G: Kuinka monessa perheessä on monta eri elintasoa/ omat ruoat/ täysin erilliset rahat?
Oletteko tyytyväinen tilanteeseen? Ahdistaako tilanne koskaan?
Kommentit (35)
Meillä on niin, että minä ostan kaupasta mahdollisimman halpaa ruokaa, terveellistä pitää olla mutta ei saa maksaa paljoa. Mieheni taas on kunnon törsäilijä eikä tee itse ruokaa, itsetekemä ei kelpaa. Olemme ratkaisseet ongelman niin, että kumpikin maksaa omat ruoat omasta palkastaan. Minulla menee kuussa noin 200 e ruokaani ja miehellä yli 600 e! Mutta hän tilaakin joka päivä valmista ruokaa kotiin ja mässyttää niitä, kun ei viitsi tehdä ruokaa. Minä teen itselleni omat ruoat.
Kuka niille sitten ruuan ostaisi...
täysin 50/50 eli 100% kaikkien käytössä.
Hyvin toimii ja tyytyväisiä ollaan
täysin 50/50 eli 100% kaikkien käytössä.
Hyvin toimii ja tyytyväisiä ollaan
Miten esim. ruokakulut jaetaan?
Meillä mies törsää itseensä enemmä kuin minä ja minä taas maksan enemmän perhemenoja. Mutta koska mä käytän meidän perheen eteen enemmän rahaa maksamalla suuremman prosenttiosuuden asumismenoista, tiedän että jos jonain päivänä haluan erota, myös omistan suuremman osan meidän kodista ja saan siitä suuremman määrän rahaa.
Minulle tämä toimii: rahoitan miestä tavallaan niin kauan kun rakastan häntä, mutta jos lakkaan rakastamasta niin saan kuitenkin omani periaatteessa takaisin.
sama kuin mitä todellisuudessa maksatte? muutenhan sä et hyödy siitä erossakaan mitenkään, häviät vaan.
Minä en todellisuudessa tiedä kuin kaksi paria, joilla on omat rahat ja eri elintaso - molemmat onnettomia pareja.
- 100% yhteiset tulot ja menot
suuremman prosenttiosuuden asumismenoista, tiedän että jos jonain päivänä haluan erota, myös omistan suuremman osan meidän kodista ja saan siitä suuremman määrän rahaa.
ettekä ole naimisissa tai on avioehto. Muuten tuo ei onnistu...
siis vaimo kotona itse töissä ja kaikki on yhteistä 100% yhteinen tili jossa kaikki rahat molemmat hämmentää sieltä kun rahalle tarvetta.
ruokakulut voi jakaa. Meillä perhe syö samassa pöydässä vaimon tekemää ruokaa.
Molemmilla oma jääkaappi ja omat einekset? vai :D
Jos minä kävin kaupassa, ostin koko perheelle. Olin se, joka pääasiallisesti kävi kaupassa.
Jos vaimo kävi kaupassa, hän osti kaikille muille paitsi minulle, kirjaimellisesti. Kun otin jotain kaapista, sain heti kuulla, että tuote oli korvamerkitty jollekin muulle perheenjäsenelle. Kun kysyin, mikä oli sitten varattu minulle, vastaus oli hiljaisuus.
No, eihän se liitto sitten kestänytkään. :D
Yhteiset laskut maksetaan lainatililtä, jonne kumpikin siirtää sovitun samansuuruisen summan kuukaudessa.
Ruoat ja muut ostetaan sitten kumpikin vuorollaan. Kulut maksetaan suunnilleen tasan uskoakseni.
Nyt hieman hirvittää, sillä vauva on syntymässä pian ja tuloni tulevat siis ensin laskemaan selvästi ja sitten romahtamaan.
Mies ei suostu yhteiseen tiliin, vaan haluaa sitten antaa minulle rahaa tarvittaessa. Saa nähdä kuinka käy...
Muutenkin mies on sitä mieltä, että jos/kun hän lähivuosina alkaa tienata selvästi enemmän, kuin minä, niin hän voi rahaa käyttääkin huolettomammin itseensä. Mun mielestä paremmin toimeentulevan pitäisi maksaa enemmän perheen menoista, mutta miehen mielestä ei.
Toistaiseksi olen tähän tyytynyt (tiesin asiasta jo 9 v sitten kun alettiin seurustella), mutta joskus voi vielä päivä koittaa, että asia alkaa vaivata. Silloin varmaan tulee ero, jos alan asiasta riidellä. Mies ei tule antamaan periksi.
Kuollu ajatuskin tollanen - itse miehenä en käsitä tuota "oikeutta" tuhlata itseensä enemmän. Osoittaa vain arvostuksen puutetta. mitähän siitäkin tulisi jos kertoisin vaimolle että nyt kun tienaan huomattavasti paremmin kuin sinä niin taidankin käväistä muutaman viikon etelän reisulla hieman keventämässä paineita. ??? uskomatonta pitää naista täysin "maljakkona"
Minun tuloni ovat 0€ ja miehen tulot 4000€. Kyllä on ihanaa shoppailla yhteiseltä tililtä nostetuilla rahoilla vaatteita joka viikko ja käydä kavereiden kanssa syömässä. Minä tuhlaan, mies tienaa! mikäs tässä elellessä :)
Avioliitossa kun yleisen käsityksen mukaan "pitää" olla yhteiset rahat! :) Sopii minulle.
Jos minä kävin kaupassa, ostin koko perheelle. Olin se, joka pääasiallisesti kävi kaupassa. Jos vaimo kävi kaupassa, hän osti kaikille muille paitsi minulle, kirjaimellisesti. Kun otin jotain kaapista, sain heti kuulla, että tuote oli korvamerkitty jollekin muulle perheenjäsenelle. Kun kysyin, mikä oli sitten varattu minulle, vastaus oli hiljaisuus. No, eihän se liitto sitten kestänytkään. :D
No onneks pääsit moisesta lokista eroon! Hyi hemmetti mikä akka! :(
Itse en ole käynyt ulkomailla 18 vuoteen, mies sen sijaan käy vuosittain viikon tai kahden reissuilla, lisäksi Lapissa laskettelemassa yms. Mies tienaa huomattavasti paremmin, joten sillä vain on varaa, mulla ei.
Sinulla on aika edesvastuuton asenne perheen taloutta kohtaan. Mika on sinun positiivinen panoksesi?
Minä en missään nimessä oleta, että paremmin tienaava mies maksaisi minulle kaipaamani elintason (ulkomaanmatkat, kalliit vaatteet ym.) Saisin kulutettua itseeni halutessani koko miehen tilin, ei sekään ole oikein.
Itse tienaan vähän ja elän sen mukaisesti. Toki maksamme asumisen ja elämisen yhdessä (tai siis mies maksaa suurimman osan), mutta omaan elämiseeni en tohtisi miehen tienaamia rahoja kuluttaa.
Mä koitan seuraavaksi rakastua johonkin sun kaltaiseen, kunhan tässä ero tulee jonakin päivänä. ;)
Koitan sinnitellä syntyvän lapsen takia tässä suhteessa vielä, mutta on tässä sen verran muitakin näkemyseroja, kuin raha-asiat, että ero lienee edessä jossain vaiheessa kuitenkin.
12
Valitettavasti parisuhteeseen liittyvään läheisyyteen joutuu käyttämään alihankkijoita.