Milloin teidän lapset alkoi "vaatia" merkkivaatteita?
Mä muistan itse omasta lapsuudesta, että olinkohan tokalla vai kolmannella, niin pakotin isäni reissulle Hki keskustaan ja oli pakko saada MicMacin (vai minkä se nyt olikaan???) pillifarkut.
Poika tullut näköjään äitiinsä - tokan ja kolmannen välillä tuli eka vaatimus. Nyt on pojalla NY suoralippainen lippis ja kiva tuote nuorelle pojalle - tarrat pitää pysyä kiinni ja koko hattua ei saa pestä. Lisäksi jos laskee käsistä, niin ilmeisesti lähtee nopeasti pitkäkyntisten mukaan. Ei siis ehkä sopivin 9v hattu, mut kokeillaan.
Kommentit (34)
paljon aikaisemmin. Esim. kolmoselle menevä poika on hyvin tietoinen skeittimerkeistä. Huoh!
kuusi vuotta täyttävä tutkii jo merkkejä ja kertoo mitä ne ovat...
Mistä on oppinut? Oletteko kannustaneet vai toppuutelleet?
Vielä kelpaa vaate ulkonäön perusteella.
ei tule kuuloonkaan että ostaisin. Kinumisten yhteydessä minä kerron aina lapselle terveestä itsetunnosta ja siitä että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Ihmisten arvokkuus ei riipu siitä mitä heillä on yllään. Kerron myös miten brandeja luodaan ja markkinoidaan ja että merkkivaatteet eivät saa olla keino jolla tullaan hyväksytyksi kaveriporukassa. Jos kaveriporukassa tulee hyväksytyksi ainoastaan merkkivaatteiden takia, sellainen ei ole minkään arvoista eikä sellaiseen pidä itse osallistua. Pääasiassa lapsi on meillä tyytyväinen vaatteisiin jotka ostan kirpputorilta.
tajua MERKEISTÄ mitään. Tyttö siis. Kyllä haluaa pillifarkkua ynnä muuta, mutta ihan sama vaikka Löytötavaratalosta hakisi.
joten tuota vaihetta ei ole koskaan tullut. Sen sijaan nyt 12-v. tietyt merkit ei enää kelpaa, ovat kuulemma lapsellisia.
Myös ostopaikalla on väliä, esim. Timberlandin vaatteet Stockalta käy, mutta Bobon kassissa tuodut eivät = lastenvaatekaupasta.
näitä merkkivaatteisiin hurahtataneita LAPSIA. En todellakaan. Voisiko lapset keskittyä vielä johonkin muuhun, kuin tietyn vaatemerkin perässä juoksemiseen..?
ei tule kuuloonkaan että ostaisin. Kinumisten yhteydessä minä kerron aina lapselle terveestä itsetunnosta ja siitä että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Ihmisten arvokkuus ei riipu siitä mitä heillä on yllään. Kerron myös miten brandeja luodaan ja markkinoidaan ja että merkkivaatteet eivät saa olla keino jolla tullaan hyväksytyksi kaveriporukassa. Jos kaveriporukassa tulee hyväksytyksi ainoastaan merkkivaatteiden takia, sellainen ei ole minkään arvoista eikä sellaiseen pidä itse osallistua. Pääasiassa lapsi on meillä tyytyväinen vaatteisiin jotka ostan kirpputorilta.
Itse näytin koko lapsuuden erilaiselta kuin muut, ei ollut hyvä itsetunto, eikä ole vieläkään. Enkä usko, että saan sellaista luotua lapsillenikaan. 7-vuotiaalla on suoralippalippis jne, ja muillakin lapsilla tulee olemaan samanlaiset vaatteet kuin puolella luokasta. Ihan vain siksi, että eivät joudu kokemaan samaa kuin minä itse pienenä.
lähtee jostain muusta kuin tietystä vaatemerkistä. Tietysti ymmärrän, että lapseet haluavat samanlaisia vaatteita kuin muutkin. Eivät kuitenkaan saa Burberryä tms vaikka kuinka vaatisivat.
on seurailut isompien touhuja esim. siskonsa joka on taas ollut hyvin määrätietoinen vaateidensa kanssa jo kolme vuotiaasta (seiso peilin edessä tarha-aamuna ja katseli itseänsä, voiko lähteä "tämän näköisenä".) Emme todellakaan joukse merkkien perässä, vaan tyttö katselee vaatteitaan ja kertoon: tämä on Mayral eli ostettu Bobosta, tässä hm eli Henkasta ja maukasta, tässä lukee Gant tämä on ostettu Ruotsista jne...
Kukaan ei ole vielä koskaan vaatinut mitään merkkikuteita, aina on kelvannu se mitä olen ostanut tai joskus olen antanut rahan ja käyneet itse ostamassa mieluisen.
Jännä miten eri tavalla ihmiset ajattelee merkkivaatteista. Meillä on iät ja ajat käytetty merkkivaatteita ja ei-merkkivaatteita ja ei niistä poika eroa tee. Kaikki siis kelpaa, niin kuin äidillekin. Ei mulle tullut pieneen mieleenkään, että "ei voi ostaa, et se on merkkivaate" eikä tullut mieleen sekään että "pitää ostaa, et olis kaveripiirissä hyväksytty". Ostettiin vain siitä syystä, että poika ko. hatusta tykkäs. Tämä oli eka kerta, kun poika itse jotain vaatetta halus ja musta se on vaan ihan positiivista, jos pojan saa kiinnostumaan vaatteista niin, ettei esim. vaatteiden sovitus ole monen päivän ylipuhumisen tai lahjonnan tulos.
Mutta todellakin jännä huomata, että miten paljon merkkivaate sana joissain ihmisissä tunteita herättää. Mulle se on vaate siinä missä muutkin ja kun olen pojalleni halunnut kivoja vaatteita ilman lieskoja, örkkejä ja mörkkejä ostaa, niin jo muutenkin vaatekaapissa on varsinkin puseroissa ollut merkkivaatteita. Housuja nyt löytää ilman pääkalloja ihan tavallisistakin vaatemerkeistä, mutta jos isokokoiselle pienelle koululaiselle on halunnut värejä, niin usein on pitänyt merkkivaatteita ostaa.
Mulle tärkeintä on se, että vaatteet on mukavia käyttää ja lapsi niitä todellakin käyttää. Paljonko on iloa ostaa 5 farkut, jos lapsi kuitenkin käyttää vain niitä yksiä (olkoot sitten vaikka merkkifarkkuja), jotka hänestä on kivat. Pienet koululaiset nyt pitää varmaan mitä vaan käsketään, mutta ajan myötä tämä ilmiö kyllä esiintyy. Ei meistä aikuisistakaan kaikki halunnut sitä gootin hommaamaa villatakkia, joten miksei lapsillakin saisi olla vähän omaa makua?
meillä vaate perustuu mukavuuteen käyttää ja siihen, että siinä viihtyy. Ei merkkiin. Edulliset ja mukavat. Uusitaan kun tarvitaan.
on seurailut isompien touhuja esim. siskonsa joka on taas ollut hyvin määrätietoinen vaateidensa kanssa jo kolme vuotiaasta (seiso peilin edessä tarha-aamuna ja katseli itseänsä, voiko lähteä "tämän näköisenä".) Emme todellakaan joukse merkkien perässä, vaan tyttö katselee vaatteitaan ja kertoon: tämä on Mayral eli ostettu Bobosta, tässä hm eli Henkasta ja maukasta, tässä lukee Gant tämä on ostettu Ruotsista jne...
just 5v. täyttänyt tyttö tutkii samaan tapaan. Ei siis vaadi mitään merkkiä, vaan tutkii. "tämä on sama merkki kuin pikkusiskon haalari" "tämä on sama merkki kuin ne ruskeat housut" jne. muistaa ihan hullun lailla noita merkkejä! eikä meillä ole edes mitään isosisaruksia (enkä minä tosiaankaan), notka olisivat merkkien perään.
Vaatteiden ostopaikalla on sen sijaan merkitystä, mutta lähinnä niin, että mistään lastenosastolta ei enää etsitä vaatteita. Tytöllä on itsellään kehittymässä selkeät mielipiteet minkälaisia vaatteita haluaa käyttää eikä toistaiseksi niiden ole tarvinnut olla kalliita; ketjukaupat tyyliin H&M, Seppälä, Kappahl käyvät mainiosti. Aivan viimeaikoina tyttö on halunnut ostaa itse omilla rahoillaan vaatteita; ei saa mitään kuukausirahoja ym. eli kyseessä lähinnä lahjoikis saadut rahat. Olen kyllä luvannut maksaakin, mutta ilmeisesti tyttö haluaa siksi ostaa omilla rahoillaan, että äiti ei pääse valittamaan valituista ostoksista. No, toistaiseksi ostokset ovat olleet ihan ok.
Meillä ei vaadita, koska ne ovat ihan arkipäivän juttuja. Eli olemme aina ostaneet merkkivaatteita, toki ostan halpismerkkejäkin jos kivalta näyttävät. Merkkivaate ei meille ole mikään statusjuttu tai "hienoa". Pidämme vain monen merkin tyylistä. Merkkivaatteita emme varo, vaan hiekkiksellä saa olla niin Baby Diorin sammarit kuin Henkan ja Maukan teepaidat. Ostamme kaikki vaatteet ulkomaanreissuiltamme. Lapsillemme käyvät ja mielyttätävät kaikki merkit niin halvat kuin arvommatkin.
ei tule kuuloonkaan että ostaisin. Kinumisten yhteydessä minä kerron aina lapselle terveestä itsetunnosta ja siitä että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Ihmisten arvokkuus ei riipu siitä mitä heillä on yllään. Kerron myös miten brandeja luodaan ja markkinoidaan ja että merkkivaatteet eivät saa olla keino jolla tullaan hyväksytyksi kaveriporukassa. Jos kaveriporukassa tulee hyväksytyksi ainoastaan merkkivaatteiden takia, sellainen ei ole minkään arvoista eikä sellaiseen pidä itse osallistua. Pääasiassa lapsi on meillä tyytyväinen vaatteisiin jotka ostan kirpputorilta.
No ei ole sunkaan lapsella helppoa. Lapsi haluaa jotain ja sitä aloitat saarnan siitä kuinka hänellä on huono itsetunto ja arvot pielessä ja hänen kaverinsa eivät oikeastaan ole kavereita ollenkaan.
vanhemmillani on ollut tyly linja, vaatteet ommeltiin itse tai ostettiin edullisia perusvaatteita. Mitä merkillä tekisi? Eihän se lämmitä jalkoja talvella?
kuusi vuotta täyttävä tutkii jo merkkejä ja kertoo mitä ne ovat...