Eilen häissä nähtyä:

Harmi että sulla on vaan toi ulkoinen habitus muuttunut parempaan suuntaan.

Oikeasti...yleensä mielestäni vahingonilo ei tosiaankaan ole paras ilo mutta tässä tapauksessa se kyllä on. :D

itsekin salaa samasta haaveilen...joskus pieni vahingonilo on ihan paikallaan.

tunnusti ääneen kauneutesi. Ja sinä vastaat yhtä tyylikkäästi kuin emäsika.



Ei ropsahtaneet pisteet sulle.

tunnusti ääneen kauneutesi. Ja sinä vastaat yhtä tyylikkäästi kuin emäsika. Ei ropsahtaneet pisteet sulle.

Toi olis kenestä tahansa maukas tilanne.

Tsemppiä ap kateellisten keskuudessa!

mutta muuten ylitti kyllä hyvän maun rajat :(

ovat itsekin näitä lässähtäneitä.

Joillekin on edes joskus hyvä antaa vähän takaisin.

Hyvä ap.

Suurin osa tämänkin palstan mammoista olisi nauttinut tilanteesta ja ottanut siitä kaiken irti:)

Olin tosi pulska lapsi ja koulussa kiusattiin. Varsinkin yksi poika johon olin vielä ihastunut. Hänen taholtaan tuli tosi pahaa tekstiä ja hän myös lietsoi muita haukkumaan.

Parikymppisenä lapsen pyöreys olikin sitten kadonnut ja tapasin saman kundin eräillä festareilla. Tuli kyselemään kun olen niin tutun näköinen, kun selvisi kuka olen niin monttu auki katsoi, lyöttäytyi seuraan ja oli niin vanhaa hyvää kaveria että.

Oltiin oman porukan kanssa lähdössä ja tämä yritti lyöttäytyä seuraan. Käännyin ja sanoin ihan pokkana että en ole unohtanut mitä hän sanoi ja miten haukkui läskiperseeksi koulussa että ei tulisi pieneen mieleenkään olla hänen kanssaa misään tekemisissä.

Täytyy sanoa että oli yksi elämäni hienoimpia hetkiä.

en hyväksy missään määrin kiusaamista ja ehkä vähän jäi huono jälkimaku itsellenikin kommentistani, mitä sanoin tälle naiselle. Koska jos on juuri synnyttänyt, ja vieläpä parin vuoden sisään useampi lapsi, harvempi on hyvässä kunnossa. En itsekään olisi!!



Mutta se tilanne... Kun noin 10-15 vuotta sitten minä olin ns. huonompaa kastia, koska olin maalta muuttanut kaupunkiin, ei ollut muotivaatteita, ja muutenkin olin kieltämättä vähän "pihalla". Ja nyt asetelma oli -vähintäänkin- päin vastoin. Itse olen elämäni kunnossa (joo-o, voin olla parin vuoden kuluttua itse plösö juuri synnyttänyt, mutta nyt siis huipputimmissä), itselläni glamour elämäntyyli työni puolesta jne. Enpä olisi uskonut, että pienen lauseen avulla voin kuitata monen vuoden kompleksini..



Ja teille kaikille, jotka paheksuitte; tuo minun sanomani oli aika kilttiä siihen verrattuna, mitä VOISIN sanoa entisestä ns.kiusaajasta joka lihonut 30kg.

jos se vaikka saisi sen plösön ajattelemaan laihdutusta ja lastensakin parasta.

että ne yläasteen suosituimmat ja kiusaavat ja syrjivät kaunottaret ovat useimmat nykyisin lässähtäneitä ja väsyneitä pikkulasten äitejä, ja minä taas olen paljon paremman näköinen. Vaikka en olekaan päässyt kellekään mitään kuittailemaan.

kiusatuilla on näyttämisen tarve ja kiusaajat chillaa elämänsä vähempään tyytyväisenä

niin miehet vetäisi naisia turpaan luokkakokouksissa. onko maailmassa mitään niin julmaa kuin solvauksia laumassa huutelevat varhaispissikset...



ei tapahtunut mulle, mutta opiskeluvuosina kuultiin kerran miten joku tyttölauma huuteli jollekkin pojalle, ala-asteikäisiä olivat kaikki. meilläkin korvat kuumotti, vaikka naureskeltiinkin että ei se ihme ole mistä niitä naisvihaajia sikiää.

nyt kun on omia lapsia, niin täytyy sanoa että olipa yksi elämän pelottavampia hetkiä (jos oma lapsi joutuisi olemaan solvaajana tai solvattuna).

Täällä taputan sinulle! Olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Itselläni on kolme lasta ja olen ollut siitä onnekas, että painoa ei ole raskauksissa kertynyt. Painan nyt pari kiloa enemmän kuin peruskoulun yläasteen päättyessä. Olen luonnostani solalla ja hyväkroppainen.



Olin kuitenkin koulussa se tyttö, jota kiusattiin surkeiden vaatteiden ja köyhän kodin vuoksi. Kieltämättä saan jonkinlaista vahingoniloista tyydytystä, kun näen nyt nämä merkkipurkkareita käyttäneet sarit ja marit ylipainoisessa kuosissaan kauppakasseja ja lapsia raahaten.



Löysin ihanan miehenkin ja talous on kunnossa. Samoin työelämä tuottaa tyydytystä.



Sanon itselleni, että ei saa olla pikkumainen ja ilkeä. Monet olivat kuitenkin ne illat ja yöt kun itkin sitä, että en mahtunut porukkaan. Kokemus varmasti kasvatti, mutta kyllä se murkkuíkäisen suru syrjimisestä ja kiusaamisesta oli ihan aitoa.

että kiusaajalle joskus sanotaan pikkuisen takaisinkin, eikähän tuo ollut tippaakaan niin pahasti kuin mitä kiusaajat itse sanovat muille. Pikku vihje vain.. Tietää täti varmaan tilanteensa itsekin, ja jospa olisi joskus aivoja miettiä sitäkin, mitä tuli kouluaikoina tehtyä.

että ne yläasteen suosituimmat ja kiusaavat ja syrjivät kaunottaret ovat useimmat nykyisin lässähtäneitä ja väsyneitä pikkulasten äitejä, ja minä taas olen paljon paremman näköinen. Vaikka en olekaan päässyt kellekään mitään kuittailemaan.

kaikkein ahkerimmat kiusaajat ovat nyt niitä x määrä lapsien yksinhuoltajaäitejä, jotka ovat yhtä leveitä kuin pyöreitäkin. Yks on ollut hoidossa, kun alkoholi vie välillä voiton ja kaikki 4 lasta on sitten huostaanotossa. Pienellä paikkakunnalla juorut kiertää ja tulee ihan munkin korviin asti monen sadan km päähän.

Ok, ei ole kiva lapsia kohtaan, mutta pakko sanoa pieni vahingonilo aina välillä on, kun kuulee noita juttuja.

kiusatuilla on näyttämisen tarve ja kiusaajat chillaa elämänsä vähempään tyytyväisenä

ja tämän vuoksi me kiusatut saammekin enemmän aikaan elämässämme.

Ikävä kyllä. Olemalla itse kohtelias olisit osoittanut, että olet todella kasvanut teiniangstiesi yli.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla tuosta glamour-elämästäsi lisää.

itselläni glamour elämäntyyli työni puolesta jne. Enpä olisi uskonut, että pienen lauseen avulla voin kuitata monen vuoden kompleksini..

Ja teille kaikille, jotka paheksuitte; tuo minun sanomani oli aika kilttiä siihen verrattuna, mitä VOISIN sanoa entisestä ns.kiusaajasta joka lihonut 30kg.

Olen tullut siihen tulokseen, että keskiverto tenavat eivät osaa käsitellä erilaisuutta ja alkavat erilaisia lapsia kiusata. Aika moni kiusatuista pärjää joko elämässä keskivertoa paremmin tai sitten on siellä siellä viinakuolemien ym. tilastojen kasvattajana.



Minun kiusaajani olivat kaikki hyvistä perheistä, keskiluokkaisia, keskiarvoltaan keskinkertaisia. Itse olin taas kouluni parhaita oppilaita, mutta vähävaraisesta kodista.



Olin ja olen edelleenkin hiukan erinäköinen kuin muut. Tosin mukavalla, kauniilla tavalla.



Suuri enemmistö kokee erilaiset lapset uhaksi. Jotenkin näin kai se menee.



Mutta eläköön huuto meille kiusatuille, jotka siitä selvisimme ja olemme elämässä pärjänneet mitä keskiluokan mittareihin tulee. Säilytetään herkkyys ja ihmismäisyys. Ei meidän tarvitse olla samanlaista karjalaumaa kuin kiusaajamme.