Miten jaksaa vaativan vauvan kans?

ja helpottaakin ajan kanssa. Itse ajattelen, että onpa hienoa, kun kaksi lapsistamme on ollut melkoisen vaativia (varmaan kuitenkin ihan "normaalin" rajoissa, joten en tiedä mistään erityislapsen hoitamisesta mitään). Yritän kääntää rasittavuuden positiiviseksi asiaksi, ongelmansa olisi siinäkin, jos lapsi vain arkana nököttäisi nurkassa parkumassa. Voimakastahtoinen lapsi ainakin saa asiansa esille, häntä on ehkä helpompi lukea kuin sisäänpäin kääntynyttä lasta.

Väsyneenä asiat suju vielä huonommin. Voimia, kyllä se helpottaa.

Menkää riittävän ajoissa nukkumaan. Perhepeti ja paljon läheisyyttä pikkuiselle. Kotiin extraa esim kukkia ja suklaata. Joka päivä puolen tunnin kävelylenkki yksin.

Meillä auttoi se esikoisen kanssa. 5kk iässä nukkui kaikki päiväunet vain turvallisesti äidissä kiinni. Opin sitomaan vasta 4kk iässä ja se toi ratkaisevan muutoksen parempaan.

Netissä ei notkuta yökausia, vaan aina pitää nukkua kun se vain on mahdollista. Miehen kanssa nukkumisvuorot, meillä tehtiin niin, että vuoroöin toinen sai nukkua eri huoneessa. Se oli silloin maailman ihaninta.

nytkin vois olla nukkumassa eikä notkua netissä...

Meidän esikoinen oli vaativa vauva ja kyllä mä olin ihan puhki henkisesti vaikka ainokainen olikin. Tytöstä kasvoi myös tosi uhmakas taapero ja nyt on rajojaan kokeileva leikki-ikäinen, selvästi hankalin tapaus meidän lapsista. Älä ap ota paineita siitä vauva-ajan nautiskelusta, lapsi kasvaa ja nyt olet kuitenkin jo vauva-ajasta voiton puolella. Oma aika auttaa, se että on joku meno tai muu pieni asia jota odotat tai joku oma juttu joka vapauttaa ajatukset hetkeksi vauvan viihdyttämisestä, voimia!

muuten et jaksa.

enempi se tietty vaatii. Mut mie olin vaativan vauvan yh alusta asti, ja toivottavasti sua lohduttaa edes vähän tämä: vaikka nyt ja tällä hetkellä tuntuu, että tää on aina vaan tätä samaa ja loppua ei näy, niin sit kun pääsee ajassa eteenpäin, niin huomaa miten lyhyistä ajoista kuitenkin puhutaan :) Vuosikin kestää vain vuoden, ja sit se onkin jo ohi. Ja tosiaan se vaativuus muuttaa muotoaan, ja ehkäpä hellittää kokonaan. Syö hyvin, tapaa ystäviä, nauti hyvistä hetkistä! Toinen, mikä mua lohdutti tuntien parkusessioiden aikana: se itku loppuu ennemmin tai myöhemmin, kukaan vauva ei itke taukoamatta koko loppuikäänsä :D

meillä kanssa 7kk tempparentti pussi! on joko TOSI iloinen ja naurava ja sitten huutaa pää punaisena! sain lahjaksi vauvojen riippu maton, siinä nukkuu päikkärinsä ja yösä perhepedissä! on välillä tosi väsyttävää mutta sitten taas ihanaa! en vaihtais hetkeekään pois!

oletko varma ettei ole esim.maitoallergiaa?

meillä esikoinen tuntui erittäin vaativalta, itkeskeli ja kantelin paljon eikä mikään auttanut. Yöllä heräsi useasti jne.



toisen lapsen kohdalla oli samaa, testattiin allergioita ja maitoallergiaakaan ei todettu. MUTTA sitten jätin ominpäin (ensin itseltä koska imetin) kaikki maitojutut pois ja tadaaa..lapsi muuttui kuin eri ihmiseksi. Nyt olen kolmannen kanssa tehnyt saman ja on ns.helppo lapsi.



Eli näinkin pienestä oli kyse, olisinpa tajunnut jo esikoisen kanssa. Jälkeenpäin lääkäri on sanonut, että ei ko.allergia aina läheskään näy testeissä.



(tietty jos kokeilee, kannattaa keskustella eka lekurin/nlan kanssa et turvataan kalkin saanti yms)

Kyllä se vaan niinkin on, että huonosti nukkuneena kaikki muukin vaikea tuntuu vieläkin vaikeammalta. Joten parhaiten auttaa nukkumiseen panostaminen. Paremmin nukkuneena niitä päiväparkujakin jaksaa hivenen paremmin. Eikä tässä ole mitään hölmöä.

Jätin ensin maidon pois, sitten kokeilin myös viljatonta ja johan alkoi lapsi hymyillä!



Muuten ei kannata kuin yrittää jaksaa vaan, päivä tai tunti kerrallaan. Eikä alkaa maalailla jotain isoa möykkyä eteensä, keskittyy asiaan kerrallaan. Kyllä siitä kaikki muutkin ovat selvinneet!

Meidän vaativalle tehtiin allergiatestit pariin kertaan, olin maidottomalla, viljattomalla, hedelmättömällä, ja ties millä erikseen ja kaikkea yhtä aikaa, mutta mikään ei auttanut.



Vähän sitten helpotti se, kun lopetin etsimästä syytä ja olemasta huolissani, vaan hyväksyin sen, että tää lapsi on tällainen kiljukaula, enkä voi sille yhtään mitään.

Voisiko kyseessä olla itselläsi raskauden jälkeinen masennus + siihen päälle vaativa lapsi?

känkkäränkkävauva (äkäisyys tuli vieläpä jatkona koliikkiajalle) muuttui valoisaksi tapaukseksi kun oppi ryömimään! hänellä oli niin kova tahto päästä eteenpäin että oli melko mahdoton ennen sitä.



+ hampaiden tuloaika oli vaativaa ja meitä auttoi kun muisti että sillä on ihan fyysinen syy. hampaisiin voi myös antaa panadolsuppoa

Apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan jos sitä tarjotaan.



Tämmöisistäkin koin itse saavani apua:

*Lapsi kantoliinaan ja sitten kävelylle.

*Avoin päiväkoti tai vauvakerho -- vertaistuen merkitys on ihan ehdoton.



Nuorin lapseni oli hyvin haasteellinen hoidettava vauvana. Oli kovin itkuinen ja nukkui huonosti. Vauvavuoden jälkeen helpotti kovasti vaikka kiivas luonne ei ole mihinkään kadonnut. Haasteet on muuttuneet erilaisiksi ja niitä jaksaa paremmin kun saa taas nukkua öisin.

Ja syynä oli se, että sieltä ei sitä kaivattua vertaistukea saanut. Jos alkoi puhumaan jostain, että meillä herättiin taas viime yönä 14 kertaa, niin ensin kaikki katsoivat suu auki, ja sitten joku sanoi, ettei meillä vaan koskaan tuollaista oo ollut. Siinä sitten vaan tuntee itsensä vähän tyhmäksi että tuli edes aloittaneeksi aiheesta.



Tai vaihtoehtoisesti, kun sanoo, että herättiin taas 14 kertaa, niin joku alkoi vuolaasti kertomaan, kuinka heilläkin kerran oli aika kamala yö, kun vauva ei vaan nukahtanut syvään uneen, vaan häntä piti koko ajan hyssytellä yöllä yhteen asti. Yritä siinä sitten saada toinen ymmärtämään, että meillä yhteen asti hyssyttäminen on hyvä yö, yleensä menee aamuneljään. Ja että kyse ei ole mistään yksittäisesta ongelmayöstä, vaan ihan jokapäiväisestä ongelmasta kuukaudesta toiseen.



Mutta vertaistuki on tärkeää. Kerhoista sitä ei saa, vaan täältä netistä löytyy parhaiten.



Vertaistuen kaltaista lohtua olen saanut myös kirjoista: Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti - Ihmisen yksilöllisyys. Ja isomman lapsen kanssa kirjasta Tulistuva lapsi on ollut iloa.