Lapsen hurjan vilkas mielikuvitus, huolestuttaa...

minilppäriltä ja on vaikea saada sormia osumaan nppäimille :) ap

ei koskaan kerro ns. mielikuvitusjuttuja. Sen sijaan yksi hänen kavereistaan (6 v.) on juuri kuvailemasi jutunsepittäjä. Poikamme onkin jo sanonut joskus, että "taas se X höpisee...".



Oletko puhunut asiasta poikasi kanssa? Mitä hän itse vastaa?

MInä olen ollut vaan ylpeä, kun uskaltaa puhua juttujaan. En ole edes ajatellut että olisi jotenkin hävettävää, päinvastoin.



Itse olin pienenä ujo, tuskin sain sanaa suustani.



Meillä on sanottu neuvolassa että olisi lahjakaskin. MInusta tällä meidän pojalla on lieviä asperger-piirteitä (valtava innostus yhteen asiaan kerrallaan jne.), mutta ei vahvoja. MInusta nämä piirteet

monista asioista yllättävän paljon.



Kyllä olen sanonut pojalle, kieltänykin välillä koska pelkään, että poika ei saa kavereita höpöttämisen takia. Poika ei välitä kielloista, elää niin voimakkaasti mielikuvitusjutuissaan.ap

4v. kehitykseen kuuluukin mielikuvitus jutut, mutta kyllähän se kiinnittää huomiota, jos niitä tulee kokoajan, kun lapsi jo 6v.

Ja täysin samanlaisia tunteita.

Tunnistan kyllä luovan lahjakkuuden, kun lapsi keksii mielikuvitushahmoja ja näiden seikkailuja, mutta silti toivon hartaasti, että lapsi oppisi, missä tilanteessa tarinoita kannattaa kertoa ja keille esitellä mielikuvitusystäviä ja että lapsi oppisi toden ja kuvitelman rajan SELKEÄSTi ennen kouluun menoa.

osaa kyllä puhua ihan "järkevästikin",esim. juuri päiväkodissa mutta innostuu vain aivan hirveästi noista jutuistaan ja saattaa pölöttää haltioituneesti pitkiäkin aikoja. ap

4v. kehitykseen kuuluukin mielikuvitus jutut, mutta kyllähän se kiinnittää huomiota, jos niitä tulee kokoajan, kun lapsi jo 6v.

hän on aina ollut ujo ja arka, vähän kömpelökin. Puhumaan alkoi täytettyään 1v ja siitä lähtien juttua on riittänyt...



Omaa erittäin vilkkaan mielikuvituksen, mielikuvitusystäviäkin on ja jutut on välillä melkoisia. Nykyään haluaisi olla tyttö, kun tytöillä kivammat leikit ja vaatteet jne.



Olen täällä av:lla törmännyt ensi kertaan aspergeriin, olen ihan ymmälläni. Pitäisikö minun muka alkaa epäillä sitä, tuskinpa. Miksi aina unohtuu, että me kaikki olllaan erilaisia?

pian kolmevuotiaalla tyttösellä on ollut muutama mielikuvitusystävä pian vuoden ajan.



On lapsista kolmas ja toistaiseksi ainoa jolla tällaisia ystäviä on (mulla oli kans pienenä, joten ei jassa huolestua :D), puhuu avoimesti ystävästään ja usein kertoo päiväntapahtumia ystävälleen tapahtuneina tai toistaa toisten juttuja ystävän tapahtumina.



ja omistaa eläväisen mielikuvituksen muutenkin ja se näkyy leikeissä kavereidenkin kanssa.



Älkää olko huolissanne, mutta ehkä lapselle on kuitenkin hyvä sanoa, että jotkut tilanteet eivät sovi mielikuvitusystävistä puhumiselle? Kyllä 5v ja 6v jo sellaisen ymmärtää, ettei esim. vakavat vieraammat aikuiset ymmärrä ja että kotiporukoille voi kuitenkin puhua? Ja jollekin muulle aikuiselle joka tietää asiasta esim. isovanhemmille?



meillä ei ainakaan vielä ole tullut oudoksuvia katseita, vaikka tyttö kyllä kertoo mielikuvitusystävästään kaikille, jutut ei tosin ole ymmärrettävästi vielä kovin pitkiä :D

että ottakaapa kerran kynäå ja paperia ja kirjoita sanasta sanaan ylös pojan tarina :D



kirjoittat tietokoneella puhtaaksi ja annat pojan itse kuvittaa kertomuksensa :D



(olen töissä päiväkodissa ja sadutan siellä lapsia näin. saduista tulee ihania muistoja lapsille ja vanhemmille ja lapsi oppii samalla kertomista. Alussa satu saattaa olla kopio jostain tunnetusta sadusta tai täynnä " sit se meni metsää ja sit se näki karhun ja sit se näki jäniksen"- lauseita, mutta kun saduttaa useammin niin oma mielikuvitus pääsee valloilleen ja kertominen kehittyy, sopii siis kaikille, ei vain vilkkaan mielikuvituksen omaaville lapsille :D)

että tässä vilkasmilikuvitusiselle oiva keino, saa revitellä ihan luvan kanssa tarinoilla :D

että tässä vilkasmilikuvitusiselle oiva keino, saa revitellä ihan luvan kanssa tarinoilla :D