Te, kenellä menee elämässä hyvin niin aineellisesti kuin henkisestikkin
onko teillä ollut myös vastoinkäymisiä? Millaisia?
Kommentit (11)
1. isättömyys (biologinen isäni jätti äitini jo ennen kuin synnyin eikä hänestä ole koskaan kuulunut mitään, kasvatti-isäni on jees ihminen, ollut elämässäni siitä kun olin 8v, mutta ei meillä mitään isä-tytär suhdetta ole)
2. lapsettomuus jota kesti 6 vuotta
3. avioero
4. kohtukuoleman kokeminen (esikoispoikani kuoli kohtuun rv32+4)
5. työttömyys 1,5v
6. vakava (hyvin) sairaus 19v ikäisenä (ei onneksi sellainen joka voisi toistua todennäköisesti)
Eli onhan noita vastoinkäymisiä riittänyt elämään. Nyt kuitenkin olen onnellisesti naimisissa, minulla on kolme ihanaa lasta, mukava ja todella hyväpalkkainen vakituinen työpaikka jota ei ainakaan tällä hetkellä irtisanomiset/lomautukset uhkaa. Olen myös fyysisesti hyvässä kunnossa ja tyytyväinen itseeni. Tätäkään en ole aina ollut (paino kolmannen raskauden jälkeen 75kg ja pituuteni on 170cm...nyt paino 60kg).
isän kuolema, parhaan ystävän kuolema, äidin ja siskon isot leikkaukset, keskenmeno - siinä olennaisimmat... ja ne sattuivat vielä suht lyhyellä ajanjaksolla.
Parisuhde on onnellinen, lapset tasapainoisia, taloudellinen ja terveydellinen tila vakaa.
Vastoinkäymisiä on myös ollut ja niistä selvitty lähinnä pakon edessä. Päivä kerrallaan on menty eteenpäin ja pikkuhiljaa opittu huomaamaa, ettei kaikki olekaan huonosti.
Vanhempien avioero
Väkivaltainen alkoholisti-isäpuoli
Omia nuoruudentoilailuja ja niiden seurauksia
Yllätysraskaus pahaan saumaan + lapsen biol.isän kiinnostumattomuus lapsesta
Ei kai juuri kenenkään elämä suju ilman vastoinkäymisiä. Sen sijaan vastoinkäymisten arvottaminen on typerää. Jollekin asia X voi olla iso vastoinkäyminen, mutta toisen elämää samanlainen juttu ei juuri hetkauttaisi.
vastoinkäymisiä.
Isäni kuoli yllättäen kun olin lapsi.
Olin vuosikausia koulukiusaamisen kohde.
Nuoruudessa elin muutamia vuosia sosiaalitukien varassa.
Väkivaltainen avopuoliso, onneksi nykyään entinen.
Sairastuminen vakavaan parantumattomaan sairauteen.
Muuten menee hyvin ;)
Isän alkoholismi, vanhempien kuolemat, väkivaltainen avioliitto, ero, yksinhuoltajuus ja sossuasiakkuus. Nyt menee hyvin.
Mutta kyllä mä tiedän ihmisiä, joiden suurimmat vastoinkäymiset ovat ero poikaystävästä opiskeluaikana ja mummun kuolema.
Vanhempien avioero, vaikea isäsuhde, työttömyyttä, oma avioero, nyt puolison kanssa työpaikat eri paikkakunnilla (>300km).
jos olisin aina tyytyväinen ja elämässä olisi kaikki ok.
Aineellista puutetta ei koskaan, mutta joitain muita harmeja:
-alkoholisti isoisäni käytti minua "lievästi" hyväksi, kun olin esiteini
-lapsena perhepäivähoitajalla ollessani heräsin kerran jos toisenkin päiväunilta siihen, että pph:n toinen tytär tutki sukupuolielimiäni ja työnsi sinne mitä ihmeellisimpiä tavaroita mm. hammasharjan (Apua. Tätä en ole koskaan kertonut kenellekään, enkä ole edes kirjoittanut sitä.)
Keräsin lapsuudessa ilmeisesti ympärilleni jotain seksuaalisesti kieroituneita ;(
Ja koen että kohdalleni ei ole sattunut vielä mitään kauhean vakavaa. Vakavimmat kriisit ovat
-työpaikalla oli ilkeä pomo joka vaikutti niin että meni välillä yöunet
-mies petti humalassa, mutta katui/katuu syvästi tekoaan ja oli esim. vuoden täysin juomatta yhtään mitään. Tämä kännikohellus oikeastaan lujitti miedän liittoa.
-keskenmeno, mutta jo seuraavasta kierrosta olin raskaana
ei kai kenenkään elämä ole jatkuvaa ruusuilla tanssimista tai jatkuvaa kurjuutta?!
Elämä kuljettaa, vuodessa voi tapahtua paljon! Asioille voi itse melko paljon jne...