongelma, ei koskaan uhrin. Voimia ja rohkeutta sinulle, olet totuuden arvoinen=)
varmasti minkälaiset välit teillä on. Ihan itsesi takia varmaan helpottaisi, jos pystyisit kertomaan. Jos et pysty puhumaan suoraan, niin tuo kirje on hyvä ajatus.
ole tilivelvollinen vanhemmillesi. Tuollaisessa vaikeassa tilanteessa tärkeintä on, että itse selviät. Jos kertominen on vaikeaa, voi olla helpompi, että teet ensin omat ratkaisusi perhetilanteen suhteen, ja kun voit paremmin, kerrot sitten. Helpommin ehkä saat tukea esim. ammatti-ihmisiltä.
Itse kärsin muutama vuosi sitten vakavasta masennuksesta. Sain kerättyä rohkeuteni, ja kerroin äidilleni, ajatus oli, että saisin hieman tukea. No, äitini hermostui ihan täysin, ja mollasi minut lyttyyn mm. terapiakäyntieni takia. Siinä tilanteessa se oli aikamoinen shokki, eikä todellakaan vienyt omaa oloani helpompaan suuntaan. Itselläni tilanne ei ollut niin paha kuin sinulla, koska siihen ei liittynyt perheväkivaltaa. Mutta jos siis sinua jo nyt vähätellään, ehkä on parempi olla kertomatta. Mikään pakko sinun ei ole kertoa.
vaikkapa kirjeellä!