Milloin teidän lapset alkoi "vaatia" merkkivaatteita?
Mä muistan itse omasta lapsuudesta, että olinkohan tokalla vai kolmannella, niin pakotin isäni reissulle Hki keskustaan ja oli pakko saada MicMacin (vai minkä se nyt olikaan???) pillifarkut.
Poika tullut näköjään äitiinsä - tokan ja kolmannen välillä tuli eka vaatimus. Nyt on pojalla NY suoralippainen lippis ja kiva tuote nuorelle pojalle - tarrat pitää pysyä kiinni ja koko hattua ei saa pestä. Lisäksi jos laskee käsistä, niin ilmeisesti lähtee nopeasti pitkäkyntisten mukaan. Ei siis ehkä sopivin 9v hattu, mut kokeillaan.
Kommentit (34)
Esim. oma veljeni kelpuutti lapsena vain merkkivaatteita tai niitä mahdollisimman paljon muistuttavia. Ei kerta kaikkiaan suostunut pukemaan kun tietynlaisia. Itse en välittänyt mistään vaatteista ja kuljin missä vaatteissa sattuu.
Veljeni on nykyisin ihan humaani ja tiedostava ihminen, tyylitietoinen tosin edelleen ja katsoo tarkasti mitä laittaa päälleen. Ei tyylitaju tarkoita että ihminen on tyhjäpää.
Ostan vain ja ainoastaan merkkivaatteita juuri siitä syystä, että olen humaani ja tiedostava ihminen, enkä ymmärrä miten lasteni vaatteet estäisivät heitäkin sellaiseksi tulemasta.
Vastustan halpatyövoimaa ja luonnonvarojen haaskausta, joten kun ostan vaatteen, jonka aluperämaa on tiedossa ja valmistaja pystyy takaamaan työskentelyolosuhteet, niin elän paremmin omantuntoni kanssa.
Kolmen lapsen asuntovelkaisena yksinhuoltajana (minimielarit enää kahdesta, kolmas täysi-ikäinen, mutta elätettävä vielä), joudun oikeasti miettimään, mihin rahani laitan. Ostamalla laatua, tiedän saavani vastinetta niille, eikä niitä vaatteita todellakaan ole liikoja. Tarpeellinen määrä, ei yhtään turhaa riepua kaapeissa. Keskitän toki alennusmyynteihin, mutta välillä ostan normaalihinnoillakin.
Kirpputoreilla en ehdi käymään, joten kaiken ostan uutena ja tuskin 12-vuotiaalle pojalle sieltä mitään löytyisikään, mutta käytetyt vaatteet menevät meiltä vielä Fidan laatikkoon ja varmasti jatkokäyttöön.
Perheellämme on myös kummilapsi Intiassa + lahjoitan joka kuukausi 15€ Uniceffille lapsilisistä. Mitä sinä teet muiden hyväksi lapsityövoimlla kursituissa lumpuissasi?
joten tuota vaihetta ei ole koskaan tullut. Sen sijaan nyt 12-v. tietyt merkit ei enää kelpaa, ovat kuulemma lapsellisia. Myös ostopaikalla on väliä, esim. Timberlandin vaatteet Stockalta käy, mutta Bobon kassissa tuodut eivät = lastenvaatekaupasta.
Että lapsistasi ei ehkäpä milloinkaan kasva humaaneja ja yhteiskunnallisesti tiedostavia yksilöitä...ja mitä se sitten on...tyhmyyttä:( Osa rahoista kannattaa luovuttaa tarvitseville. Jonkinlaista kasvatusta/aikuisten rajoja voisi edellyttää näinä maailman aikoina...
Meidän pikkusälli ilmoitti eilen, että käytän vain Legon farkkuja. Ja Lego-paita kans.
Ja aiemmin jo tuli vastaan että haluaa pitää vain Timberlandin kenkiä.
Itse en vaatinut koskaan. Omana kouluaikana kaikilla "piti" olla Levikset, ja kovasti meidänkin luokalla tytöt yrittivät pumpata minua hankkimaan sellaiset jotta koko luokalla olisi ollut Levikset o_O Äitikin kysyi haluanko (kyse ei siis ollut siitä ettei olisi ollut varaa tms), mutta en halunnut, minusta tuollainen merkkifanitus typerää.
ja olet siihen itse syypää? miltä susta ihan rehellisesti tuntuu olla tuollaisen snobin vanhempi? hävettääkö edes?
Itse en vaatinut koskaan. Omana kouluaikana kaikilla "piti" olla Levikset, ja kovasti meidänkin luokalla tytöt yrittivät pumpata minua hankkimaan sellaiset jotta koko luokalla olisi ollut Levikset o_O Äitikin kysyi haluanko (kyse ei siis ollut siitä ettei olisi ollut varaa tms), mutta en halunnut, minusta tuollainen merkkifanitus typerää.
Ja edelleen pidän tuontyyppistä merkkifanitusta tosi surullisena ilmiönä. En aio mennä siihen omienkaan lasteni kanssa, että kaikilla pitäisi olla samanlaista.
Sinänsä mulla ei ole mitään merkkituotetta vastaan jos se on lisäksi hyvän näköinen, kestävä ja monikäyttöinen, mutta en halua ruokkia tuota laumasieluisuutta.
Vielä on liian aikaista, vanhempi lapsi vasta neljä.
Ostan vain ja ainoastaan merkkivaatteita juuri siitä syystä, että olen humaani ja tiedostava ihminen, enkä ymmärrä miten lasteni vaatteet estäisivät heitäkin sellaiseksi tulemasta.
Vastustan halpatyövoimaa ja luonnonvarojen haaskausta, joten kun ostan vaatteen, jonka aluperämaa on tiedossa ja valmistaja pystyy takaamaan työskentelyolosuhteet, niin elän paremmin omantuntoni kanssa.
Kolmen lapsen asuntovelkaisena yksinhuoltajana (minimielarit enää kahdesta, kolmas täysi-ikäinen, mutta elätettävä vielä), joudun oikeasti miettimään, mihin rahani laitan. Ostamalla laatua, tiedän saavani vastinetta niille, eikä niitä vaatteita todellakaan ole liikoja. Tarpeellinen määrä, ei yhtään turhaa riepua kaapeissa. Keskitän toki alennusmyynteihin, mutta välillä ostan normaalihinnoillakin.
Kirpputoreilla en ehdi käymään, joten kaiken ostan uutena ja tuskin 12-vuotiaalle pojalle sieltä mitään löytyisikään, mutta käytetyt vaatteet menevät meiltä vielä Fidan laatikkoon ja varmasti jatkokäyttöön.
Perheellämme on myös kummilapsi Intiassa + lahjoitan joka kuukausi 15€ Uniceffille lapsilisistä. Mitä sinä teet muiden hyväksi lapsityövoimlla kursituissa lumpuissasi?
joten tuota vaihetta ei ole koskaan tullut. Sen sijaan nyt 12-v. tietyt merkit ei enää kelpaa, ovat kuulemma lapsellisia. Myös ostopaikalla on väliä, esim. Timberlandin vaatteet Stockalta käy, mutta Bobon kassissa tuodut eivät = lastenvaatekaupasta.
Että lapsistasi ei ehkäpä milloinkaan kasva humaaneja ja yhteiskunnallisesti tiedostavia yksilöitä...ja mitä se sitten on...tyhmyyttä:( Osa rahoista kannattaa luovuttaa tarvitseville. Jonkinlaista kasvatusta/aikuisten rajoja voisi edellyttää näinä maailman aikoina...
että on humaani ja ostaa vain laatua kun lapsi ei huoli jotain vaatetta JOS SE ON VÄÄRÄSTÄ LIIKEESTÄ OSTETTU! ei se sun lapsesi mieti että onpa laadukas tämä merkkituote, vaan että se mistä se tuote on ostettu on se juttu.
ennenkuin olin 13v. Silloin mun ensimmäinen "must" oli saada yksi tietty untuvatakki, koska "muillakin" oli. Sen jälkeen piti saada tietyt farkut ja jotain vastaavaa. Mutta ala-asteella toi ei ollut mulle tärkeää. Toisaalta taas kun olin kolmannella-kuudennella, niin varsinkin äitini osti nimenomaan MicMacista mulle vaatteita, siis pyytämättä. Ja hänen osamansa olivat aina trendikkäitä, välillä tuntui, että liiankin.
Mieheni poika on vaatinut Lacosten vaatteita noin vuoden ajan, mutta emme ole ostaneet (hän on 9v). Hänellä on myös NY-lippis. Musta se on aika "gay", mutta hän ei tajua sellaisia nyansseja vielä, eikä ilmeisesti muutkaan luokkakaverit.
Selitys: yksi vanha hinttikaverini käytti samanlaista mustaa lippistä, jossa hopealla kirjaimet. Hänellä se oli "se" merkki kun astui kaapista ulos.
Taitaa olla niin, ettei nykyään enää olla niin merkkien perään kun minunkin nuoruudessani osa oli.
Tai sitten vaatemerkkien vaikutus on vähentynyt ja vaatteen pitää tyyliltään lähimmä olla oikeanlainen merkistä viis.
sekä merkkivaatteita että halpismerkkisiä.
mutta muuten 9-vuotias tyttöni on ihan hurjan tarkka vaatteistaan. En osta enää mitään ilman, että tyttö on mukana, koska muuten on suuri todennäköisyys, että vaate päättyy käyttämättömien pinoon.
Joku nyt tietysti sanoo, että olen pilannut lapseni ja liian lepsu kasvattaja. Enkä ole! En vain viitsi VAATTEISTA kinata, koska kyse ei ole siitä, mitä vaatteet maksavat (halpa kelpaa yhtä hyvin, jos on oikean näköinen), vaan siitä, miltä ne näyttävät.
Lapselliset jutut eivät kelpaa, aika teinejä vaatteita olla pitää...
Ja Paul Frank-vaatteet ovat lapsestani ihquja. Niitä on jonkin verran kertynytkin sitten...
poika on tahtonut Lacostea (mitä siis ei olla ostettu...), niin toisaalta taas yleensä sitten käytössä hänelle kelpaa paremmin kulahtanut markettipaita kuin siisti ja tyylikäs merkkivaate. Hän ei halua olla liian siisti. Parasta on, jos farkut ovat kauhtuneet ja paita rikkinäinen.
Joltain isommalta kaverilta hän on varmaan näitä Lacosteja vaklannut ja päättänyt, että semmoista pitäisi olla. Tai sitten hän tykkää siitä merkistä, siis tarkoitan logosta.
Että lapsistasi ei ehkäpä milloinkaan kasva humaaneja ja yhteiskunnallisesti tiedostavia yksilöitä...ja mitä se sitten on...tyhmyyttä:(
Osa rahoista kannattaa luovuttaa tarvitseville. Jonkinlaista kasvatusta/aikuisten rajoja voisi edellyttää näinä maailman aikoina...