Kasvattaisitko lapsesi Helsingin kantakaupungissa kerrostalossa?

muutettiin keskustasta lapsen ollessa pieni - mutta oma olo ei tässä kauniissa rivarissa ole ollenkaan kotoisa. lapsi kyllä viihtyy hyvin, eli täällä tod.näk pysytään.

4v ja 5v poikamme kasvatetaan Helsingissä kantakaupungissa ja asutaan kerrostalossa Etu-Töölössä.



Itse olen kasvanut omakotitaloalueella Espoossa, enkä kaipaa sinne "maalle" lainkaan. Mieheni on kasvanut pikkukaupungissa omakotitalossa ja haluaisi omakotitaloon. Olen tähän asti "voittanut" tässä asiassa.



Paljon aktiviteetteja kävelyetäisyydellä, tulevaisuudessa ei tarvitse viettää iltojaan lapsia kuskaten, kun voivat mennä harrastuksiinsa kävellen tai julkisilla. Paljon erilaisia leikkipuistoja, keskustaan kävelyetäisyys, kauniit lenkkeilymaastot, uimaranta ihan vieressä. Pankkiin, ruokakauppaan n 150m, muutama kampaamo samassa korttelissa, ravintoloita ympärillä, lähin näkyy olohuoneen ikkunasta. Kulttuuria lapsille ja vanhemmille helposti saatavilla. Molemmilla lyhyet työmatkat, joko kävellen tai julkisilla, päiväkotimatka pyöräillen tai bussilla jne jne. Ei minua täältä suosiolla saa minnekään...



Kukapa sen osaa määritellä mikä absoluuttisesti olisi lapsille paras asuinympäristö.



Asuntojen hinta on miinusta, ei täältä kolmellasadalla tuhannella mitään perheasuntoa saa, kuten joku aiemmin kirjoitti. Jos muuttaisi piirun verran kauemmaksi, niin tilaa olisi enmmän. Kaikkea ai voi saada.

osa Töölöstä, Kampista en pidä

Siksi kärsin espoolaisessa lähiössä. Lapset toki viihtyvät hienosti. Palvelut täälläkin lähellä jne..., mutta kaupungista nyt ei tämän "kaupungin" kohdaalla ei voi puhuakaan.

Täähän on ainainen kiistanaihe. Ne jotka asuu kaupungissa, on sitä mieltä, että kaupunki on paras paikka. Ne taas jotka asuvat maalla, ajattelevat että maalla on paljon parempi. Niin se vain menee, valitettavasti.

Ullanlinna ja Eira ovat mitä parhaimpia paikkoja kasvatta lapsia. Meri, puistot, päiväkodit ja koulut ovat ihan vieressä!

Ja vallilassa mekin :) en tosin tiedä kuinka kantakaupunkia on, vaikka aluejaossa kantakaupungiksi luokitellaan.

muuttaisimme punavuoreen jos olis rahaa, mut ei oo.

Vallilassa :)

Ihan hyvä on kasvaa kerrostalossa. Ei mitään vikaa.

Kahden ekan lapsen kasvattamisen aloitin Kalliossa, sitten hairahduin muuttamaan Pohjois-Helsinkiin paritaloon, mutta sieltä piti päästä pois takaisin keskustaan ja nyt kasvatan kolmea lasta ihan ydinkeskustassa. Viihdyn erinomaisesti eivätkä lapsetkaan valita.

Tottakai kasvatan. Lapset viittä vaille aikuisia jo, Meilahdessa asuttu koko ikänsä. Paljon kavereita, paljon tekemistä ja harrastuksia (joihin helppo mennä itse, kaikki lähellä), paljon uimarantoja mistä valita, hienoja puistoja, kauniita taloja ja tuttuja katuja, liukumäkiä, elokuvateattereita, kirjastoja ja kivoja ihmisiä. Paljon turvallisempaa täällä on elää ihmisten keskellä, kuin jossain lähiössä/pikkukaupungissa/kylässä/korvessa, jossa ei liiku paljon ihmisiä eikä ole ns. sosiaalista kontollia. Täällä lapset ovat aina jonkun "silmän alla", kuin myös aikuiset, kun ihmisiä on kaikkialla kaikkina vuorokaudenaikoina.

Tällä hetkellä asumme lähiössä, rauhallisessa sellaisessa, mutta jos olisi varaaa asua kantakaupungissa, niin mikä jottei. Ei kerrostaloelämässä mitään vikaa ole.

Tykkään tästä, että on edes pieni piha. Lapset sen sijaan viihtyvät varmasti siellä missä vanhemmatkin, vaikka 10-henkinen perhe yksiössä, kun vaan huolta pidetään!

Kouluun matkaa 500 m ja kauppa kulman takana, työpaikka kivenheiton päässä ja huoletonta muutenkin. Lapsi oppii kulkemaan keskustassa ja varomaan liikennettä. Pois ei lähdetä.

mutta en haluaisi. Viihdyn omakotitalossa pikkukaupungin läheisyydessä.

Haluan lapseni kasvavan puhtaassa saasteettomassa ympäristössä, missä on muutakin vihreää kuin 10 cm kaistale kärähtänyttä ruohikkoa asfaltin reunalla (jos sitäkään)... Jatkuava autojen melu ja pakokaasut... ei kiitos.