En taida ikinä löytää "sitä oikeaa" ja vääriin en halua tyytyä

treffailla kevyesti, pakkoko on heti kapsahtaa tyyppiä naimisiin

trffailemaan kevyesti?!! Eipä ole ainakaan omalle kohdall tullut sellaisia. Heti pitäis joka helvetin ilta olla soittelemassa ja vähintään miljoona viestiä laittelemassa; vähintään muutaman kerran viikossa pitäis järjestää mahdollisuus olla yhdessä (ilman lapsia tietysti, jo lastenkin tähden) yms. yms.!

Suhtaudu siinä sitten itse kevyesti mieheen, kun se painaa päälle... Kun ollaan yli 30 ikävuoden, alkaa kai miehilläkin olla "kiire" eikä siinä välttämättä edetä pikkulasten äidin ehdoilla.

treffailla kevyesti, pakkoko on heti kapsahtaa tyyppiä naimisiin

terveisin ap:n kanssa samassa suossa oleva yh

sulle käy kuten sille kuuluisalle sukulaistädille, joka muutti elämässään todella monta kertaa kun aina sattui huonot naapurit...

Nirsoilemalla ei saa sympatiapisteitä.



Silti olen pahoillani, että sinun kohdallesi ei ole sattunut yhtään mukavaa miestä, jonka kanssa voisit kuvitella eläväsi.



Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on asennekysymys. Itse olen elämäni varrella tavannut todella paljon ihmisiä, joiden kanssa olisin voinut rakentaa ihanan parisuhteen.



En yksinkertaisesti usko teoriaan "siitä oikeasta."

Ehkä tuo "se oikea" oli nyt väärin ilmaistu.



Mutta siis, mielestäni sen ihmisen pitää tuntua hyvältä ja jos ei tunnu, niin silloin se on se väärä :).

Tuolta mustakin tuntui monta, monta vuotta, kun en sitä ensimmäistäkään ihanalta tuntuvaa miestä ollut koskaan tavannut.



Useamman yh-vuoden jälkeen tapasin kuitenkin nykyisen mieheni. Olen tyytyväinen, etten vain haksahtanut johonkin, joka olisi ollut "sinnepäin".

nyt kun tosiaan silmäni olen saanut auki, niin olen huomannut, että miehet kyllä katselevat minun perään :).



Tosin, nyt on niin hyvä olla itseni kanssa, että siitähän se varmasti johtuu. Eipä auta muuta kun katsella :D