kenen lapsella MANSIKKALUOMI (hemangiooma)?

isoin selässä, n, 5cm halkaisijaltaan. Tuli heti vauvana, oli pullea, tattimainen. Nyt samankokoinen mutta litteä ja tosi haalea. Se ei tule poistumaan joten se leikataan kai tässä lähivuosina. Yksikään hemangioomista ei ole koskaan vuotanut tms. Kasvoissa 2 pienempää, pienentyneet vuosien varrella tosi paljon. Niitä ei toistaiseksi leikata vielä, odotellaan että pienenevät vielä..



Kerrotko tuosta teidän lapsen luomen leikkauksesta? Miten sen hoito leikkauksen jälkeen? Varmasti se arpi siitä vielä haalistuu itsestäänkin.

syntymästä asti. Pojalla oli ohimolla n. 0,5 cm halkaisijaltaan, ja luomi hävisi pikkuhiljaa itsekseen 1 vuoteen mennessä.



tytöllä pohkeen sisäsyrjässä isompi ja punaisempi, n. 3 cm halkaisija, ja on pikkuhiljaa hävinnyt, nyt on 5,5 vuotias ja luomesta erottaa vain aavistuksen.



Mansikkaluomihan on verisuonirypäs, ja ainakin meidän lapsilla on "hajonut" pikkuhiljaa itsekseen.

oli kaksi pientä. Toinen nilkassa ja toinen reidessä. Ilmestyivät, kun tyttö oli noin 1 kk:n ja nilkassa ollut on jo kadonnut kokonaan ja reidessä olevakin on haalistunut. Tyttö on vasta 1 v 3 kk, joten kovin pitkäikäisiä vieraita eivät olleet meillä.

Tyttö on 6v ja luomi on edelleen selvästi nähtävissä, seuraava kontrolli erikoislääkärille ensi keväänä, toivon, että sitten sille jo jotain tehtäisiin, koska luomi on erittäin näkyvällä paikalla keskellä naamaa.

Lapsikin jo toivoo, että luomi lähtisi pois. Joten meillä ainakaan ei ole itsestään parantunut kovin nopeasti, koska tyttö aloittaa jo koulun ja luomi näkyy vielä selvästi. Toki se on vaalentunut ja pienentynyt siitä mitä se oli esim 1-vuotiaana.

ja korvan alla kananmunan kokoinen, ihonalainen mansikkaluomi. Tuo ihonalainen näytti päällepäin mustelmalta.



Neuvolalääkäri laittoin sitten lähetteen sairaalaan lisätutkimuksiin. Sanoi, että jos luomia on useampi, on todennäköistä että niitä on esim. sisäelimissä, ja se on liian suuri rasitus sydämelle. Tyttö ultrattiin sitten "päästä varpaisiin", onneksi mansikkaluomia ei sitten muualta enää löytynyt.



Molemmat luomet hävisivät ennen kouluikää.

N. ½cm koholla ja halkaisijaltaan 1,5cm olevan tummanpunainen nystyrä. Luomi ilmestyi nopeasti syntymän jälkeen ja hävisi neljässä vuodessa. Nyt 8v jäljellä on hieman muuta päänahkaa tummempi läikkä.

itselläni on ollut päässä (kuten vitosen lapsella) kouluiässä ei enää näkynyt, itsestään hävisi.. päässä tuntui kouluiässä ja nyt jos oikein etsii pieni "kuoppa".. mutta sitä ei näy ja sormenpäillä tuntee vain jos tietää missä kohdassa..

Joku kyseli leikkauksesta, koitan muistella kun aikaa on yli viisi vuotta.



Saatiin ihopolilta lähete HUSUKEen (missä hoidetaan huuli-ja suulakihalkioita pääasiassa). Käytiin ensin arviossa ja kuvauksissa, missä tarkastettiin onko esteitä leikkaukselle. Operaatio tehtiin nukutuksessa ja kesti muistaakseni muutaman tunnin. Kaikki sujui hyvin ja kotiin päästiin samana vuorokautena. Kotona vaihdeltiin säännöllisesti sidettä ja rasvailtiin (tehtiin siis ihosiirre, ettei iho kiristy liikaa. otettiin ihonpala toisen korvan takaa). Tikit taisivat olla itsestään sulavia ja sitten vaan käytiin jälkitarkastuksessa. Ei siis ongelmia ilmaantunut!

Koska tytöllä tuo luomi oli juuri kasvoissa (ja kasvoi silmäänpäin), oli minusta hyvä että saatiin pois pienestä arvesta huolimatta. On harmillista että joillakin lääkäreillä on vankasti se käsitys että kaikki hemangioomat häviää itsellään :/

Meidän esikoisella oli pakarassa jo syntyessään 2euron kolikon kokoinen luomi ja parinviikon ikäisenä sit ilmestyi kasvoihin suoraan silmien väliin toinen pieni luomi joka sit kasvoi puolenvuoden aikana (n.kolme senttiä halkaisijaltaan ja 1,5cm kohollaan)oli todella punainen ja turpea. Ei ole leikattu laitettiin alle 1-vuotiaana kaksi kertaa kortisoonia nukutuksessa kasvoissa olevaan luomeen.Pakarassa olevalle luomelle ei ole tehty mitään. Nyt 4-vuotias ja todella hyvin parantuneet tai siis hävinneet molemmat. Seurannassa olemme ja katsellaan jännityksellä mitä tulema tuo tullessaan. Häviääkö kasvoista kokonaan itsestään vai joudutaanko turvautumaan jossain vaiheessa vielä "kauneus" leikkaukseen. Kuopuksella ei ole yhtään luomea,eikä meidän kummankaan suvussa ole esiintynyt aiemmin.

Jalkapohjasta ja kämmenestä ovat hävinneet mutta kaulaan jäi iso noin viisisenttinen punainen jälki. Lapsena se oli kuin omena eli pullea. Vasta aikuisena mulle on tehty 3 leikkausta ja nyt kaulassa on enää arpi. Esikoiselle tuli yhtäkkiä 6 viikon iässä kaulan toinen puoli tosi paisuneeksi. Lopulta viikkojen tutkimusten jälkeen todettiin hänellä hemangiooma korvasylkirauhasessa. Punaista näkyi vain korvaan katsoessa (siis lääkäri näki). Muuten näkyi vain pullea kaula. Koska hemangiooma kasvoi tosi nopeasti niin alettiin pelätä, että se leviää henkitorveen. Siksi pistimme poikaamme interferonia noin 4 kuukautta kerran päivässä. Patti hävisi. Kuulemma hemangioomat kasvaa ekan elinvuoden ja sitten elimistön tuottama oma interferoni alkaa pienentää niitä. Niin kai mullakin kävi. Omat jäljet hävisi ja kaulassa pieneni, vaikkei hävinnytkään. Toisella lapsella ei ole mitään jälkiä, on nyt kaksivuotias ja esikoinen menee jo kouluun.

Unohdin ihan, että pojalla oli myös päässä hemangiooma. Se oli vähän koholla, punainen, kuin kukka (monta pientä rusinan kokoista hemangioomaa vierekkäin) ja noin sentin levyinen. Se hävisi kokonaan ja en enää tiedä, missä kohtaa se on ollut.

2vk ikäisenä alkoi mansikkaluomi kasvaa poskessa. Tutkitaan. 1kerta hoidettu laserilla ja nyt ei ennen kouluikää tehdä mitään.(nyt 5v)

kuopuksella ei ole.

Kasvojen sivussa, edestä ei näy, on siis siinä leukaluun päällä oikeastaan vähän kaulaan päin. Olipa huono selitys... Vajaa sentti halkaisijaltaan. On pullea ja punainen, mutta sijaintinsa takia ei kuitenkaa häiritse. Sivuprofiilissa näkyy.



Sitten on reidessä pienenmpi ja matalampi ja viime viikolla katosi pepusta kolmas, joka oli noiden kahden välimuoto kokonsa ja pulleutensa mukaan.



Tyttö on nyt 3v. enkä ole ajatellut vielä, että niille pitäisi mitään tehdä. Eivät ole vaivanneet missään vaiheessa. Uskon, että odotellaan niiden poistumista, eikä varmaan ole mitään tarvetta poistoon, vaikka jäisivätkin.



Esikoisella ei ollut, eikä meillä kummallakaan vanhemmista.

tuli yllättäen, kasvoi nopsaan ja vuosi paljon verta, aika uskomattomasti. Leikattiin laserilla, kasvoi uudestaan ja leikattiin taas, ei ole uusiutunut

silmäkulmassa, harkittiin poistoa kun helposti rikkoutui ja vuosi verta, mutta lopulta se hävisi itsestään jälkiä jättämättä.

ja mun velipuolella on ollut iso sellainen kasvoissa eli uskon perinnöllisyyteen. Meillä onneksi pieniä ja ovat pienentyneet ja vaalentuneet toisella lapsella n 7- ja toisella n 4-vuotiaana. Eivät näy enää.

on nyt 5 v pojalla luomi hiusten alla. Syntymän jälkeen oli pari senttiä pitkä/leveä ja hyvin voimakkaasti kohollaan. parin ekan vuoden aikana tuo kohonneisuus väheni selvästi, luomesta tuli vähittellen lituska. Vähän on luomea edelleenkin jäljellä, mutta on pienentynyt selvästi, häviämään päin siis. Itse luin jostakin, että häviävät itsestään ajan kanssa (kai yleensä ennen kouluikää) ja niihin ei tarvitse puuttua, jos eivät ole esim. sellaisella paikalla, että vaatteet hankaisivat.

on yhdellä lapsella, nyt 8-vuotiaana melkein kadonnut itsestään. Uskon perinnöllisyyteen, sillä miehellä myös on ollut lapsena.

Kummankaan suvussa ei ole.

Tyttö aloittaa koulun ja luomi on huomattavasti vaalentunut.

Tosi iso ja koholla. Lääkäri oli sanonut, että parin vuoden iässä on lähtenyt pois. Nyt tytöllä ikää 16v, ei ole haalistunut, ei laskenut. Aikoo poistatuttaa, rintaliivit hiertää ja ihan esteettisistä syistäkin.