Menisitkö töihin (alle2vlapsi) jos saisit vain muutama sata e enempi kuin nyt

ei tietenkään ole järkeä, jollet sitten halua töihin niin paljon että olisit valmis tekemään sitä lähes ilmaiseksi.

nyt taloudellisesti eikä sun itsesi henkinen hyvinvointi vaadi töihin menemistä, niin ole ihmeessä kotona niin kauan kuin pystyt/haluat.

Koska rahallienn hyöty pieni, ja menetty aika lasten kanssa suuri

töihin paluussa menee enemmän mm. bensaa työmatkoihin, lapsille pitää olla tarhaan varavaatteet (esim. kumppareita kahdet), ja itselle menee meikkeihin ja vaatteihin enemmän rahaa (ainakin palveluammatissa)..



Eli en menisi töihin, jos jäisi vaan pari sataa enemmän ja lapsi olisi alle 3vuotta..



MUTTA vain sillä edellytyksellä, että jaksaisin olla "vain" kotona...

ellei se mielenterveydelle olennaista.

tämäkin, mutta siis nyt tekee tosi tiukkaa taloudellisesti, mutta kyllä jos laskee 500e lastenpäivähoito + satunnaiset babysitteri (vuorohoitotarve + lisähoitajat) sekä bensat että miinus kotihoidontuki, niin näin nyt tienaisin sen 1100e puhtaana käteen (siis kotihoitotuki - päivähoitomaksu jää maksamatta).

Pitäsii melkein se 2000e sitten saada käteen että kannattaa mennä töihin kun lapsi alle 3v? Mutta jos nyt en ota työtä vastaan ja sitten 1v päästä en löydäkään uudelleen työtä niin sitten ollaan työttömiä ja kovasti ja pahasti..



ap

koska haluan osoittaa sitoutuneisuuteni työhön, edetä urallani ja pysyä mukana hyvässä palkkakehityksessä. Alalla on ollut jo parit yt:t, joista olen selvinnyt ja jos jään pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia, olen listan etupäässä kun taas väkeä vähennetään.



Minullekaan ei taida käteen jäädä kuin reilu 500 € enemmän. Taitaa vaan arvomaailmassani työ olla aika tärkeä.



Kotona aion olla, kunnes lapsi on 1 v. ja 1 kk. Tiukkaa tulee tekemään, koska miehelläni ei ole yhtään ylimääräistä rahaa, mutta säästän kokoajan ja yritän selvitä kotona vielä hetken vanhempainrahakauden jälkeenkin.



Toisaalta, sinulla on kolme lasta. En ymmärrä miten ikinä jaksaisin käydä töissä ja pyörittää kolmelapsisen perheen arkea.

Oletko se jolla on mies matkatöissä ja lapset 4,5 ja 1,5?

kyllä tämä on vaan vaikeaa. Hintana on kuitenkin se että nyt olisi työ mutta vuoden kuluttua siis ei mitään varmaa. Emme asu pk seudulla joten työtä ei niin vain löydy ja ammattini on sellainen että jos olen 6v kotona, joudun pian uudelleenkouluttautumaan. Siksi tässä painaa muutakin kuin se raha...



Lapset on kerran vain pieniä, seinät ei nyt kaadu, mutta kun on räntäsadetta 3:tta kuukautta, mietin varmaan hartaasti miksen mennyt töihin.



Onko muitan jotka olisivat menneet töihin? Mua kiinnostaa kovasti myös mitä työtä te teette? Itse olen asiakaspalvelualalla...

jos et ota työtä vastaan, et tiedä, koska sitä seuraavan kerran tarjotaan.



Tässä esimerkki:



Äitini (61 -vuotias) kertoi, että hänen ei olisi oikeastaan koskaan kannattanut olla töissä, jos se lasketaan siinä rahassa, joka hänelle jäi töissä olleessaan käteen kaikkien päivähoito yms. maksujen jälkeen. Mutta nyt on tilanne se, että eläkeikä lähestyy. Vaikka äitini onkin aina ollut pienituloinen, hän on kuitenkin saamassa ihan kohtuu eläkkeen, koska työura on pitkä ja lähes katkeamaton. Vanhempani asuvat pienellä paikkakunnalla, joten aina ei työnsaanti ole ollut itsestään selvyys, eikä ole sitä tänäänkään.



Äitini on tehnyt kuitenkin pitkän työuran, me lapset olemme olleet perhepäivähoidossa ja pian äitini jää eläkkeelle. Olemme nyt aikuisena keskustelleet tästä ja olemme yhdessä sitä mieltä, että ratkaisu on ollut hyvä, vaikka sitä tehdessä se ei aina äidistäni ole siltä tuntunut.



Asioilla voi olla yllättävänkin kauas kantoiset vaikutukset. Kun olet vähän aikaa tässä melko huonosti palkatussa työssä, saattaa eteen tulla uusia mahdollisuuksia ja parempaa palkkaa. Usein näin käy juuri työelämässä oleville, harvoin heille, jotka ovat kotona.



Saatan saada arvosteluryöpyn niskaani, olenhan selvästi naisten työssäkäynnin kannattaja (laittanut itsekin lapseni hoitoon alle 2 -vuotiaina). Mutta mikäpäs siinä, erilaisia näkemyksiähän saa esittää vapaasti.

Niin vaikeeeeeta! Ehkä täällä roikkuminen sanoo jotain että pitäis hankkia se elämä :)

Minulla on siis 2 lasta. Minulla on vakituinen toimi kunnallisella alalla, kuitenkin kuopuksen ollessa 1 v 4 kk (olin silloin vielä hoitovapaalla) sain mahdollisuuden parempi palkkaiseen sijaisuuteen samalla työnantajalla. Aikaistin työhön paluuta, sain virkavapaata ja teen sijaisuutta edelleen, kuopus on nyt 2 v 8 kk. Eli mun kohdalla todella kannatti.



Lapsia on 2, molemmat päiväkodissa, myös mies töissä.

Ei siis yhtikäs mitään. Teillä on rahaa ja lapsesi ovat pieniä vain kerran.

eli olisi myös öitä poissa. Perheen isä on jo matkatöissä ja öitä poissa. Lapset olisivat vuorohoidossa ja tilapäishoitajien kanssa.



Sinun äitisi historia on ihan toinen.

Totta tilanteita on erilaisia. Jos kaikki menee hyvin, ei öitä olisi juuri paljonkaan tai ollenkaan. Vaan etukäteen ei voi ennustaa..

Isäni oli matkatöissä, siis todellakin, välillä oli vuosi, etten nähnyt häntä lainkaan (työkohteita mm. eteläisessä Afrikassa). Äitini työajat vaihtelivat 8-20 välillä, joten en tiedä poikkeaako tuo niin paljonkaan? Olen ollut usein öitä myös mm. mummolla, kun äitini työtilanne sitä vaati.

Mutta, tilanteesi on vaikea - olen sekä puolesta että vastaan.



Mutta, mitäpä jos nyt menet töihin ja jos oikein pahalta tuntuu, lähde pois?

aloittaa pk ja minä yhtäkkii ilman työtä. sitten tietenkin lapset olisivat varmaan kotona sen ajan kun hakisin töitä uudelleen ja mahdollisesti sijoittuisivat toiseen ryhmään tai päiväkotiin tai pph.lle. Eihän sitä voi elämässä suunnitella kaikkea etukäteen, mutta tätäkin toki mietin..

..työnhakija työvoimatoimistossa ja sitä kautta saat tukea sen vuoksi, että sinulle ei ole ollut tarjolla työtä. Se ei siis ole vaihtoehto työn tekemiselle.

tulevaisuutta niin silloin kannattaa ottaa vastaan.