Ollaanko me outoja kun 3-vuotias lapsi ei ole ikinä ollut yökylässä?

6v ja 3v eivät ole olleet koskaan yökylässä. Tänä syksynä olivat ekan kerran yön erossa vanhemmista, kun meille molemmille sattui työmatka samaan aikaan. Isovanhemmat olivat meillä silloin yötä.

myös halunnut lapset. Lapsia on 3 ja jokainen nukkui huonosti. Mutta mies on sitoutunut perheeseen ja nukuimme vuorotellen. Hän tiesi, mihin alkaa kun puhuimme useammasta lapsesta.

Surullista, että on niin kypsymättömiä miehiä, että jättävät lapset vaimon hoidettavaksi ja lähtevät kävelemään jos vaimo ei sitten jaksa viihdyttää heitä.

Mutta entä jos lapsi on kaikkea muuta kuin helppo, meillä on molemmat lapset ekat 2,5 vuotta heräilleet 1-10krt yössä, kyllä tekee välillä hyvää päästä nukkumaan kunnon unet. Ja silloin kun lapset heräili usein yöllä, niin ei jäänyt parisuhteelle aikaa ollenkaan sillä minä olin niin tajuttoman väsynyt siinä vaiheessa kun lapset saatiin nukkumaan että oli pakko mennä itsekin unille. Ei puhettakaan että olisin jäänyt parisuhdetta hoitamaan. Että ilman niitä yökyläilyjä (joita on 3-4 vuodessa) meidän parisuhde olisi kuivunut kasaan.

Mutta teidän joiden lapset nukkuu hyvin ja sitä parisuhdetta voi hoitaa lasten mentyä nukkumaan, on varmaan tätä vaikea tajuta.

en ymmärrä, miten se aina jonkun mielissä kääntyy niin, että jos lapset ei ole yökylässä, niin vanhemmat ei halua heitä laittaa minnekään, eikä näe kahdenkeskistä aikaa tarpeelliseksi. Meillä on monta lasta ja parisuhteelle tekisi todella hyvää joskus olla jossain kahdestaankin. Vaan kun ei ole mitään paikkaa, mihin lapset laittaisi, niin ei sitä sen vuoksi erotakaan voi, eikä mahda mitään jos parisuhde sen vuoksi kuivuu jotenkin kasaan.

Ja TYKKÄÄ tottuneesti käydä mummolassa ja kummeilla yötä.

Heitä usein PYYDETÄÄN tulemaan ja muutaman vuoden on lapset itse pyytänyt itsekin.

Eli tarkoitan: "tarve" yökylään ei siis lähde aina vanhempien aloitteesta, ilman että vanhemmilla olisi jotain bailaussuunnitelmia.

Meilläkin monesti toinen menee erikseen ulos ja toinen on kotona lapsien kanssa mutta joskus ollaan vaan kotona tekemättä mitään ihmeellistä -ja pidennetään sitä omaa yhteistä aikaa.



Meillä lapset on ollu vuoden ikäsiä kun on siirtynyt omaan huoneeseen -tai yhteiseen. On hyviä nukkuun ja syöny rintamaitoa. Ei imetystäkään ole yökylä estänyt.



Meilläkin lapset nukkuu läpi yön, kaheksalta pehkuihin ja silti vaikka "yhteistä aikaa" on miehen kanssa loppuilta niin on se silti täysin erilaista kun lapset on mummolassa yötä ja remuaa seuraavaan päivään sielä ja voi kokonaan olla miehen kanssa.

Tässä kohtaa kun jokkut unohtaa sen 247 vastuun joka on kotona ollessa, mutta tällöinhän vastuuta jaetaan toisille. Ei tartte herätä yöllä, voi heilutella varpaita pitkälle päivään eikä huoltaa aamurutiineja.. Musta tää on ihan erilaista kuin se että lapset nyt nukkuu rauhassa naapurihuoneessa. :D



Minulle on ihan se ja sama onko teidän lapset yökylässä vai ei. Me tehdään niinkuin meille on mukavaa.

Itse olen ollut muutaman viikon ala-asteen ekoilla luokilla leirikoulussa ja kivaa oli.

En käsitä miten tällänen asia liittyy mihinkään mitenkään; ei se kerro parisuhteesta, lapsien luonteesta.. EYökylä parhaimmillaan lähentää vahtijan ja vahdittavan suhdetta, ei heikennä vanhemman ja lapsen suhdetta.

Eli kun osasi itse sanoa, että haluaa sinne.

mutta jos ajattelen itseäni niin en IKINÄ ollut yökylässä...... Tulos oli että itsenäistyin varsin varhain ja en koe 16v täytettyäni olleen minkäänlaista henkistä/taloudellista tms. riippuvuutta kotiini.



Minusta ihan turhaa hössötystä koko vanhempien oma aika jos vanhemmat ovat tyytyväisiä lapsen ollessa kotona.