Asun omakotitalossa ja haavelen rivariasunnosta, olenko hullu??

Jos on 2 hehtaaria ruohoa leikattavana, pelkkiä peuroja naapureina ja lähimmät katuvalot usean kilometrin etäisyydellä, niin kyllä siinä alkaa kaivata takaisin sivilisaation pariin.

Kuuntelin just tänään tuttavan rivitalohelvettitarinoita....

Jos on 2 hehtaaria ruohoa leikattavana, pelkkiä peuroja naapureina ja lähimmät katuvalot usean kilometrin etäisyydellä, niin kyllä siinä alkaa kaivata takaisin sivilisaation pariin.

Tosin naapureina oli poroja ja ruohohan siellä ei oikein kasva... Siellä asuin ensimmäiset 16v elämästäni ja voi kun pääsisin takaisin vielä joskus.

kolmen vuoden okt-asumisen jälkeen, että ehkä tää ei olekaan se mun juttu... Ikinä en ole aikasemmin omakotitalossa asunu ja vaikka kuinka olin varautunu, että hommia riittää tehtäväksi asti niin en sitten vissiin älynny tosissaan sitä määrää... :/



ap

aina välillä haaveilen, mutta riittäs jos olisi edes pyörätie lähellä. Metsään en tahdo mennä lenkille rämpimään ja lähin tie on iso ja rekkoja piukassa :(



onneksi olen tarkoituksella jättänyt istuttamatta kukkia ja muuta, pari marjapensasta toki löytyy. Nyt ei jaksa hoitaa ku pieni vaavi ja kaks muuta energiapakkausta. Nurmikon leikkaa mies onneksi.

Mun mielestä rivarissa on tosiaan parasta se, että kotitöitä on rajallinen määrä.



Toiseksi parasta on se, että lapsilla on kavereita ja itsellä seuraa hiekkalaatikolla.



Kolmanneksi parasta on se, että meillä on varaa asua erittäin mukavalla alueella riittävän isossa. No ok, eipä täällä omakotitaloja oikein edes olekaan.

Mitä duunia sulla sitten on siellä niin paljon, että koville ottaa? Itse asutaan v. 1939 rakennetussa ok-talossa. Luulisi, että tälläisessa vanhassa mörskässä jos missä olisi paljon työtä... Mutta en koe kyllä millään mittarilla rasittuvani talon pidosta.

Ollaan asuttu tässä nyt viitisen vuotta, tätä ennen asuin koko ikäni kerrostalossa. Enää en voisi kuvitellakaan palaavani kerrostaloon, enkä varmaan rivariinkaan. Arvostan omaa rauhaa nykyään niiiiin paljon. Koliikkivauva sai huutaa ilman että ahdistuin naapureista. Musaa voidaan soitella ilman että on huolta naapureista. Pesukone voi pyöriä mihin aikaan päivästä vaan. Pyykit saa omalle pihalle kuivumaan. Lapsi nauttiin kun saa juoksennella paljain varpain omalla pihanurmella.

Ja ei, me ei todellakaan asuta missään korvessa, vaan ihan kaupungissa ja kävelymatkan päässä keskustasta. Ei sen ok-taloasumisen aina tarvitse tarkoittaa sitä korpielämistä :)

kolmen vuoden okt-asumisen jälkeen, että ehkä tää ei olekaan se mun juttu... Ikinä en ole aikasemmin omakotitalossa asunu ja vaikka kuinka olin varautunu, että hommia riittää tehtäväksi asti niin en sitten vissiin älynny tosissaan sitä määrää... :/

ap

että on niin vaivatonta kun joku muu hoitaa taloyhtiön juoksevat asiat.



Saa rivarissakin pyykit pihalle ja lapset voi juosta pihanurmella paljain jaloin. Pesukone,vauvan itku ja musiikkikaan ei ole ongelma kun on äänieristykset kunnossa.

En tiedä millaisessa rivarissa asut, mutta suurimmassa osassa se "oma pihanurmi" on säälittävä läntti. Ei siinä paljon juoksennella. Eikä sinne pikkupläntille kyllä paljon ripustella lakanoita ym. metritolkulla hulmuamaan... Ja jollei ihan uuteen muuta, niin eipä nuo äänieristykset tunnu kovin hyvin toimivan. Kaikkien tuttujen rivareissa ainakin kuuluu itku seinän läpi, samoin esim. koiran haukunta.

Toki kukin arvostaa eri asioita. Itselle vaan on taivas, kun saa omasta pihasta marjat ja omenat. Voidaan pitää pihajuhlia, polttaa notskia ja saunoa pihasaunassa.

Ja niistä taloyhtiön juoksevista asioista.. Sanokaas nyt vielä mitä ne on jotka niin kovin rasittaa? :)

että on niin vaivatonta kun joku muu hoitaa taloyhtiön juoksevat asiat.

Saa rivarissakin pyykit pihalle ja lapset voi juosta pihanurmella paljain jaloin. Pesukone,vauvan itku ja musiikkikaan ei ole ongelma kun on äänieristykset kunnossa.

mutta ei se lapsen juoksemista haittaa yhtään että osa juoksualustasta on taloyhtiön nurmea. Ei se raukka tiedä siitä mitään... Meillä ei kuulu naapurista juuri mitään koskaan. Heillä on koira, mutta en ole kuullut sen haukkuvan seinän läpi ollessani sisällä, vaikka etupihalle kuuluu. Naapurin pesukoneesta kuuluu niin mitätön ääni, että se ei ollenkaan häiritse vaikka olisi päällä yölläkin.



En koe tarpeelliseksi liputtaa metritolkulla narua kun pihaan saa käteviä pyykkitelineitä joissa saa metritolkulla narua pieneen tilaan mahtumaan.



Meillä on ollut pihajuhlia ja samoin rivarinaapureilla. Notskia ei toki olla omalla pihalla polteltu, en usko että palokunta tykkäisi ajatuksesta, mutta enpä ole kaivannut. Omenoita emme saa omasta pihasta, mutta marjoja, raparperia ja yrttejä sentään. Sauna meillä on yläkerrassa, en tiedä olisiko joku olennaisesti paremmin jos sauna olisi pihalla.



Niin ja niistä juoksevista asioista. Meillä on kiertävät talonmiesvuorot joten lumenluonti ja ruohonleikkuu ym. napsahtaa vain muutaman kerran talvessa/kesässä omalle kohdalle. Taloyhtiön laskuista ei tarvitse huolehtia kun laittaa vaan vastikkeen menemään automaattisesti. Joku muu hoitaa lämmityksen, remonttitarvikkeiden tilauksen, pikkukorjaukset, yleisen huolenpidon ja osaa kiinnittää huomiota korjaustarpeisiin joita en olisi itse tajunnutkaan.

Seinän takaa ei kuulu koskaan yhtään mitään. Siellä asuu lapsiperhe, jolla on myös koira, joka myös haukkuu. Mutta meille ei kuulu mitään.

Taloyhtiön pyykinkuivaustelineelle sopii kolmen perheen pyykkikoneen sisältö kuivumaan yhtä aikaa. Ja hyvin kuivuukin, sillä paikka on aurinkoinen ja lämmin.

Oma pihanurmi on melko pieni, mutta saa siihenkin esim. krokettipelin pystyyn. Ja onneksi taloyhtiöllä on lisää yhteistä tilaa, jossa lapset voivat leikkiä, kuten mm. taloyhtiön leikkialue hiekkalaatikkoinen ja keinuineen.

Omalla pihalla kasvaa myös omenapuu ja marjapensaita. Lapset saavat syödä niistä.

Nuotiota ei voi meidän pihassa polttaa, mutta eipä voi naapurinkana pihassa, vaikka heillä on omakotitalo! Avotulen teko on täällä kaupunkialueella kielletty.

En tiedä millaisessa rivarissa asut, mutta suurimmassa osassa se "oma pihanurmi" on säälittävä läntti. Ei siinä paljon juoksennella. Eikä sinne pikkupläntille kyllä paljon ripustella lakanoita ym. metritolkulla hulmuamaan... Ja jollei ihan uuteen muuta, niin eipä nuo äänieristykset tunnu kovin hyvin toimivan. Kaikkien tuttujen rivareissa ainakin kuuluu itku seinän läpi, samoin esim. koiran haukunta. Toki kukin arvostaa eri asioita. Itselle vaan on taivas, kun saa omasta pihasta marjat ja omenat. Voidaan pitää pihajuhlia, polttaa notskia ja saunoa pihasaunassa. Ja niistä taloyhtiön juoksevista asioista.. Sanokaas nyt vielä mitä ne on jotka niin kovin rasittaa? :)

Ja pihojakin on erilaisia, joissan pari neilötä nurmikkoa, joissa iso piha. kaksikerroksissa rivareissa on se hyvä puoli, että yläkerrassa on kunnon parveke. Eli jos haluaa rauhassa ottaa aurinkoa jne. ei nurmikolle tarvitse mennä vaan voi ottaa aurinkoa parvekkeella. Ja muutenkin voi parvekkeelle (jossa katto ja yleensä parvekelasit) voi laittaa kivan pöytäryhmän missä nauttia aamiaista jne. eikä sade haittaa.



Vanhempani asuivat jonkin aikaa rivarissa, joss ISO parveke (oikeastaa terassi) yläkerrassa jossa keittiö ja olohuone sekä vessa. Alhaalla kaksi makuuhuonetta, työtila ja sauna. Pihakin oli kohtuullisen kokoinen ja pensaat toivat kunnon näkösuojan naapureihin.



Tuossa parvekkeessa sekin hyvä puoli, että pihaa jää kokonaan vapaaseen käyttöön kun puutarhakalusteet voi laittaa parvekkeelle. Sinne mahtui hyvin pöytä+4tuolia sekä kaksi aurinkotuolia noiden lisäksi.



Pihassa oli grilli ja keinu, sekä useita marjapensaita, pari omenapuuta, ruukuissa amppelimansikkaa ja tomaatteja sekä chiliä, ja kuitenkin pieni pläntti nurmikkoakin jäi (joten esim. lastenlasten puhallettava uima-allas mahtui pihaan hyvin)

Minä asun ok-talossa ja haaveilen kerrostaloasumisesta. Kolme vuotta on asuttu tässä ja ahdistus kasvaa koko ajan, nyt olen oikeasti siinä pisteessä että haluaisin tästä kerrostaloon. Mies on pitkin hampain siihen lupautunut, lapset ei haluaisi. Katsotaan nyt mitä sitten tehdään.