Miksi et moikkaa naapurille?
Mua ottaa aivoon yksi akka tästä naapurista. Se ei ikinä moikkaa vaikka lapsemme ovat kavereita.
Kommentit (35)
vapaa-aika, jos nyökäytät viisi senttiä leukaa alas ja ylös tai käännät silmiä pari senttiä, että katse kohdistuu toiseen ihmiseen tai muikistat suupieliä hymyntapaiseen tai sanoaksi "hei" tai "huomenta" tms. Tämähän voisi ottaa ihan kasvojumpasta, jos muita syitä ei keksi, miksi tervehtisi ympärillään eläviä ihmisiä!
En moikkaile kuin ystävilleni, ja muutamalle naapurille. Tietoisesti kartan sellaisten ihmisten seuraa, josta en pidä, tai joiden kanssa en tahdo lähemmin tehdä tuttavuutta. En ole muutenkaan kovin sosiaalinen ja vapaa-aikani haluan panostaa perheeseen ja itseeni. En ole hiekkalaatikko-mamma joka odottaa jokaisen juttelevan kanssaan. Omaan laajan perhe/verkoston jonka kanssa turisen vapaa-ajallani.
meillä oli naapuri joka ei tuntenut minua, eikä koskaan moikannut jos pihalle yhtä aikaa satuttiin, vaan paremminkin mulkaisi. Syy selvisi myöhemmin, hän vihasi minua! En tiedä miksi ja ihmettelen kuinka voi jotakin, jota ei tunne, vihata? Koskaan en tehnyt/sanonut hänelle mitään, mikä antaisi aihetta vihaan.
Minusta on silti kohteliasta moikata, eihän siihen tarvitse jäädä juttelemaan! On vaan niin noloa kun naapuri väistelee katsetta ohikulkiessaan, ihan kun ei muka huomaisi minua. Emme edes tunne toisiamme, joten hän ei voi sanoa inhoavansa minua, kuten en minäkään häntä. Kummastuttaa silti tuollainen toiminta.
toivottavasti tällä alla olevalla ei ole lapsia ja perhe koostuu vain hänestä ja kissasta. Sillä kellekään miehellekään en toivo noin huonosti käyttäytyvää vaimoa.
Jokainen vähänkin kotikasvatusta saanut tietää, että käytöstapojen alkeisiin kuuluu naapureiden/työtovereiden yms tervehtiminen.
Tervehtiminen ei tarkoita seurustelun aloittamista.
Taitaa olla sellainen möttiäinen, että valitsee ne, joita tervehtii - ja herttinen, kuinka häntä päivänä eräänä alkaa harmittaa, ettei osannutkaan tervehtiä sitä naapurin muijaa, joka tuntui köyhältä ja sivistymättömältä, mutta onkin suuren teollisuusperheen ainoa perijätär ja juuri sopiva "mi8nun lapseni kummiksi"...
naapurille. Tietoisesti kartan sellaisten ihmisten seuraa, josta en pidä, tai joiden kanssa en tahdo lähemmin tehdä tuttavuutta. En ole muutenkaan kovin sosiaalinen ja vapaa-aikani haluan panostaa perheeseen ja itseeni. En ole hiekkalaatikko-mamma joka odottaa jokaisen juttelevan kanssaan. Omaan laajan perhe/verkoston jonka kanssa turisen vapaa-ajallani.
sillä tervejärkinen ihminen ei inhoa-vihaa ketään noin tuosta vain eikä muutenkaan kovin helposti ala osoittaa mieltään.
meillä oli naapuri joka ei tuntenut minua, eikä koskaan moikannut jos pihalle yhtä aikaa satuttiin, vaan paremminkin mulkaisi. Syy selvisi myöhemmin, hän vihasi minua! En tiedä miksi ja ihmettelen kuinka voi jotakin, jota ei tunne, vihata? Koskaan en tehnyt/sanonut hänelle mitään, mikä antaisi aihetta vihaan.
Minusta on silti kohteliasta moikata, eihän siihen tarvitse jäädä juttelemaan! On vaan niin noloa kun naapuri väistelee katsetta ohikulkiessaan, ihan kun ei muka huomaisi minua. Emme edes tunne toisiamme, joten hän ei voi sanoa inhoavansa minua, kuten en minäkään häntä. Kummastuttaa silti tuollainen toiminta.
rouvasta,kun haukkuijapanetteli mulle toista seinänaapuriaan vain, koska siellä asuu yh lapsineen. En voi sietää selkäänpuukottajia enkä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Moin sanon pakon edessä, jos en katsetta saa minnekään käännettyä kuikuilemaan .
En enää sen jälkeen tuota yhtä, kun haukkui meidät eräissä taloyhtiön pihatalkoissa (joihin siis osallistui vain komentelemalla ja tuolla haukkumisella). Ja ihan ilman syytä, kyllä.
Sen jälkeen en ole häntä tervehtinyt, hän on minulle ilmaa. Pystyn oikein mainiosti ohittamaan hänet pihalla tervehtimättä.
me muutettiin uudelle paikkakunnalle ja täällä tuntuu osa porukasta olevan just tuollaisia että vaikka nostan selkeästi kättä niin toinen vain tuijottaa hiljaa reagoimatta minuun päin. Se on epäkohteliasta ja loukkaavaakin. Tuntuu olevan niin outoa porukkaa täällä että ei ymmärrä. Niinpä olen välillä ihan vastavuoroisuuden nimissä jättänyt moikkaamatta näitä samoja ihmisiä silloin kun he nostavat minulle kättään. :)
että joitain naapureita moikkaan ja joitain en. Sellaisia naapureita moikkaan, jotka a ovat alkaneet moikkailla minua, tai b näyttävät siltä, että niitä kannattaa moikata ilman, etteivät ota sitä jotenkin pahasti. Esim yhtä naapurin mammaa (joka on nuori äiti, kuten minäkin), en moikkaa ihan vaan sen takia, että hän mulkaisee minua aina jotenkin ylimielisesti ja vihaisen oloisesti... En tiedä, ehkä joku päivä rohkaisen itseni ja rupean moikkaamaan. Ehkä hänenkin suu pielensä rupeavat enemmän nousemaan minut kohdatessaan.:)
minä en halua olla naapurin mummon seuraneiti. Korkea aita ja aina silti kuikkii yli tai ali, vaikka vieraidemme kanssa olisimme pihalla. Hänellä ei käy koskaan ketään kylässä.
Välillä tunkee aidan läpi pihalle ja jaarittelee omiaan, ei jaksa.
Kohtelias pitää olla ja muutaman sanan voi vaihtaa, mutta rauhassa täytyy antaa olla.
Tai ihmisiä, joista toivon tuttuja. En ketään muita vaikka kuinka sattuisivat asumaan naapurissani.
Moikkaan kaikille muille tässä naapuristossa, mutta tuo lähin naapuri jää moikkaamatta. Ovat uskomattomia siipeilijöitä joille ei kuulu mitkään yhteiset työt, lumityöt yms. Heidän lapset heittelee tupakannatsat ja -askit tielle, eikä heille kuulu edes niiden siivoaminen. 1 natsa ei niin haittaisi, mutta kun meidän postilaatikoilla kaivattasi jo oikeasti tuhkakuppia. Naapurit on niin 'rikkaita' että rahvaan työhön ei voi ryhtyä. Tosiasiassa ilmeisesti aika ylivelkaantuneita, kun pitää näyttellä ulos rikkautta. Eivät lajittele mitään jätteitäkään, kun ei kotiportilta haeta. Järjen köyhyys ja sivistymättömyys paistaa niin että ollaan päädytty hiljaiseloon.
Minkäköhän kriteerin mukaan "toivot, että heistä tulee tuttujasi"?
Ketkä siis "kelpaavat" moikkaamistesi kohteiksi?
Ja valitessasi muista, että kaikista ei löydy tietoa vero-Finderista, vaikka kuuluisivat rikkaisiin sukuihin.
Tai ihmisiä, joista toivon tuttuja. En ketään muita vaikka kuinka sattuisivat asumaan naapurissani.
Järjen köyhyyttä on olla tervehtimättä naapureita - jos et heistä kummemmin välitä tai ovat suorastaan vastenmielisiä, on osa syystä sinun. Eikä sinun sitä paitsi tarvitse tervehtiessäsi ottaa sitä säteilevintä hymyäsi esille, hyviin tapoihin riittää pelkkä tervehtiminen. Mutta tervehtimättä jättäminen osoittaa aina, että sinä olet se sivistymätön moukka. Sorry vaan.
Moikkaan kaikille muille tässä naapuristossa, mutta tuo lähin naapuri jää moikkaamatta. Ovat uskomattomia siipeilijöitä joille ei kuulu mitkään yhteiset työt, lumityöt yms. Heidän lapset heittelee tupakannatsat ja -askit tielle, eikä heille kuulu edes niiden siivoaminen. 1 natsa ei niin haittaisi, mutta kun meidän postilaatikoilla kaivattasi jo oikeasti tuhkakuppia. Naapurit on niin 'rikkaita' että rahvaan työhön ei voi ryhtyä. Tosiasiassa ilmeisesti aika ylivelkaantuneita, kun pitää näyttellä ulos rikkautta. Eivät lajittele mitään jätteitäkään, kun ei kotiportilta haeta. Järjen köyhyys ja sivistymättömyys paistaa niin että ollaan päädytty hiljaiseloon.
Alakertaan muutti uusi perhe, ja olen miehelle sanonut moi varmaan viisi kertaa. Ei se vastaa, joten olkoon mun puolesta.
Kerrostalon hyvä puoli on se, että ei tosiaan tarvi kaveerata naapureiden kanssa, jos ei halua.
Tietysti jos on masentunut tai muuten sairas, se voi olla vaikeaa.
Ihme selityksiä tässäkin ketjussa. Kyllä on ihmisillä vaikeata!
asummeko kenties vastakkain,ap?
Riippuu ihan siitä missä asut.
Kuinka paljon tosiallisesti vie aikaa ja voimia huomioida häntä hieman? Yhä enemmän ja enemmän on niitä uutisia, että ihmisiä löydetään kodistaan kuolleina viikkoja kuolemisen jälkeen, kun ketään ei ole kiinnostanut tietää, miten seinän takana jaksellaan. Tätäkö todella haluamme?