Herkkä lapsi ja pikkuasioiden murehtiminen:

Pikkusiskoni on tuollainen "kastemadoillakin on tunteet" ja "sanomalehti pahoittaa mielensä, jos ei kukaan lue sitä". Ja hänellä kyllä iso osasyy on ollut se, että hän on aina saanut hörhöillä noin - eli isosiskoni ja äitini pitäneet urakalla pumpulissa ja vaalineet tätä ominaisuutta. Eli hieman realiteetteja peliin ehdottaisin.



Ja hän asuikin sitten peräkamarintyttärenä äidin nurkissa 40-vuotiaaksi...

Noi "kastemadollakin on tunteet" ja "sanomalehti pahoittaa mielensä, jos ei kukaan sitä lue", on juuri niin tyttöäni.



Miten ohjaisit tässä asiassa häntä. Tuntuu karulta töksäyttää ihan suoraan että "lopeta tommonen hassuttelu"?



ap

jos ei tunteet, niin ainakin tuntoaisti.



Ap, minullakin herkkä tyttö, mutta sinun tyttösi kuulostaa jo turhankin herkältä. Ehkä lapsi hakee näillä myönteistä huomiota? Tai joku isompi asia vaivaa, mutta ei osaa pukea sitä sanoiksi ja muuntaa huolet "pikkuasioiksi"? Tai siirtää omia tunteitaan vessapaperiin ja hileeseen? Ehkä voisi olla aihetta käydä koulukuraattorin juttusilla, niin pelot hellittäisivät.

paras keino on pysyä itse ystävällisenä (ei siis väheksyä) ja konkreettisena. Eikä lähteä siihen lapsen tunteeseen mukaan. Käy vaikka konkreettisesti läpi minne ne kamat vessassa ihan oikeasti kulkee tai leiki että pölläytätte uudet kolme hilehiukkasta maailmanympärysmatkalle niiden hukkuneiden perään.



Älä väheksy lapsen tunteita, mutta käsittele ne itse aikuisena ja oikeassa mittasuhteessa.



Oma kuopukseni just eilen panikoi, että ei voi nukkua yksin, mutta sitten aloin kysellä, että mikä siinä on oikeasti se vaikeus eli sai kertoa, että pelkää pimeää, sitten kysyin että miksi ja selitin, mikä se pimeä on ja mikä sen tarkoitus on ja miksi välillä on valoa ja välillä pimeää... Ja pelko unohtui siihen, kun se hahmoton iso pelottava möykky palottui käsiteltävän kokoisiksi selkeiksi faktoiksi.



2

Kannattaa nätisti käydä läpi, että maailmassa on niitä asioita joille voi ja kannattaa jotain tehdä ja sitten on niitä, joista ei kannata murehtia. Ehkä tyttösi haluaa hyvää kaikille ja siksi murehtii perfektionistisesti, miten sillä sanomalehdellä tai vessapaperillakin olisi hyvä olla.



Käy läpi, että vaikka semmoinen on hyvä teko, että kerää omalta pihalta tai lähitien varrelta roskia pois (kumihanskat tai suojahanskat käsissä tietty). Mutta että se vessapaperi on sitä varten olemassa, että sillä pyyhitään pylly ja sitten se pitää heittää vessanpönttöön, ettei tule pöpöjä kotiin. Ja että vessapaperi on eloton esine eikä siltä tunnu miltään.



Ehkä syy-seuraussuhteiden läpikäyminen auttaa tyttöä suhtautumaan hyvällä omallatunnolla elämään. Pari tuollaista arkipäivän "pientä hyvää tekoa" tavaksi, joihin sen maailmanparannusvimman voi suunnata. Roskien keruun lisäksi voit antaa tytölle jotain muita pieniä vastuualueita, olisiko vaikka kodin kierrätysjärjestelmässä jotain mistä hän voisi huolehtia? Esimerkiksi opettaa lasin ja metallin lajittelu ja viedä yhdessä jätepisteisiin. Tai vaikka korttien tai kirjeiden askartelu mummoille kerran kuussa?

Liikuttavan suloiselta tyttösi kuulostaa, mutta ymmärrän kyllä huolesi. Ja varmasti ahdistaa ja vaikeuttaa tytön omaakin oloa, kun herkistelee liikaa. Vitonen ehdotti kivoja konkreettisia juttuja, eli toiminnan ja tekemisen kautta ahdistusta voisi ehkä purkaa ja kääntää tilanne "jännäksi" tai hauskaksikin tekemiseksi.



Tuli myös mieleen, että onko tuollainen reagointi alkanut jotenkin yhtäkkisesti. Olisiko tytölle voinut sattua jotakin, mitä ei osaa käsitellä tai kertoa vanhemmilleen ja kanavoi nyt ahdistuksen muihin asioihin?

Kesä on ollut tytöllä varsin touhukas, mutta tietääkseni mitään erityistä ei ole sattunut. Tyttö on aina ollut herkkä, mutta nyt tuo on korostunut entisestään (loppukesän aikana oikeastaan), pari vastaavaa "puuskaa" on ollut aiemminkin.



Kohta on tiedossa opettajan ja ihan fyysisen koululuokankin vaihtuminen kun koulu viikon päästä alkaa, ehkä se jännittää... Myös siihen tulee muutos, että ip-kerhoa ei enää ole (kun menee kolmannelle).



ap

uutta opettajaa sekä luokan sijainnin vaihtumista koulun toiseen päähän, mutta ehkä alitajuisesti kuitenkin jännittää ja reagoi noin?

ap

Kesä on ollut tytöllä varsin touhukas, mutta tietääkseni mitään erityistä ei ole sattunut. Tyttö on aina ollut herkkä, mutta nyt tuo on korostunut entisestään (loppukesän aikana oikeastaan), pari vastaavaa "puuskaa" on ollut aiemminkin. Kohta on tiedossa opettajan ja ihan fyysisen koululuokankin vaihtuminen kun koulu viikon päästä alkaa, ehkä se jännittää... Myös siihen tulee muutos, että ip-kerhoa ei enää ole (kun menee kolmannelle). ap