Ystävä hylkäsi.
Olemme olleet ystäviä jo pitkään ja jakaneet ilot ja surut. Ymmärrämme toisiamme todella helposti. Hän säännöllisin väliajoin hylkää minut kuitenkin, koska teen jotakin väärin hänen mielestään. Omasta mielestäni olen koko ajan ja tasaisesti hänen ystävänsä, mutta hän itse tempoilee. Välillä minusta tuntuu, että hän ei ole ihan tasapainossa. En tietenkään ole täydellinen ystävä tai ihminen (ei sellaista taida löytyä edes), mutta hänen luottamustaan en ole koskaan pettänyt. Olen myös aina auttanut häntä kun hän on apua tarvinnut. Ja päinvastoin.
Joudun kuitenkin olemaan varpaillani välillä. Viimeisin niitti ystävyydellemme oli kun en kysynyt hänen vointiaan vaikeassa tilanteessa riittävän usein eli taukoa oli 4 päivää. Minulla oli siinä kohden paljon muita kiireitä. Olen myös tottunut siihen, että hän kyllä kysyy apua jos tarvitsee.
Olen yrittänyt pitää yhteyttä, mutta hän ei vastaa minulle mitään. Varmaan parasta antaa olla. Surullista.
Kommentit (8)
Olen miettinyt kyllä, että välittääkö tuo ihminen minusta ollenkaan. Vai peilaako minuun omia ongelmiaan. Itse olen ollut häntä kohtaan vakaa kuin kallio.
On minulla muitakin ystäviä. Tämä ihminen on kuitenkin ollut monella tavalla erityinen ja läheinen. Meillä on paljon yhteistä.
ap
vaativat että heihin piätäisi olla säännöllisesti vaikka jok viikko yhteydessä. Kunnon ystävyys kestää vaikka näkisi vain kerran vuodessa.
Minulla on kaksi lasta, mies ja koira. En voisi vain yhteen ystävään noin jumittua. Perheenihän siinä jo kärsisi. Ystävät ymmärtävät kyllä, mutta tämä sinun taakkasi on jotain muuta. Eikö hänellä ole muita? Mitkä ne yhteiset asiat ovat? Vaikka olisi vanhin ystävyytesi, niin ei tuollaista käytöstä voi sallia.
ajattelee olevansa maailman napa. kaikkien täytyy tanssia hänen pillin mukaan ja aavistaa etukäteen hänen mielenliikkeensä tai hän suuttuu...
Puhu avoimesti hänen kanssaan ajatuksistasi. Jos tilanne ei muutu, olet kuitenkin ainakin yrittänyt parantaa tilannetta. Hyvää ystävyyttä ei kannata heittää hukkaan. Itselleni kävi niin, ja olen siitä yhä pahoillani, vaikka se ystävyys ei aina niin helppoa ollutkaan. Tämä entinen ystäväni oli myös aika tasapainoton ja saattoi raivostua joskus syyttä suotta. Lopulta sitten kilahdin itsekin ja ystävyys loppui hänen puoleltaan siihen. Itse pyysin anteeksi myöhemmin, mutta hän ei tullut puolitiehen vastaan.
Olen yrittänyt puhua ystäväni kanssa asiasta, mutta tuntuu olevan vaikeaa. Mulla alkaa olla sellainen olo, että istun usein syytettyjen penkillä, koska teen hänen mielestään asioita väärin. En voi alkaa hänelle äidiksi kuitenkaan.
"Ystäväsi" on niin tottunut saamaan sinulta kiltteyttä ja lempeyttä ja muuta huomiota, ettei hän tajua sinullakin olevan tarpeita. Kuten itse sanoitkin, et voi alkaa hänelle äidiksi eikä sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen käytettävissään aina kun hänestä siltä tuntuu.
Tsemppiä hankalaan tilanteeseen.
Eikö sinulla ole muita ystäviä. Hän vie sinulta mehut ja imee kuiviin. Kannaattaa miettiä onko ystävyydessänne järkeä. Ei sinun kuulu olla varpaillasi.
Tosi ystävä pysyy luonas vaikka et pitäisi vuoteen yhtyettä.