Kotiäidit ja lapsen hoito.

Miksi on niin provosoivia ketjuja siitä, että kotiäidin lapsi käy muuallakin kuin kotona?



Jos miettisitte omaa kehitystänne, ja olisitte vaikka 5 vuotta yhden ihmisen kanssa koko ajan, ja vertaatte sitä siihen, että olette myös muiden aikuisten, ja ikätovereidenne kanssa, kummalla tavalla tulee tasapainoisempi aikuinen?



Onko tämä juttu katkeruutta, rahaongelmaa vai mitä, kun asiasta koko ajan aloitellaan hurjia ketjuja?



On totta, että ihan pienen lapsen kiintymysjärjestelmä suosii yhtä vahvaa vanhempaa, mutta lapsen tullessa leikki-ikään kaikenlainen toisten ihmisten tapaaminen on vain hyvä asia.



Mitä väliä sillä on, mitä lapsen äiti tekee, onpa sitten kotiäiti tai päiväjuoppo? Lapsen etuhan on tärkein. Lapselle on edullista se, että hän saa ikäistään seuraa, kokemuksia kodin ulkopuolisesta maailmasta jne. Tarhat ovat usein aika täysiä ja säilytyspaikkoja, jos äiti on kotona ja haluaa viedä lasta erilaisiin puistoihin, kerhoihin jne, niin näkisin asian vain todella positiivisena.



Nykyään moni tutkimus puhuu siitäkin, että lapsen terveen sosiaalisen minän syntymiselle ikävuodet 3-6 vuotta ovat tärkeitä. Jos kotiin jäänyt äiti on jäänyt esimerkiksi äitiyslomalle uuden vauvan kanssa eikä liiku tai tapaa säännöllisesti tuttujaan niin että lapsi eläisi sosiaalisesti virikkeellisessä maailmassa, ison lapsen pitäminen kotona "yhteiskunnan rahoja säästämässä" voi olla jopa haitallista ja viedä enemmän rahaa myöhemmässä vaiheessa, kun sosiaalista kehitystä yritetään laittaa takaisin raiteilleen.



Hyvä äiti ajattelee ensisijassa lastaan, ei veronmaksajia. Jos lapselle ei ole riittävästi kavereita ja kehitysvaiheeseen sopivia asioita vauvahoitolassa kotona, lapsi tulee laittaa sellaiseen paikkaan, missä se niitä saa!