Muistutukseksi pari TÄRKEÄÄ asiaa kasteesta:

ja maistraatin työntekijä kirjaa nimen väestörekisteriin.

Jos pappi sen hoitaa, niin mielestäni nimi on kasteessa annettu.

ja maistraatin työntekijä kirjaa nimen väestörekisteriin.

Jos pappi sen hoitaa, niin mielestäni nimi on kasteessa annettu.

Niin, sinun mielestäsi. Tulkitset väärin, as simple as that.

Lasta, jonka vanhempi/huoltaja ei kuulu kirkkoon, ei uskonnonvapauslain mukaan voi kastaa. Kaste merkitsee seurakunnan (eli siis kirkon) jäseneksi tulemista. Opillisesti kasteessa ei anneta nimeä, paperityöt nyt on vain näitä käytännön juttuja, koska samalla paperilla rekisteröidään sekä nimi että seurakunnan jäsenyys. Sen nimipaperin saa kyllä vanhemmat itsekin maistraattiin lähettää!

Luterilaisen kastekäsityksen mukaan kasteessa Jumala antaa lapselle uskon lahjan, siksi kasteen merkitys ei riipu sen paremmin lapsen, vanhempien, kummien kuin papinkaan uskosta!

T: yksi pappi

Riittää kun toinen kuuluu kirkkoon ja sanoinkin että mielestäni lapsi saa kasteessa nimen....

Eli jos 1 vanhempi/huoltaja kuuluu kirkkoon, ja se toinen antaa suostumuksensa, lapsi voidaan kastaa. Minun mielestäni nimen antaminen ja nimen kirjaaminen väestörekisteriin eivät ole sama asia. Vanhemmat antavat lapselleen nimen, ja joku viranomainen, oli se sitten srk tai maistraatti, kirjaa sen sitten rekisteriin.

T: Se pappi

Kasteen lahja kantaa läpi elämän



Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Kasteessa ihminen saa jotain, minkä vain Jumala voi hänelle lahjoittaa: uskon, armon ja siunauksen.



Tämä lahja annetaan jo lapselle. Jeesus sanoi, että sallikaa lasten tulla luokseni, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta (Mark. 10:13-16). Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä.



Kaste on tärkein kirkollisista toimituksista, ja kirkon jäseneksi voi tulla vain kasteen kautta. Kaste on uskonelämän perusta. Siinä kastettava tulee osalliseksi Jumalan armosta ja rakkaudesta. Jumala vahvistaa kastetun uskoa Pyhän Henkensä avulla. Kaste on aina voimassa. Sen liitto on varma silloinkin, kun oma uskomme horjuu.

Kaste ja opetus kuuluvat yhteen



Kasteen perustana on Jeesuksen kastekäsky. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastamisen lisäksi Jeesus kehottaa opettamaan kastettua. Kristillisestä opetuksesta vastaavat kastetun lapsen vanhemmat, kummit ja seurakunta yhdessä. Lapsen vanhempien ja kummien tärkein hengellinen tehtävä on lapsen puolesta rukoileminen.



Osa kastetun lapsen kristillistä kasvatusta voivat olla iltarukouksen opettaminen tai kirkossa käyminen. Omalla esimerkillä on tärkeää osoittaa lapselle, että yhdessä elämiseen kuuluvat anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen.



Seurakunnassa lapsi voi saada hengellistä opetusta muun muassa perhe- ja päiväkerhossa, pyhäkoulussa, lasten- ja varhaisnuorten toiminnassa ja rippikoulussa.

mutta kysymykseeni se ei vastannut. Toivon teologista perustelua luterilaiselle kastekäsitykselle. :)



t. 29

Sitä voi ja saa käyttää ihan missä tilaisuudessa haluaa.

Ai niinku hääpukuakin voi käyttää missä vaan?

kaste, vaikka en kirkossa käykkään, paitsi häissä, rippijuhlissa, hautajaisissa ja ristiäisissä.



Miksi ei saisi toteuttaa vanhoja perinteitä?!?



Tuo sinun juttusi vaikuttaa ihan:

"Älä tee karjalanpaistia, jos et ole syntynyt karjalassa"

Olen aina ihmetellyt tätä luterilaista kastekäsitystä. Miten perustelette, että lapsi saa kasteessa uskon lahjan? Eikö saadun uskon pitäisi jotenkin näkyä käytännössä, kun lapsi kasvaa?

Käytännössähän kuitenkin usko näkyy lapsen elämässä vain, jos häntä kasvatetaan siihen. Kastettu ja kastamaton 10-vuotias eivät eroa uskovaisuutensa osalta toisistaan mitenkään, jos kummallekaan ei ole puhuttu uskonasioista kastetilaisuuden jälkeen eivätkä he ole prosessoineet sitä itsekään. Minusta he molemmat ovat ehdottomasti ei-uskovia siihen asti, kun kuulevat evankeliumin ja usko tulee heille eläväksi.

Toisaalta taas kastamaton lapsi joka kuulee uskosta, voi hyvinkin olla sydämessään uskovainen, vaikka häntä ei ole vielä kastettu.

Vai oletko sitä mieltä, että kastettu, uskosta kuulematon ja siihen välinpitämättömästi suhtautuva lapsi tai nuori on uskovaisempi kuin kastamaton, jolle uskonasiat ovat tuttuja ja tärkeitä?

Minua kiinnostaa, miksi juuri kaste on luterilaisuudessa se ratkaiseva tekijä uskossa. Mikä on ihmisen myöhemmän suhtautumisen merkitys? Pelastuvatko kaikki kastetut ja joutuvatko kaikki kastamattomat helvettiin? Mikä on uskon osuus pelastumisessa?

Itse vierastan ajatusta, jonka mukaan uskon saa juuri kasteessa. Minusta uskon saaminen perustuu Jeesuksen ristintyöhön, jonka pohjalta uskon lahja on tarjolla kaikille ihmisille, kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa, kun ihmisen sydän kääntyy Jumalan puoleen. Se taas miten sydän näin kääntyy, on sinänsä mysteeri. En usko ihmisen voivan itse tehdä sitä, vaan kyse on Jumalan työstä.

Eikö uskon saamisen rajoittaminen kastehetkeen laita kaikkivaltiaan Jumalan muottiin, jota suurempi hänen valtansa varmasti on?

Sinulla on tässä tosi hyviä pointteja.

Luterilaisuudessa keskeisin ajatus on se, että ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta. Toisin sanoen, kukaan ihminen ei voi omilla teoillaan ansaita pelastusta, vaan se, kuten kirjoitat, perustuu Jeesuksen ristintyöhön. Tämä on se tärkein juttu.

Myös luterilaisen käsityksen mukaan usko ja kaste kuuluvat yhteen. Ja juuri niin kuin sanot, uskon tulisi jotenkin näkyä ihmisen elämässä. Kaste on pohjimmiltaan Jumalan teko, jossa hän ottaa kastettavan omaksi lapsekseen, seurakunnan jäseneksi, ja näin osalliseksi Jeesuksen pelastavasta työstä. Kasteessa lapsi saa myös Pyhän Hengen, joka toimii ja vahvistaa lapsen uskoa. Tämä on siis se opillinen puoli.

Luterilaiseen kasteeseen liittyy hyvin vahvasti opetus. Juuri sen takia lapsi saa kummit. Heidän kuuluisi yhdessä vanhempien kanssa huolehtia siitä, että lapsi saa kristillistä kasvatusta. Tästä myös puhutaan kastetoimituksessa, joko kehoituksen tai kysymyksen muodossa, ja papin kuuluisi myös keskustella tästä vanhempien kanssa ennen kastetta. Myös rippikoulu on tätä kasteopetusta!

Käytännön elämässä kaikki ei aina mene tämän tavoitteen mukaisesti, niin kuin huomautat. Kristillinen kasvatus ei syystä tai toisesta toteutu jokaisen kastetun kohdalla. Tärkeintä, se ydinasia, on kuitenkin se, että Jumala on se, joka pelastaa ja armahtaa ihmisen. Itse henkilökohtaisesti ajattelen niin, että kirkko, jonka oppiin olen sitoutunut, opettaa, että ihminen tulisi kastaa, jotta hän tulee pelastuksesta osalliseksi. Kuitenkin, minä yksittäisenä kristittynä tai kirkko yhteisönä ei voi määritellä ja rajata Jumalan työtä. Pyhä Henki toimii myös kasteen ja kirkon ulkopuolella, ja Jumala pelastaa kenet hyväksi näkee riippumatta meidän opillisista käsityksistämme. Pelastus on mysteeri, kuten sanot. Siksipä itselleni olen tämän asian selittänyt niin, että meidän uskomme mukaan kastetut ja uskovat pelastuvat (en lähde määrittelemään sitä, voiko olla kastettu ja ei-uskova, se on oma juttunsa), mutta tämän joukon lisäksi Jumala voi pelastaa myös muita.

Toivottavasti vastasin kysymykseesi? Pahoittelen pitkähtköä viestiä.

Miksi ei saisi toteuttaa vanhoja perinteitä?!?

Ei tulisi mieleenkään viedä lasta vaikka johonkin hindurituaaliin, vaikka se olisi kuinka perinteikästä.

Sinulle 29:

Äskeisen viestin lisäksi tiukkaa teologiaa luterilaisesta kastekäsityksesta esim.

Eero Huovinen, Fides Infantium (on suomeksi)

Tuomo Mannermaa, Kaksi rakkautta

koko kaste tekemättä, sillä kaikissa teksteissä vain sanottiin, että kuinka syntinen tämä vastasyntynyt on ja vain jumala voi pelastaa...



Miten niin pieni ja viaton lapsi voi olla syntinen?!?



Itse uskon vahvasti jumalaan, mutta en koskaa ole ymmärtänyt koko Jeesus-hommaa.

Jumalan armo voittaa oikeuden?!

Eli jumala armahtaa kaikki, ei vain niitä joilla olisi hommaan "oikeus".

Mitä mieltä olet muuten sellaisesta, että onko ristintyön vaikutus niin universaali, että missä tahansa maailmankolkassa Jumalaa ikävöivä ihminen voi sen perusteella pelastua, vaikka ei kuulisikaan evankeliumia toisen ihmisen oikeaoppisesti kertomana?



Ulottuuko armo utsiputsilaiseen alkuasukkaaseen, joka sydämessään rukoilee kaipaamaansa todellista Jumalaa, josta ei tiedä sen enempää? Vai joutuuko hän helvettiin, koska kukaan lähetystyöntekijä tms. ei ole tullut kertomaan hänelle asioita?



t. 29

Miksi ei saisi toteuttaa vanhoja perinteitä?!?

Ei tulisi mieleenkään viedä lasta vaikka johonkin hindurituaaliin, vaikka se olisi kuinka perinteikästä.

Jos olisit elämäsi elänyt sellaisessa kulttuurissa ja se olisi sukusi perinne niin...

Sitä voi ja saa käyttää ihan missä tilaisuudessa haluaa.

Ai niinku hääpukuakin voi käyttää missä vaan?

Jos puku ei ole valkoinen, niin monet käyttävät sitä juhlapukuna noin muutenkin. Kuten itsekin; käytän lähinnä hääpukuni yläosaa (pun. korsetti) juhlatilaisuuksissa.

Monet taas sitten värjäävät valkoisen puvun juhlakäyttöä varten.

koko kaste tekemättä, sillä kaikissa teksteissä vain sanottiin, että kuinka syntinen tämä vastasyntynyt on ja vain jumala voi pelastaa...

Tästä syystä laitoin myös sairaalan papereihin, että lasta ei saa hätäkastaa. En todellakaan halunnut, että joku kuka-ties kätilö kastaa hätäisesti vauvani jossain sairaalan takahuoneessa vain siksi, ettei hän joutuisi mahdollisesti kuollessaan helvettiin.

Jo on kumma, jos pieni lapsi ei sellaisenaan kelpaa Jumalalle. Jeesuskin sanoi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

t. 29

Sitä voi ja saa käyttää ihan missä tilaisuudessa haluaa.

Ai niinku hääpukuakin voi käyttää missä vaan?

Kieltääkö joku laki sen?

koko kaste tekemättä, sillä kaikissa teksteissä vain sanottiin, että kuinka syntinen tämä vastasyntynyt on ja vain jumala voi pelastaa...

Jo on kumma, jos pieni lapsi ei sellaisenaan kelpaa Jumalalle. Jeesuskin sanoi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

t. 29

Luterilaisen kastekäsityksen mukaan nimenomaan pieni lapsi sellaisenaan kelpaa Jumalalle - juuri sen takia hänet tuodaan kasteelle mahdollisimman pienenä. Oleellista ehkä onkin ymmärtää tämä käsite "synti" oikein. Luterilaisen käsityksen mukaan synti _ei_ ole vain jonkin pahan tekemistä (näin esim. katolinen käsitys), vaan synti on ihmisessä oleva taipumus/mahdollisuus tehdä pahaa (teologinen käsite on konkupiskenssi), vielä tarkemmin olla erossa Jumalasta.

Lapsi kelpaa juuri sellaisena kuin hän on, kaikkine synnynnäisine ominaisuuksineen Jumalalle -juuri siksi Jumala on tahtonut ottaa hänet kasteeessa omaksi lapsekseen. Tässäkin näkyy se painotus, että kaste, pelastus ja armo ovat kokonaan Jumalan työtä.

Juuri tästä kertoo myös se valkoinen kastepuku: lasta suurempi armo peittää hänet kokonaan, kaikkinensa, ja on suurempaa kuin hän itse, hänen uskonsa ja hänen vanhempiensa usko!

Joutuvatko kastamattomat lapset sitten helvettiin? Minä en sitä usko: kyllä kaikkivaltiaalla Jumalalla on keinonsa pelastaa myös kirkon uskon ulkopuolella.

Kiitos sinulle siitä, että tulit nyt valaisemaan meitä syntisiä tästä asiasta.



Eiköhän se ole kuitenkin jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, mitä he elämällään tekee.



Voithan ehdottaa, että seurakunnat ottaisivat käyttöön sellaisen "tosiuskovaisen testin", jossa mitattaisiin, kelpaako tämä yksilö liittymään teidän pyhien joukkoon.