Isä kriiseilee
Äh, en olisi uskonut täällä tilittäväni. Tulin vahingossa (no, huolimattomuuttani ja vastuuttomuuttani) raskaaksi, emmekä lapsen isän kanssa seurustele. Päätin kuitenkin pitää lapsen.
En ole isältä mitään vaatinut enkä odottanut, vaikka toki toivon, että hän lapsen elämään osallistuu - niin paljon kun vaan haluaa ja voi. Aluksi hän otti jutun hyvin, mutta hän on ahdistunut ja kriiseilee.
Tuntuu yksinäiseltä ja rankalta olla huolissaan siitä, saako lapseni elämäänsä isää, ja yrittää samalla lohduttaa ja tsempata ahdistunutta miestä, kun omatkin tunteet menevät vuoristorataa.
Itse olen toki tilanteestani vastuussa, mutta välillä mietin kvähän atkerana, että joissain suhteissa ne ovat ne raskaana olevat naiset, joita yritetään rauhoittaa ja kannustaa.