Äitini ei kestä sitä, ettei voi kontrolloida koko elämääni...

Minun kohdallani tuo äitini kontrolloivuus näkyy siinä, ettei ole sulattanut valintojani elämäni suhteen. Olen hänen mukaansa etääntynyt liiaksi siitä, millainen olin (kun olin hänen paremmin hallittavissaan) aiemmin.



Lähdin itse tietoisesti muuttamaan käyttäytymismalliani hänen toimiessaan vanhan kaavan mukaisesti (syyllistämistä ja marttyyriutta). Mieheni on tukenut minua ratkaisussani olla enää syyllistymättä.



Kunnioituksesta äitiäni (onhan hän kuitenkin vanhempani, eikä ole lapsuudessani traumatisoinut minua toiminnallaan) kohtaan, en voi sanoa hänelle kaikkea sitä, mikä on saanut aikuiselämäni hänen taholtaan välillä tuntumaan kohtuuttomankin rankalta. Hän ei kuitenkaan näkisi omassa toiminnassaan muutettavaa.



Toivoa voin ja pyrkiä aktiivisesti siihen, että itse en äitinä siirtäisi ko. mallia tulevaisuudessa ihmissuhteisiini niin äitinä kuin muutoinkin.



Rakastan äitiäni, mutta toivoisin hänellä olevan vahvempi itsetunto, jotta hänen ei tarvitsisi purkaa omaa epävarmuuttaan ja alemmuudentuntoaan minuun ja sisaruksiini sekä puolisoihimme.