Lue keskustelun säännöt.
Elämäntyylierot joiden vuoksi et näe ystävääsi/tuttavaasi?
27.07.2009 |
Olen itse käytännössä huomannut mm.
- kummilapsen viikot ovat niin aikataulutettuja (harrastukset) että näkeminen on mahdollista vain tyyliin juhlapyhinä
- ystäväni perheen aikataulu on myöhään aamulla ylös, myöhään illalla nukkumaan - me olemme aamuvirkkuja
- itselläni sairaus ja sen hoito vie sen verran paljon "aikaa" viikossa että muuta aikaa jää vastaavasti vähemmän
Kommentit (58)
on sellaista viipottamista tukka putkella jutusta toiseen, että heidän kanssaan on todella epämiellyttävää mennä mihinkään (esim. Linnanmäki, Korkeasaari, Puuhamaa).
He "suorittavat" näitä kohteita aikataulun kanssa. Ovat etukäteen määrittäneet hyvinkin tarkan ajan, esim. 5 tuntia, miten kauan käyttävät ko. retkikohteeseen. Siinä ajassa sitten juostaan KAIKKI mahdollinen läpi. Aikataulut eivät ole mitenkään väljiä tai rentoja, vaan niin niukkoja, että ne todella mennään lähes juosten.
Jos nautitaan evästä tai käydään kohteen ravintolassa, perheen äiti vilkuilee koko ajan kelloa. Meillä on vielä ruokaa syömättä lautasilla kun nämä vanhemmat alkavat kerätä kamppeita ja tehdä lähtöä. Emmekä ole mitään erityisen verkkaisia syöjiä! Haluamme kuitenkin syödä rauhassa kun siitä on maksettu (reilusti...), sehän on yksi reissunautinto yhtä lailla.
Emme enää meidän heidän kanssaan, sen verran on kokemuksista opittu. Jos menemme niin sanon jo ennen reissua että menemme omia reittejä ja treffataan jossain vaiheessa.
Muuten mielellämme menisimme, koska meillä on samanikäisiä lapsia ja kummilapsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos jollain näyttää olea kiirettä, eikä aikaa tavata, niin ehkä häntä ei vain kiinnosta teidän/sinun seurasi.
näin meillä... ei vain kehtaa sanoa, ettei ole juuri teille aikaa, vaan sitten keksitään tekosyitä, miksi ei ehditä tapaamaan.
tosi on, että tunnin joskus voisi uhrata, mutta jos ei kerta ole mitään yhteistä ja tuttavat puhuvat vain rahasta ja hankinnoista ja tuista ja lisistä ja ylitöistä ym. joka lauseessa vähän rahaa mukana, niin menee maku.
muutenkin asutaan sen verran kaukana, ettei jaksa sinne mennä yhden kahvin takia. kun niillä ei tarjota juuri mitään kahvin kanssa. synttäreilläkin puoliksi syöty, eilinen kakku ja jotain piirakkaa. (kutsu oli tullut sille päivälle ja olivat varautuneet... siis näin) oli kyllä vähän suolaisen nälkäkin, kun oli kuitenkin jonkunveran matkaa, emmekä hoksanneet ottaa omia eväitä mukaan. palvelu ei muutenkaan pelaa, itse täytyy kerjätä kahvimaitoa jne. kuivat kestit kaikinpuolin, seuraa myöten. ei huvittas kyllä enää mennä.
Ei vaan jaksa kutsua 5-6-henkisiä perheitä kylään...
Seura kelpaisi kavereille, jos lapsi ei ole mukana. Sen järjestäminen vaan on vähän hankalampaa, näin yksinhuoltajana. Olenkin jättänyt lopulta kaikki nämä "ystävät" kuvioista pois. Lapseni on kuitenkin luultavasti loppuelämäni osa minua (ainakin siihen lähemmäs 18v asti), ja toivoisin, että minua tahdottaisiin nähdä myös silloin, kun en ole parhaimmillani (ts. en voi olla pullo kädessä nauramassa aurinkoisella terassilla ;)).
Olen myös yksi niistä, joka pitää tiukkaan kiinni aikatauluista (nukkumaanmeno ja syöminen). Meillä kuitenkin on vuorokaudessa hereilläoloaikaa n. 14h/vrk, joten siinä ajassa ehtisi vaikka ja mitä (ja syödäkin voi jossain muuallakin, kuin kotona...). Mutta ystäväni ovat viikolla kiireisiä (töiden jälkeen heille pitäisi mennä julkisilla, jos tahtoo nähdä, vaikka itse pääsisivät autolla), viikonloppuisin taas on krapula, joten silloin ei voi ajatellakaan näkevänsä. Ei jää paljon vaihtoehtoja... ;)
hän ei pidä lapsista, enkä minä pidä hänen eläimistään (pelottavia joskus)
toisistamme pidämme paljonkin, joten soittelemme mesetämme jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieleeni tuli että soitanpa huomenna yhdelle hyvälle ystävälle, omatuntoa kolkutti.. :)
Tämä on minunkin ystäväpiirissäni yleistä. Ahdistun jo valmiiksi, kun kuulen, että joudun tiettyjen perheiden kanssa tekemisiin. Siinä sitten keksit meikki-/mies-/siivousaiheista smalltalkia vieraiden naisten kanssa koko illan. Hauskaa?
alkaa heti vierailun alussa vääntää juttua miehet-naiset-leireihin. Esim. vetää mun mieheni samantien autotalliin ihailemaan mönkkäriään tai alkaa supattaa minulle ns. tyttöjen juttuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi kuitenkin se että eräällä ystävälläni ei ole mitään käsitystä kodin normaalista siisteystasosta, esim. vessan lavuaari on jo ihan ruskea. En voi enkä halua tavata häntä kotonaan enää koskaan.
pk-seudun kehyskunnasta. Sen vuoksi emme enää tapaa varsinkaan arkisin. Matkat eestaas kestävät sen verran kauan. Lomilla ym. on enemmän mahdollisuuksia.
Eli "kapitalismin lait" erottavat ihmiset usein toisistaan :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkisin häntä mielelläni useinkin, olemme aina olleet läheisiä. Hän ei vain koskaan lähde mihinkään ilman miestään, nykyään. Mitä vanhemmaksi ovat tulleet sitä enemmän on ollut näin.
Muitakin ystäviä on joiden on aina pakko liikkua kaksistaan kylään tai mihin tahansa. Ovat ikään kuin kadottaneet oman persoonansa siinä mielessä :(
kahden viikon päähän. Siellä sitten joku tuollainen kahvittelu jonka minun mielestäni voisi hoitaa pienemmälläkin varoitusajalla, sotkee aikataulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vilkasta lasta ja ex-parhaalla ystävälläni yksi kouluikäinen, rauhallinen lapsi. En kertakaikkiaan kestä vahtia ja komentaa omiani koko ajan kaverini katsellessa vieressä suu auki ihmetyksestä, miten hirveitä lapseni ovat. Emme tapaa enää lainkaan. Jouluna laitan kortin.
ja meillä taas saattaa olla villakoiria nurkissa ja jopa siellä pesualtaassa hammastahnaa ja muuta töhnää (hui)!
En tapaa häntä enää ollenkaan, koska en jaksa tehdä supersiivousta ennen vierailuja. Sama tyyppi sai myös hysteerisen kohtauksen kun hämähäkki käveli hänen 2-vuotiaan takilla ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten myötä välimme ovat menneet täysin poikki. Omat lapseni ovat vilkkaita ja kaipaavat jatkuvasti virikkeitä tms. Kaverin lapset ovat tosi rauhallisia ja istuvat vaikka 3h putkeen hiljaa kiltisti, jos äiti käskee.
Ystäväni puhuu siihen malliin, että se on kasvatuksesta kiinni. Minä taas en usko sitä.
Emme oikein voi enää tavata, kun lapsillamme on niin eri tarpeet.
vilkasta lasta ja ex-parhaalla ystävälläni yksi kouluikäinen, rauhallinen lapsi. En kertakaikkiaan kestä vahtia ja komentaa omiani koko ajan kaverini katsellessa vieressä suu auki ihmetyksestä, miten hirveitä lapseni ovat. Emme tapaa enää lainkaan. Jouluna laitan kortin.
Musta vaan on käsittämätöntä miten ei saa lapsiaan ruotuun.
-teen vuorotyötä
-lähellä asuvilla kavereillani ei ole lapsia, ja joskus heidän on vaikea suhtautua siihen että minulla on
Muita syitä ei oikeastaan olekaan. Vuorotyöni rajoittaa eniten. Toisaalta minusta tilanne on ok. Koska teen asiakaspalvelutyötä, en vapaa-ajallani ole niin sosiaalinen muutenkaan. Viihdyn perheeni kanssa :)
vilkasta lasta ja ex-parhaalla ystävälläni yksi kouluikäinen, rauhallinen lapsi. En kertakaikkiaan kestä vahtia ja komentaa omiani koko ajan kaverini katsellessa vieressä suu auki ihmetyksestä, miten hirveitä lapseni ovat. Emme tapaa enää lainkaan. Jouluna laitan kortin.
Musta vaan on käsittämätöntä miten ei saa lapsiaan ruotuun.
kunnes sain kahden ns. säkkilapsen jälkeen yhden pitelemättömän tapauksen. Luulin osaavani jo edes vähän kasvattaa, mutta joudun tämän kolmannen kanssa opettelemaan kaiken alusta.
- Lapseni kummitäti on niin kiireinen ettei sillä ole aikaa nähdä meitä (tai edes minua) kuin ehkä kaksi kertaa vuodessa, aina kun yritetään sopia jotain niin se kalenterirumba vie kuukausien päähän.
- Saman lapsen toinen kummitäti muutti niin hankalan matkan päähän saadakseen omakotitalon, ettei meillä työssäkäyvillä käytännössä ole juuri koskaan mahdollista tehdä sitä edestakaista reissua heitä tapaamaan. Hekään eivät mielellään reissaa sieltä pois vaan haluaisivat aina että heidän luokseen tultaisiin, koska heillä on omakotitalo ja siis paremmat puitteet kuin meillä.
jotka ei ole turhantarkkoja rutiinien tai siisteyden suhteen. Lapsetkin on samantyyppisiä perusvilkkaita, kasvatustyylit kai aika samantapaiset ja vanhemmat viihtyy kaikki yhdessä. Ehkä se vaan kertoo samanhenkisyydestä jotain?
Ystävyyden kulmakivi tuntuu olevan että siisteystason pitää olla melko samanlainen. Ei saa olla hirveän sotkuista muttei myöskään siivousnatsi.
Lasten pitäisi olla vilkkaudeltaan ja käytökseltään melko samantapaisia.
ettei keskustelusta saada mitenkään sellaista yleisluontoista johon kaikki voisivat osallistua, vaan pariskunnan toinen osapuoli (tai molemmat) alkaa heti vierailun alussa vääntää juttua miehet-naiset-leireihin. Esim. vetää mun mieheni samantien autotalliin ihailemaan mönkkäriään tai alkaa supattaa minulle ns. tyttöjen juttuja, vaikka samassa ruokapöydässä istuvilla miehillä on ihan muu keskustelu parhaillaan käynnissä. Hyvähän se on sille osapuolelle jonka kaverista on kyse, mutta illanvietoista tulee kurjia sille joka joutuu väkisin pelkästään sen alkuperäisen kaverin puolison seuraan.