Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriötä sairastavat, miten selviätte kassalla?
06.08.2009 |
minulla vaikeaa on pankkikorttikuitin kirjoitus. tuntuu että se sekunti kestää iäisyyden. Myyjä katsoo kun kirjoitan eikä pakenemaan pääse. Seuraava asiakas saattaa hermostuneena odottaa vuoroaan. Pulssi on hiukan noussut jo fyysisestä ponnistelusta kun on ensin lappanut kärryllisen tavaraa siihen liukuhihnalle ja odottaa kauhulla sitä että joutuu vielä menemään pakkaamaan 3-4 kassillista tavaraa. Kassalta on tietysti vielä pitkä matka autoon, varsinkin jos on iso automarketti kyseessä. Prismoissa varsinkin kassat ovat hyvin ankeita ja steriilejä eikä ole mitään miellyttävää mihin voisi katseessa kiinnittää ja saisi ajatuksensa muualle.
Kommentit (51)
Mulla on ihan sama juttu ollut aina! tosin mulla näitä pahoja paikkoja on kaikki sosiaaliset tilanteet, myös sukujuhlat ja kavereiden kanssa olemiset. Mutta just tuo, että ei voi syödä keittoa, ei voi kantaa tarjotinta, pitää juoda jotain että voi seurassa juoda sen ekan drinkin... Toisaalta on todella lohduttavaa kuulla, että jollain on noin samat oireet, kertoo siitä, että kyseessä on todellakin sairaus, ei vaan joku omassa päässä oleva juttu! Mä käytän propralia, mutta tämä ketju teki kyllä sen, että nyt menen lääkärille hakemaan jotain parempaa lääkitystä, kun tuo propral ei oikein enää auta. Haluan että pystyy elämään normaalisti, ilman että pitää pelätä ihan arkipäiväisiä juttuja.
Itse olen pitänyt ongelmaa enemmän kahvikuppineuroosina kuin paniikkikohtauksena. Tosin pahimmillaan se sydän takoo tuhatta ja sataa ja tuntuu että pian tärisee liikaa muutkin kuin kädet.
Mulla ollut joskus lääkityksenä jotain sydänlääkkeenäkin käytettyä. En muista mitä. Mutta tuntui ettei se auta pääkoppaan.
Minulla tilanteet on pahimmillaan jos töissä joutuu harvinaisempiin tilanteisiin ruokailuihin (muut menee mutta se lasi ja kiertävä kastikulho lautasella) tai esiintymään (onneksi on nykyään tietokoneet ja neukkarit suht on suht mukavia, mutta auditoriota kammoan). Töissä käytän jotain luontaistuotetta, en muista nimeä. Viralliset juhlat pelottaa. Jos on ryyppäjäiset, niin otan ennen menoa rohkaisuryyppyä ja työporukassa en tilaa mitään juotavaa.
Tuo kassatilanne oli joskus päällä nuorempana, mutta ihme ja kumma meni ajan myötä itsekseen ohi. Silloin pelkäsin vaihtorahojen saamista tärinän vuoksi. Mutta en jättänyt silti kassareissuja välistä. Nyt asia tuntuu normaalilta ja ongelmia ei ole. Tuntuu että minua helpottaa katsekontaktin ottaminen myyjään- outoa. Siis itse en taida potea sosiaalista kammoa, vaan todellakin mokaamisen pelkoa.
Itselläni ongelmia ei tuota tilanteet joista olen selvinnyt ja toistuvat säännöllisesti. Pikemminkin ongelmia tuottavat ne tilanteet joissa on ollut ongelmia tai ovat uusia. Kyläilytkin menevät tutussa paikassa, mutta uusia paikkoja pelkään. Helpotusta tuo etten juo kahvia tai teetä (ei toivoakaan sillä tärinällä) ja juomalasin kanssa voin pärjätä jotenkin.
Mietin vain aikanaan tuota kun kävin lääkärillä tärinän vuoksi ja hän kysyi onko suvussamme ollut muilla samaa. Hän sanoi että se on usein perinnöllistä. Isälläni oli todella paha kahvikuppineuroosi. Minulla se iski 17v:na ja nyt 37v:na selviän suht "normaaleista" tilanteista, joten olisikohan toivoa vanhemmiten selvitä jopa niistä juhlista ja esiintymisistä. Toivoa ainakin sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en olen käyttänyt pankkikorttia vuosiin, juuri tuon takia. En voi kirjoittaa sitä nimeä, ei pysyisi kynä kädessä. Nyt valitettavasti myös käteisellä maksaminen on alkanut aiheuttamaan paniikkia, eli en voi enää kauppaan käytännössä mennä lainkaan :(. Pitää varmaan siirtyä vaan tilaamaan kaikki netistä :(. Mä aina luulin, että olen ainoa, joka kärsii tällaisesta, mutta on ihana lukea, että teitä on muitakin!! Sosiaaliset tilanteet on mulle muutenkin ihan kamalia, nytkin olisi lauantaina kyläreissu edessä, ja en tiedä mitä ihmettä tekisin, ettei tarvitsisi mennä!! Voi kun saisi vaikka sen sikainfluenssan jostain :(.
lääkkeillä pärjään, mulla oli myös kahvikuppineuroosi mutta sekin hoituu lääkkeillä.
mitä lääkettä sulla on 3? Mulla on propral, mutta ei oikein auta enää, tai pitäisi ottaa ihan hirveät annokset. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en olen käyttänyt pankkikorttia vuosiin, juuri tuon takia. En voi kirjoittaa sitä nimeä, ei pysyisi kynä kädessä. Nyt valitettavasti myös käteisellä maksaminen on alkanut aiheuttamaan paniikkia, eli en voi enää kauppaan käytännössä mennä lainkaan :(. Pitää varmaan siirtyä vaan tilaamaan kaikki netistä :(. Mä aina luulin, että olen ainoa, joka kärsii tällaisesta, mutta on ihana lukea, että teitä on muitakin!! Sosiaaliset tilanteet on mulle muutenkin ihan kamalia, nytkin olisi lauantaina kyläreissu edessä, ja en tiedä mitä ihmettä tekisin, ettei tarvitsisi mennä!! Voi kun saisi vaikka sen sikainfluenssan jostain :(.
vaivasta. Harva vain julkisesti mainostaa vaivaansa, sillä yleensä siihen saa tietämättömiltä ihmisiltä vain sellaisia ohjeita että "yrität vain reipastua, niin kyllä se siitä"
ap
Niinkuin joku jo kirjoittikin, niin lääkitys löytyy tähänkin vaivaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä lääkettä sulla on 3? Mulla on propral, mutta ei oikein auta enää, tai pitäisi ottaa ihan hirveät annokset. 2
Niinkuin joku jo kirjoittikin, niin lääkitys löytyy tähänkin vaivaan.
lääkityksestä huolimatta stressaavissa elämänvaiheissa oireita pukkaa. Lisäksi kolmiolääkkeitä ei voi syödä jos autolla haluaa ajella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin joku jo kirjoittikin, niin lääkitys löytyy tähänkin vaivaan.
se kun on yksi niitä kamalimpia paikkoja!
Asiasta mitään tietämättömänä, miten niin tavallinen tilanne kuin kaupassa maksaminen voi kehittyä niin suureksi ongelmaksi että ihminen eristäytyy täysin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös kahvikuppineuroosiin, vielä auttaa, oon käyttäny jo vuosia.
Asiasta mitään tietämättömänä, miten niin tavallinen tilanne kuin kaupassa maksaminen voi kehittyä niin suureksi ongelmaksi että ihminen eristäytyy täysin?
juuri tuohon kauppa-ongelmaan. Ei paniikkihäiriötä sairastamaton voi käsittää sitä paniikkia, mitä paniikkihäiriötä sairastava joutuu käymään läpi paniikkitilanteissa. En minäkään tarkalleen ottaen tajua mitä tapahtuu skitsofreniaa sairastavan mielessä kun en sitä itse ole joutunut kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiasta mitään tietämättömänä, miten niin tavallinen tilanne kuin kaupassa maksaminen voi kehittyä niin suureksi ongelmaksi että ihminen eristäytyy täysin?
se vaan on ihan kamalaa, varsinkin mulla se maksaminen. Sitä jos joutuu siinä jonossa seisomaan niin vaan paniikissa odottaa sitä omaa vuoroaan, ja paniikki vaan kasvaa koko ajan, ja tekisi mieli lähteä juoksemaan pakoon. Se maksaminen on ihan kamalaa, yritänkin aina etsiä tasarahan, ettei kassa anna takaisin rahaa. En mä tiedä mistä se johtuu, voi kun tietäisin, ja voisin siihen jotenkin vaikuttaa!! Mulla ongelmapaikkoja on myös pankit, kampaaja (varaan aina ajan ja peruutan sen kun en voi mennä), juhlat, kahvipöydät, ruokailut ylipäätään, kyläilyt... Ei voi mennä jonnekin vanhempainiltaan, tai kaverin kanssa kahville, ellei ota lääkettä etukäteen, ja sittenkin on vaikeaa.
mä joudun ottamaan parikin tablettia, että on vaikutusta (40mg)
Mikä on se kamala joka voisi näissä paikoissa tapahtua?
Miten pärjäät työelämässä?
En mene kauppaan jos on pitkät jonot.. Ja se tavaroiden lappaaminen hihnalle kun tuntuu että päässä sumenee.. sitten kun pääsee pakkaamaan niin on jo ok olo.
Mikä on se kamala joka voisi näissä paikoissa tapahtua? Miten pärjäät työelämässä?
vaan se itse tilanne on vaan kamala. Tuntuu että pyörtyy, päässä sumenee, haluat vaan pois siitä tilanteesta, hikoilee, vapisee...
Mulla on ihan sama juttu ollut aina! tosin mulla näitä pahoja paikkoja on kaikki sosiaaliset tilanteet, myös sukujuhlat ja kavereiden kanssa olemiset. Mutta just tuo, että ei voi syödä keittoa, ei voi kantaa tarjotinta, pitää juoda jotain että voi seurassa juoda sen ekan drinkin... Toisaalta on todella lohduttavaa kuulla, että jollain on noin samat oireet, kertoo siitä, että kyseessä on todellakin sairaus, ei vaan joku omassa päässä oleva juttu! Mä käytän propralia, mutta tämä ketju teki kyllä sen, että nyt menen lääkärille hakemaan jotain parempaa lääkitystä, kun tuo propral ei oikein enää auta. Haluan että pystyy elämään normaalisti, ilman että pitää pelätä ihan arkipäiväisiä juttuja.