Tekevätkö lapsenne isovanhemmat mitään yhteistä kivaa lastenlastensa kanssa?
Minun vanhempani eivät kyllä koskaan tee mitään lastenlastensa kanssa. Eivät hoidakaan enää:(.
Anoppi (appi on vain mukana) hoitelee kyllä lapsia välillä (ehkä joka kolmas kk), muttei tekisi mitään erityistä lasten kanssa.
Olen kuullut isovanhemmista jotka vievät lapsenlapsia teatteriin, leffaan, syömään, uimaan, markkinoille jne.
Kommentit (17)
Tai no appivanhemmat vei 6- ja 8-vuotiaat viime keväänä kerran Korkeasaareen. Olivat siellä viisi tuntia, kokonaisuudessaan retki kesti seitsemän tuntia, eivät olleet koko aikana syöneet eivätkä juoneet mitään.
Omat vanhempani eivät tosin edes tuohon pysty, eivät vain halua.
appivanhemmat väsyisivät liikaa enkä luottaisikaan siihen että pärjäisivät jossain ihmisten ilmoilla kun eivät pysty juoksemaan näiden perässä
Mun vanhemmat asuvat 300km päässä, mutta silloin kun ovat pikkusiten luona, niin touhuavat kyllä paljon:). Käyvät retkillä metsässä tai puistoissa, leikkivät ihan "perinteisiä" leikkejä, ei mitään huvitteluita, aika tavalista yhdessäoloa=)
Toiset isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa, eikä tenavat paljon heitä kiinnosta:(, ovat eronneet, uusissa suhteissa ja lastenlapset jäivät siinä samassa sivuun:((. Ehkä kerran kuussa näkevät lapsenlapsiaan, hyvinkin voi mennä 1½kk väliä ennenkuin näkevät tai edes soittavat. Lapset ovat kutakuinkin "tottuneet" tähän tilanteeseen jo, alkuun kyselivät kovastikin heidän peräänsä, mutta nyt eivät juurikaan puhu heistä mitään, eivät halua enää edes soittaa tai mennä käymään. Sit kun joskus näkevät niin ovat täysin vieraita toisilleen, mamma kovastikin yrittää olla niin isoäitiä kun tulee, mutta ei se mene lapsille enää läpi.
Keväällä laitoin jo MML:n viestiä sijaisisovanhemmista, mutta vieläkään en ole vastausta saanut.
veneilemään, kalastamaan, Särkänniemeen jne. niissä puitteissa kun on aikaa, ovat vielä työelämässä. Miehen puolen vanhemmat vie mökille ja uimaan, muuten pojat viihtyvät hyvin mummulassa kun siellä on rekkoja ja muuta.
ei oikeastaan ole muuta kuin yksi pappa mutta ihana sellainen. Kumpikin isoäiti on kyllä elossa mutta toinen asuu 500km päässä eli ei paljon nähdä ja toinen nyt vaan on niin sekaisin ettei edes uskalla lapsia sinne päästää.
Mutta tämä yksi pappa kyllä hoitaa vie paikkoihin ja leikkii muutenkin.
ovat pojan kanssa joka päivä! :) Asuvat naapurissa. Sinne se poika aina viilettää. Viihtyy todella hyvin siellä, aina keksivät jotakin hauskaa :)
Omat vanhemmat sitten taas eivät vietä yhteistä aikaa lapsen kanssa.
Isovanhemmat käy meillä kahveella ja siinä ne kontaktit sitten on.
Välimatkaa on molempiin isovanhempiin melkein 300 km, mutta lapset ovat aika usein siellä lomailemassa esim. 3päivää-viikon kerrallaan.
Omat vanhempani "vastaavat kulttuurikasvatuksesta" kuten naureskelemme, vievät lapsia teatteriin, oopperan balettiin, elokuviin, museoihin jne. Samoin lomaan kuuluu yleensä aina uintiretki. Kesällä ovat enemmänkin mökillä, jossa käyvät marjassa ja ovat vaan.
Miehen vanhempien kanssa puuhat ovat aika arkisia, koska heillä on iso tila hoidettavanaan, mutta ne arkiset puuhathan on just parhaita: leipovat pullaa, lämmittävät saunaa, poimivat mansikoita jne.
Meillä on siis kolme lasta ja aika usein lomalla saattaa olla vain 1 lapsi tai esim. kaksi vanhinta yhtäaikaa, tuosta listasta kun saa kuvan että lapset ois siellä kerrajn kuukaudessa :) Listasin siis nyt sellaisia juttuja mitä yleensä ovat tehneet kun siellä ovat olleet.
Itse en lähtenyt hakemaan varapappaa (ovat kai ilmeisesti kenties tunnin kuukaudessa lapsen käytettävissä?), mutta hain tukiperheen. Lapsi käy kylässä yhden viikonlopun kerran kuussa. Ei nyt liity millään tavalla isovanhempiin, mutta kuitenkin... Olen siis yksinhuoltaja, isovanhemmat asuvat lähes naapurissa (matkaa vajaa kilometri), mutta tavattu on viimeksi viime vuoden puolella. Heitä ei vaan kiinnosta. Emme soittele, emme kahvittele, emme mitään. Lapsen tapaamisesta tai hoidosta nyt puhumattakaan.
osallistuvat isovanhemmat ja asuvatkin vielä ihan lähellä.
Miehen vanhemmat ovat enempi koti-ihmisiä.Ukki leikkii poikien kanssa ja mummi leipoo,askartelee ja vievät puistoon.Koska asuvat ihan kivenheiton päässä pojat käyvät usein heillä pari-kolme tuntia, normaalisti isä menee mukaan ja mä saan omaa aikaa. Apiivanhemmat eivät -onneksi- ota siitä nokkiinsa kun kuitenkin juttelemme paljon ja välit ovat hyvät.Lisäksi tietävät mun sairaudesta ja etten aina jaksa kyläillä.Ihania ihmisiä :)
Mun vanhemmat asuvat vajaa 10 kilsan päässä ja ovat vielä työelämässä sekä harrastavat paljon. Heillä emme käy niin usein,mutta lapset soittavat lähes joka päivä.Heillä on enemmän "väljää rahaa" ja ostelevat (=lellivät) lapsille kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta.He myös ottavat lapset pidemmille retkille kotieläinpuistoihin ja huvipuistoihin.Mun äidin kanssa viedään lapsia elokuviin ja teatteriin. Äitini on myös lähes aina mukana esikoisen koulutapahtumissa,kuopuksen kerhon juhlissakin on monasti mukana. Äiti on nyt kolmena vuonna vienyt esikoisen ulkomaille matkoille ja tänä vuonna vie myös kuopuksen kun hän on tarpeeksi vanha.
Miehen ja mun vanhempien välit ovat myös hyvät.
Isovanhemmat taas eivät juuri toisistaan perusta...Ja niinpä pidämme aina eri juhlat omille porukoillemme.Onnistunut tähän mennessä.
(toivoisin joskus pääseväni vaan yksillä juhlilla,mutta ainakin kerkiää sitten jutella rauhassa kaikkien vieraiden kanssa)
-M.-
kun ovat keskenään mummolassa: käyvät puistossa, leipovat, hoitavat puutarhaa,askartelevat, mökillä keräävät marjoja, käyvät mattopesulla yms kaikkea mahdollista arkista puuhaa, mitä itsekin voisi kyllä enemmän lasten kanssa tehdä.
Toiset isovanhemmat asuvat kauempana, mutta samanlaista arkista touhua sielläkin.
Kummatkaan eivät siis vie lapsia huvipuistoihin, shoppailemaan, elokuviin (lapset tosin vielä liian nuoria tuollaiseen, ovat 5 ja 4 v), mutta tuskin tulevaisuudessakaan sitä tekevät. Me ollaan tuollaisesta rauhallisesta arkisesta touhuilusta tosi tyytyväisiä ja lapset tykkää.
Siis isäni voi ottaa mukaan kalaan, äitini leipoo, käy kävelyllä, opettaa kutomaan mattoja jne. Eli eivät tarjoa mitään sirkushuveja vaan ihan osallistumista tavallisiin arkisiin puuhiinsa mutta minusta se onkin arvokkainta mitä voi antaa (siis paljon parempaa kuin tivolit ym).
Anopin kanssa muuten sama juttu mutta leikkii enemmän lasten kanssa. Lukee, piirtää, laulaa jne. Mutta leipoo myös lasten kanssa joskus jne.
Appiukko on ainoa, joka jaksaa siirtää arvokkaita nikkarointitaitojaan lapsille. Selittää ja auttaa rauhallisesti ja viihtyvät "pajalla" pitkään.
Mitään muuta yhteistä tai hoitopaikkaa ei ole, vaikka kaikki isovanhemmat elossa.
Meillä on harvoin hoidossa, vaan olla kaikki kylässä/käymässä. Äitini esimerkiksi leipoo, paistaa lettuja, lakkaa kynsiä, laittaa hiuksia, opettaa käsitöitä jne. Isäni vähemmän, mutta nikkarointia jne. Anoppini ei juurikaan, appi ei ollenkaan.
Viimeksi tällä viikolla isäni ja äitini veivät 2-vuotiaan pojan yhdessä kävelylle, olivat käyneet mm. autoliikkeitä katsomassa. Poika siis tykkää hirveästi autoista. Ei sen aina tarvi olla mitään kamalan erityistä, jotain yhteistä kivaa vain.
Myös mieheni äiti touhuaa mielellään pojan kanssa, rakentelevat yhdessä ja hoitavat mummin eläimiä. Olen kyllä todella onnellinen kun lapsellani on niin ihanat ja rakastavat isovanhemmat! : )
Just tuollaiset arkiset touhut riittäisivät täälläkin!!! Mies sanoi jo keväällä vanhemmilleen että ottaisivat pojan (kohta 8v) mukaansa mökille tänä kesänä kun on kotona koko kesän. Luuletteko että poika on sinne päässyt? Ei mieluummin kai sitten menevät sinne yksin ja pelailevat korttia:(.
Ketkään isovanhemmista eivät siis tee mitään erityistä lasten kanssa. Omia vanhempiani tapaamme harvoin vaikka etäisyyttä on vain 4 km... Siellä juomme usein vain kahvit, ei muuta.
Appiukko vois vähät välittää lapsenlapsistaan:((. Anoppi on kyllä kiinnostunut, mutta ei hänkään tee mitään erityistä.
Juuri se ois kiva että vanhempi polvi opettais jotain vanhoja taitoja nuoremmalle polvelle: kutomista, kalastamista, ompelua, marjojen poimintaa jne. Onhan noita!
Onko muita yhtä onnettomassa tilanteessa? Varapappaako tässä pitää hakea????
Ap