Lue keskustelun säännöt.
salaa suunnittelen, että kun esikoinen menee kouluun, kuopus on esim. 1 v. - kokemuksia?
25.07.2009 |
Tässä kesäpäivän ratoksi mietin, että onkohan ihan utopiaa ajatella, että lasten ikäero olisi esim. 6 vuotta - saisin olla kotona, kun esikoinen menee kouluun, voisimme kuopuksen kanssa viedä ja hakea? Siis eihän lapsia suunnitelmien mukaan saada, esikoinen antoi odottaa itseään kauan. Ja voihan olla, ettei meille lisää lapsia suoda.
Millainen on ikäerona esim. 6v.?
Kommentit (16)
Itsellä sisarukest (nuorempi ja vanhempi) on 5 vuotta molempiin suuntiin. Toimii, mutta kun nuorimman ja vanhimman välissä on 15 vuotta niin se on ollut jo liikaa. Nyt vanhimmalla lapset käy armeijaa, opiskelee ja nuorin sisarista saanut vauvan.
Itsellä esikoinen kun menee kouluun olen kotona 1- ja 2- vuotiaiden kanssa. Ja eskarissa on yksi.
Tämä on "suunniteltua". Ja onneksi myös toteutunut!
Meillä 3- vuotiaalle oli raskasta tulla isoveljeksi vaikka puolia tässä on myös ollut.
Sinulla koululainen osaa auttaa paljon ja toisaalta on monessa asiassa itsenäisempikin.
Osittain voit varmaan olla myös kotona ekan kouluvuoden mutta vauva tuo lisää vipinää elämään, itse tykkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on kolmonen 7 vuoden erolla ekaan ja niin tuntuu olevan monella muullakin :-).
...jos lapsen haluaa. Asiat sujuvat omalla painollaan.
Meillä on lasten ikäero 5v. ja se on toiminut hyvin. Vanhemman lapsen eskarin ja ekan luokan ajan olen kotona ja molemmille riittää aikaa. Esikoinen on mielissään omista jutuistaan eikä kaipaakaan äidin ja vauvan kanssa kotonaoloa 24h. Mustasukkaisuutta ei ole ollut ja vanhempi lapsi on innokas auttelemaan. Meillä on pikemminkin korostettu sitä, että esikoinenkin saa edelleen olla 'pieni' eikä tarvitse kasvaa yhtäkkiä isommaksi. Arkea kun toinen on jo omatoiminen ja kuuntelee ohjeita.
Leikit ovat tietysti erilaisia eri ikäisillä, mutta meillä ainakin esikoinen on mielellän opettanut uusia juttuja ja touhunnut pienen kanssa. Ovat samaa sukupuolta, mikä ehkä edesauttaa asia.
Millaiset välit sisaruksille muodostuu ei ole ikäerosta kiinni.
Noin mäkin olen suunnitellut. Mulla nyt vajaa 3 v tyttö enkä meinaa ainakaan pariin vuoteen aatella sitä seuraavaa. Kyllä se eskarilainen/ekaluokkalainen varmaan olis mielissään, jos äiti on kotona.
Hyvä käytännön helpotus on myös se, että eskari ja koulu ovat maksuttomia, ei tarvitse maksella kerhomaksuja tms. kun on vaikka kotihoidontuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen lähdössä nyt eskariin ja vuoden päästä siis koulutaipaleelle. Kuopus sitten heti seuraavana vuonna perässä. Ollaankin ajateltu, että sauma sille kolmannelle (ja viimeiselle) olisi nyt mitä parhain! Jos siis kaikki menee hyvin, olisin kotona ainakin molempien ensimmäisen kouluvuoden. Mikäs sen mukavampaa pikkukoululaisille )
Mulla tyttö vielä leikki-ikäinen, eikä nyt haaveissa toista. Olen vielä kotona, menossa pian töihin. Olen vähän päälle 30v., joten "nykymaailmassa" voin vielä harkita toista muutaman vuoden. Ajattelin vaan, että jos tyttö jossain vaiheessa alkaa haikailla sisarusta, voin itse tuumailla toisin - että toinekin olisi kiva!
Olen suunnitelmallinen ihminen, joten siksi kivaa miettiä tulevaisuutta 5-10 vuotta eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule sisaruksista leikkikavereita
että niistä tulisi kavereita keskenään. Sisaruus on paljon enemmän, kestää koko eliniän ja silloin 5-8- vuotta ei paljon merkitse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etäisimmäksi. Oli liian iso ikäero siihen että oltais leikitty yhdessä ja olin liian pieni hoitamaankaan.
Veljen kanssa, johon on reilut 3v ikäeroa, oltiin kaverukset. Ja toisen veljen kanssa johon oli pitempi ikäero, 11v tuli myös oltua enemmän. Olin jo niin iso että isosiskona hoidin häntä. Vein pulkkamäkeen yms.
ja oli liian pitkä ikäero. Mä aina toivoin leikkikaveria, mutta enhän sitä saanut vaikka sisko syntyikin. Ei ollut yhteisiä leikkejä. Ja etenkin ärsytti, kun mulle oltiin aina hokemassa, että kun sinä olet isompi, kyllä sinun pitää ymmärtää....ymmärrystä loputtomasti.
ja lisää että kivahan se vanhemmista oli kun aina oli nuorimmaiselle kesähoito ekojen kouluvuosien aikana taattu: isosisko hoitaa... Ikäero alkoi oikeasti tasoittua vasta kun pikkusisko alkoi olla n. 17-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein yli paapottu lapsuus? Ja kuka on sitten kotona, kun tämä esikoisen hyvinvoinnin vuoksi tehty lapsukainen menee kouluun?
oli iso ikäero mulla ja mun siskolla. Ei kovina kauaa oltu kavereita, kun ei leikit menny yksiin. Nyt aikuisina toki ollaan paljon lähennytty.
mun pojilla 2 vuotta ikäeroa ja vaikka alku oli välllä tosi rankkaa, ovat jo pitkään olleet toistensa parhaat kaverit. Toki siis muitakin kavereita, mutta kotona aina leikkivät keskenään ja perheen reissuilla yms. on aina seuraa toisistaan.
Ei sillä että aina näin voisi valita ja lapset tulee kun on tullakseen. Isolla ikäerolla vain suhde on erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopusta voi sitten jäädä aikanaan hoitamaan äiti hoitovapaan muodossa.
Jos sinä näet siinä paapomista että olisi kotona vauvan/pienen taaperon kanssa kun lapsi ekoja vuosia koulussa niin voi rähmä!
Kerro mitä ikävää siinä nyt sitten olisi?
Koko hommahan perustuu siihen että se on hyvä aika olla kotona, ja että vauva halutaan saada.
Sitä ennen voi olla hetken töissä.
Minusta toi on hyvä ajatus.
3
Joku aiemmin kirjoitti, ettei tällä ikäerolla lapsista tule leikkikavereita keskenään...no onhan se nyt jo sanomattakin selvää!
JOS haluaa,että siinä lapsella(lapsilla) on leikkiseuraa pitää toki sitten pienemmällä ikäerolla ne lapset tehdä. Itse olen nauttinut äitiydestä nyt toistamiseen valtavasti ja on ilo seurata, miten paljon sisarukset kuitenkin jakavat keskenään asioita ja ovat toisillensa tärkeät.
Ikäero tasoittuu aikuisena ihan varmasti ja toivomme, että välit pysyvät läheisinä läpi heidän elämän.
ja oli liian pitkä ikäero. Mä aina toivoin leikkikaveria, mutta enhän sitä saanut vaikka sisko syntyikin. Ei ollut yhteisiä leikkejä. Ja etenkin ärsytti, kun mulle oltiin aina hokemassa, että kun sinä olet isompi, kyllä sinun pitää ymmärtää....ymmärrystä loputtomasti.