Te, joilla on hyvät lastenhoitotukiverkostot, ymmärrättekö niitä, joilla ei ole?
Ymmärrätkö perhettä, jolla ei ole lastenhoitoapua?
Tiesittekö, että edes toinen puoliso ei ehdi/ pysty/ voi esim. matkatöiden takia auttaa lastenhoidossa joissakin perheissä?
Kommentit (11)
Kai kaikilla edes joku ystävä on, joka tarvittaessa hetken voi lapsia katsoa.
Ja mä en ymmärrä isää/äitiä joka ei osallistu lastensa hoitamiseen. Mikään työ ei voi viedä perheeltä toista vanhempaa.
Toisaalta en pidä näiden tukiverkottomien itsensä ylistämisestäkään tyyliin "kun on lapset tehty, niin itse ne hoidetaankin, vain itsekkäät vie mummolaan."
Oma äitini oli jumissa kotona, kaukana sukulaisista ja ystävistä (vieraassa maassa) ja isäni teki reissutöitä. Oli todella väsynyt kotiäiti hän.
Itse olen aktiivinen, pirteä työäiti, jolla loistavat verkostot (sekä minun että mieheni vanhemmat, molempien sisarukset ja liuta ystäviä asuu tässä lähellä, ystävien kanssa otetaan lapsia vuoroin kylään ja sukulaisetkin auttaa mielellään...). Osaan todella arvostaa tätä! Mulla myös osallistuva mies, joka ottaa välillä lapset mukaansa esim. uimaan ja saan itse sillä välin levätä/siivota rauhassa tms, mitä parhaaksi näenkään...
ja parhaani mukaan koitan heitä auttaa =)
Kyllä mä ymmärrän, että on varmasti raskasta puurtaa yksin. Mä en ole koskaan tajunnut, että mikä estää rakentamasta sitä turvaverkkoa?
Meillä on ihan ok lastenhoitoapujärjestelmät. Ollaan siis sovittu naapureiden ja ystäväperheiden kanssa vastavuoroisesta avusta.
Kai kaikilla edes joku ystävä on, joka tarvittaessa hetken voi lapsia katsoa. Ja mä en ymmärrä isää/äitiä joka ei osallistu lastensa hoitamiseen. Mikään työ ei voi viedä perheeltä toista vanhempaa.
Meillä ei ole ketään, jota voisi pyytää edes hetkeksi avuksi. Tosin nyt lapset ovat jo niin isoja, ettei ole tarpeenkaan.
Ja jollei muuta työtä löydy matkatyön sijaan, harvalla taitaa olla varaa jäädä makaamaan kotiin ilman palkkaa. Ja jos tekee niin, syytetään yhteiskunnan elättinä olemisesta...
jos on hyvin epäsosiaalinen ihminen, kimmastuvat, piilevä varas tai jonkun muun vastaavan ominaisuuden omistava henkilö, joka ei yksinkertaisesti pysty luomaan ympärilleen mitään verkostoa, onhan se ikävää.
Jos lapsia on liuta ja sitten vasta tajuaa kun toinen lähtee, että nyt ei ole kaikki hyvin.
Mutta jos on suht normaali esimerkiksi nyt äiti ja viitsii käydä sen verran niissä satujumpissa ja koiranäyttelyissä + hiekkalaatikolla että tutustuu muutamaan, joitten kanssa voi jeesaa puolintoisin.
No, jos asuu periferiassa, jossa lähimpään naapuriin on 20 km, ymmärrän ettei tämäkään ole mahdollista.
Meillä on niin että kumpikin vanhempi tyrkyttää toiselle koko ajan menoa. Meillä vedettiin pitkää tikkua, mies joutui menemään Madonnan konserttiin A-lipulla ja mä sain jäädä lasten kanssa kotiin.
Meillä on kerran ollut lastenhoitaja, lapsi oli nukkumassa kun hoitaja tuli ja kun heräsi, tuli isä siitä 2 min päästä kotiin. Ei hirveen rankka duuni. Tämäkään ei olisi ollut pakollista, mutta helpotti huomattavasti asiaa ja lisäksi tämä ns lastenhoitaja oli meillä yökylässä.
Kun lapset olivat pieniä, asuimme virastotalossa, jossa meidän lisäksemme asui 60v juoppo leskirouva ja 20v sinkkumies. Kummalta olisin pyytänyt apua?
Juoksin myös srk:n kerhossa, Mll:n perhekahvilassa, avoimessa päiväkodissa, puistoissa ja vaikka missä vaan mistään en löytänyt kavereita sen enempää itselleni kuin lapsillenikaan.
Siis mennäänkö ventovieraalta kysymään: Alatsä mun kaveriksi? Vai miten se toimii?
jos on erityislapsi,eikukaan kauhean hanakasti tarjoa apuaan pikemminkin lähtee karkuun kun lapsen näkee.
Tai jos on iso perhe ei kukaan halua olla kaitsemassa neljää viittä tai useampaa ipanaa yksikseen tai vieläpä omiensa päälle.
Tosin niitä en ymmärrä jotka valittavat asiasta, mutta eivät ota apua vastaan kun tarjotaan ja eivät ikinä esim. kysy mummoa joka asuu lähellä lapsia hoitamaan. Aika usein sitä kuitenkin pitää itse kysyä voisiko mummo tms lasta hoitaa jos itsellä on jokin meno.
Olen kyllä samalla todella kiitollinen omasta tilanteestani. Verkostoni on kyllä aika heikko (miehen työ ei yleensä vaadi matkustamista ja isovanhemmista vain äitini asuu lähellä) mutta näillä pärjätään.