Jos voisit perua yhden asian elämässäsi, mikä se olisi?
Kommentit (24)
mutta jos jotain arkipäiväisempää, niin olisin opiskellut eri alaa.
Siis sellaisen, johon oikeasti olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa tai tehdä toisin?
Mä peruisin sen, että koskaan menin sekaantumaan tai edes tutustumaan erääseen naimisisssa olevaan mieheen. :(
ja laittaisin uuden nauhan pyörimään..
pistit aika pahan
Olisihan noita mitä perua kuten:
-raiskatuksi tuleminen
-viimeisen lukiovuoden viettäminen ryyppäämäällä, ja kirjoituksiin lukematta jättäminen
-eksän tapaaminen ja seurustelun aloittaminen
- parin viikon "hoidon" tapaaminen, ja sen seurauksena muuttaminen toiseen kaupunkiin
Mutta noista en oikeastaan voisi muuttaa kuin sen että lukisin kirjoituksiin niin että saisin paremman yo-todistuksen ja nyt pääsisin yliopistoon ilman pääsykoetta haluamalleni alalle.
Jos muuttaisin mitään noista muista, en tapaisi nyksää koskaan ja hänen kanssaan olen onnellinen.
(koska minut raiskattiin, aloin viettää hillitöntä elämää ja tapasin eksän. Koska tapasin eksän tapasin sen parin viikon hoidonkin ja muutin tänne missä tapasin nyksän [paljon eksän ja hoidon jälkeen, kun olin saanut pääni kuntoon])
Olen toki tehnyt kaikenlaisia virheitä elämässäni, mutta jokaisesta olen oppinut. En kadu mitään.
läheisteni elämään olisin halunnut parempaa.
Lihoin vuodessa yli 20kg. Nyt en saa läskejä pois. Onneksi en liho enää.
ensimmäisen pettämisen selvittyä. Mutta ei. =( Ja nyt lopun elämää ollaan yhteydessä lasten vuoksi.
Siis jos voisin perua ihan mitä vaan ja vain yhden asian.
Äiti kuoli 3v sitten samaan aikaan, kun olin synnyttämässä esikoistani.
ja sai diagnoosin 13.pvä perjantaina :/
ehkä burn outin ja siitä seuranneet rahavaikeudet.
toisaalta en tiedä olisinko koskaan törmännyt nykyiseen ihanaan mieheeni,jos elon polku olisi mennyt toisin. oisin varmaan - niin selkeästi kuulumme yhteen.
aitoa rakkautta ja rajoja. Vaan kun en syntynyt.
Olin 15-v kun aloin juomaan itseni joka viikonloppu totaaliseen humalaan, siis siten, että muisti lähti. Kerran mm. meinasin tukehtua omaan oksennukseeni, äiti sitten oli pidellyt päätäni, etten tukehtunut. Ja seuraavana päivänä taas dokaamaan. Miksei ne voineet rajoittaa minua?
Toisaalta, minustakin tuli kipulujen jälkeen normaali ihminen, joka rakastaa ja rajoittaa omia lapsiaan. SILTI, teini-ikäni oli ihan liian raaka.
oli äiti, isä tai kuka vaan.
Minä tunnen syyllisyyttä etteä nukuin kun veljeni teki itsemurhan ja soitti samalla puhelimeeni.
Miksi kysyn ikuisuuden. lopun elämääni.
Olen tehnyt monia asioita, joista en ole kovin ylpeä. Minulle on myös tapahtunut monia asiota, jotka eivät ole olleet kovin miellyttäviä.
Silti en peruisi mitään. Se, mikä ei tapa, vahvistaa, ja virheistään pitää yrittää oppia.
että synnytyksen jälkeisessä masennuksessa sairastuin alkoholismiin. aika oudosti sanottu. :)