Alatiesynnytyskö sektiota helpompi???

toka ja alatiesynnytystä odotellessa....

toka synnytyshän aina nopeampi ja käsittääkseni "helpompi"....

kun tulossa oli yli puoli kiloa isompi vauva. Esikoisen synnytys oli todella vaikea.

Sektiosta toivuin noin 10 kertaa nopeammin. Mutta tokihan yleensä alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin.

EI kai ap:kaan nyt niin tyhmä ole (vaikka ilmeisesti on ), että vertailee huonosti mennyttä alatiesynnytystä hyvin menneeseen sektioon?



Molemmissa on riskinsä, ja huonosti mennessään molemmat tavat ovat ihan hirveitä, ja pahimmillaan johtavat kuolemaan. Kuitenkin jopa suunnitellut sektiot johtavat useammin kuolemaan kuin alatiesynnytykset, koska leikkausten komplikaatiot ovat kuitenkin suht yleisiä. JA sektio on yksi suurimmista tällä hetkellä tehtävistä vatsan alueen leikkauksista, suuressa osassa muita tekniikka on kehittynyt niin, ettei tarvitse laikata niin isoa haavaa.



Joka tapauksessa, jos vertaillaan hyvin mennyttä alatiesynnytystä ja hyvin mennyttä sektiota, niin siinäkin alatie voittaa 6-0. Vai onko joku joskus selvinnyt sektiosta ilman tikin tikkiä? Ilman puudutusta, ilman heräämöä, ilman hetkenkään eroa vauvasta? Ilman arpia sekä mahassa, puhumattakaan kohdusta, jossa arpikudos voi vaarantaa tulevien raskauksien vauvat. Esim .kohtukuoleman riski on jo 8-kertainen yhden sektion jälkeen verrattuna alatein jälkeen.



Joten ap. ota se pääs pois perseestäs ja ala lukea faktoja edes vähän objektiivisemmin.





PS. Sektiolle on paikkansa, ei siinä mitään, mutta turha sitäkään on alkaa sen kummemmin ihannoimaan. Synnyttäminen on riskaabelia hommaa, teki sen miten tahansa.

tietosi alatiesynnytyksestä on mutua, ei kokemukseen perustuvaa. Kyllähän tähänkin ketjuun on kirjoittanut moni, joka on kokenut molemmat, ja haluaisi mieluummin alatien.



Mä en ole kokenut sektiota, mutta mulle alatiet on olleet niin helppoja, että en millään muotoa pysty näkemään, miksi haluaisin koko alavatsani silputtavan, jos selviän naarmuitta normaalisynnytyksestä. Ja olen saman tien jaloillani, pystyn istumaan ja hoitamaan vauvaa jne.



T: kolmen äiti.

Eka vauva oli iso, synnytys kesti ja repesin. Lisäksi sain kunnon peräpukamat, jotka vaivasivat ehkä parin-kolmen päivän jälkeen eniten. Lisäksi en meinannut jaksaa olla jalkeilla ekan jälkeen ollenkaan.



Kauhulla odotin siis toista, mutta se olikin nopea, helppo ja lähes kivuton synnytys. Ponnistuskin kesti vain 2 min, en revennyt ollenkaan (tosin vauvakin oli pienempi). Tunnin päästä olisin jo voinut vointini puolesta lähteä vaikka lenkille!



Nyt kolmatta odottaessa toivon, etten joutuisi sektioon. Mulle on tehty kaksi vatsan alueen leikkausta (sappileikkaus avona, toipuminen vaikeaa 7 vkon ajan, sekä endometrioosileikkaus tähystyksessä, toipuminen kesti pari viikkoa), joten tiedän, miten huonosti ja hitaasti toipuisin siis sektiosta.



Ei kun rohkeasti alatiesynnytykseen vaan! Jos jotain ihan mahdottomia yllätyksiä esim. ison vauvan tai ahtauden kanssa tulee, niin sinne sektioonhan sut sitten viedään kuitenkin.

kivut synnytyksessä lopuu vauvan syntymisen jälkeen ja sektiossa ne vasta alkaa silloin. itselleni tehty sektio 5 vuotta sitten ja vieläkin on sektio haava arka ja kuukautiskierron aikana vielä kipeämpi. mulla kiinikkeitä kasvanut leikkauskohtaan. ovat kivuliaita.

musta alatie synnytys helpompi, mutta ehkä sinulle parempi sektio.

ilman muuta valitsisin alatie synnytyksen ja oma synntyksesni kesti 28 tuntia. kovaa kipua, mutta luonnollista ja väliliha leikattiin, joten istuin kotona renkaan päällä.

alatie synnytyksestä olen toipunut täysin, mutta sektiosta en. joudun vetämään kädet eteen, jos kuopus hyppää päälle eli ei taida koskaan parantua ja aina heti kuukautiskierron kivut tuntuu alavatsalla ja ne perhanan kiinnikkeet.

ajatelkaa nyt sitä sektio haavaa, kuinka valtavan isosta leikkauksesta on kyse.

varmasti hyvä vaihtoehto, jos synnytys on repinyt paikat täysin.

lapset 5v. ja 7v.

ihana muutenkin se leikkaus. ei ole herkkä hetki, kun taas oikea synnytys on koskettava.

Mulla myös oli aika vaikea eka synnytys (imkuppia, epparia, kipeetä haavaa piiiiitkäääään ym. ym.)



Mutta seuraavat on olleet ihan eri. En ole tarvinnut epiduraalia, ovat sujuneet joko nopeammin (tai tää neljäs viime viikolla kesti kyllä pitkään, mutta oli muuten tosi rauhallinen ja helpoin, kun oli pitkät hyvät tauot supistusten välissä.)



Eli tosiaan voi olla että tokan kerran ap:lläkin kaikki ehkä menisi ihan eri tavoin. Mä jouduin sattumoisin imukuppiin myös kolmannessa synnytyksessä, mutta silloinkaan ei tarvittu tikin tikkiä, eli ei tullut edes repeämää.



Voi olla että mullekin ois ekasta kerrasta jäänyt muisto etten ois enä tehnyt lapsia, ellei kakkonen ois tullut vähän yllärinä :-).... ja pakkohan se oli synnyttää (sillon ei näistä synnytyspelko asioista reilu 10v. sitten juuri puhuttu ja en ees tajunnut että vois yrittää vaatia sektiota, joten synnytettävä oli - ja se siis meni ihan eri tavalla kun eka.)





Nykyään mulla on semmonen "pelko", että JOUTUISIN sektioon, koska tosiaan pelkään sitä toimenpiteenä ja isona leikkauksena vielä enemmän kun synnytystä. (jos nyt enää ikinä siihen touhuun ryhdyn....)

Ja esim. nyt 5 pv synnytyksen jälkeen oon jo hyvässä kunnossa, siis heti pystyin istumaan ja ei mitään ihmeempää ongelmaa oo ollut muutenkaan.



Siksi kai ne ensisynnyttäjät aina lokeroidaankin jotenkin erikseen, kun se tosiaan ON eka kerta, kaikki uutta ja hankalampaa.

kivut synnytyksessä lopuu vauvan syntymisen jälkeen.

Repesin todella pahasti ja menetin paljon verta, pariin viikkoon en synnytyksen jälkeen kävellyt, istunut tai tehnyt juuri muutakaan. Makasin sängyssä kovissa kivuissa tokkurassa kipulääkkeistä, joita ilman en voinut olla. Sain myös aivan hirvittävät peräpukamat, joten en voinut käydä vessassakaan... Otin melkein joka päivä reilun annostuksen ummetuslääkettä, koska pakko oli päästä vessaan enkä muuten siihen pystynyt.. Itkin siellä votessan lattialla kippurassa. Traumat jäi.



En siltikään tiedä haluaisinko seuraavaksi sektioon tai että olisiko se edes helpompaa, tapauskohtaistahan tämä on. Elän siinä toivossa, että toinen synnytys on helpompi ja aikahan kultaa muistot...

Itse olen saanut ensimmäiseni alatiesynnytyksellä, ja nyt toista odottaessa sektio on minulle itsestäänselvyys. Toinen mitä olen paljon kuullut, on se että kotiin pääsee nopeammin alatiesynnytyksen jälkeen. Itse olin sairalaassa 5 vuorokautta synnytyksen jälkeen lapsen keltaisuuden vuoksi. Että ei sekään aina ole itsestään selvyys, että kotiin pääsisi nopeasti...

.

Tämä ei ole kenestäkään johtuvaa!!

Meikätyttö 5kk... alatiesynnytyksen jälkeen

ja sektio ei sen helpompi 1kk liikuntakyvytön, mutta eri tavalla, helpompi kestää henkisesti.

Ethän VOI vielä olla varma, ettei sun alatiesynnytystä kauheampaa voi sektio olla, kun sulla ei oo siitä kokemusta.

Mulla takana kaksi suunniteltua sektiota (ahdas lantio, isot vauvat minun kokooni nähden) ja kyllä se sektiokipu on lasten leikkiä varrattuna esim. kipuun luissa jotka on katkottu ja naulattu tai pahaan migreenikipuun, puhumattakaan syöpäkivuista. Vuorokausi sektiosta hippailin käytävillä ja vierihoidin vauvaa siihen saakka kun lähdin sairaalasta. Kipeähän se vähän oli, mutta on siihenhän on särkylääke olemassa.



Kivun kokeminen on niin yksilöllistä.

Olen synnyttänyt kaksi kertaa kolmikiloisen vauvan. Pieniä repeämiä tuli mutta ei mitään isompaa ja kipeämpää. Sektiosta ei ole kokemusta. Kai se on aika paljon ihmisestä ja synnytyksestä, miten nuo hommat menee. Odotan kolmatta lasta ja minulle on oikeastaan ihan sama, syntyykö lapsi sektiolla vai alakautta.

Itse olen saanut ensimmäiseni alatiesynnytyksellä, ja nyt toista odottaessa sektio on minulle itsestäänselvyys. Olen lukenut paljon vertailuja nästä kahdesta synnytystavasta ja AINA hoetaan että alatiesynnytyksestä toipuminen on niiiin paljon helpompaa ja nopeampaa. Ei todellakaan aina ole näin! Itse olin täysin liikuntakyvytön kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Alapää täynnä tikkejä epparin ja repeämien jäljiltä, ja kummasti ne haavat siellä alapäässäkin voi tulehtua...

Toinen mitä olen paljon kuullut, on se että kotiin pääsee nopeammin alatiesynnytyksen jälkeen. Itse olin sairalaassa 5 vuorokautta synnytyksen jälkeen lapsen keltaisuuden vuoksi. Että ei sekään aina ole itsestään selvyys, että kotiin pääsisi nopeasti...

Toki sektiossa on enemmän riskejä sekä minulle että lapselle, mutta ne riskit on siltikin erittäin pienet. Ärsyttää tuo sektion kauhistelu ja alatiesynnytyksen jalustalle nostaminen.

jolla on takana kummatkin, sanoi, että ottaa alatiesynnytyksen milloin vaan sektion sijaan. Toipuminen sektiosta kuulemma aivan kamalaa...

Sektiosta toipuminen oli hitaampaa koska haava oli todella kipeä. Kyllähän ne alapään tikitkin tuntuu, mutta mulla ainakin lähinnä kiristeli tikit silloin. sektion jälkeen haavan alapuoli oli tunnoton, mutta ihon alla sisuksissa oli kipuja. Jos pelkkä kyljenkääntämine sängyssä oli tuskan takana, ei ehtinyt yölläkään vauvan sängyn luo kovin ketterästi. Lisäksi multa taidettiin katkaista vatsalihakset, kun ennen sektiota oli hyvässä kunnossa (urheilin) ja sitten sektion jälkeen ei inahtanutkaan ne lihakset. Ei tätä asiaa ainakaan voi mustavalkoisesti ajatella, puolensa ja puolensa kummassakin.

on rajumpi ja kivuliaampi. Itse olen kokenut molemmat ja kyllä, synnytän mielummin alateitse. Se leikkaushaava oli pitkään kipeä ja on edelleen tunnoton, 6 vuotta synnytyksestä, vaikka paranikin normaalisti. Ensimmäisinä viikkoina liikkuminen oli tuskaa, kipu repivää, kun oli ollut hetken paikallaan. Ne ensimmäiset liikkeet esimerkiksi herättyään... auts. Sattui.

mutta olin tosi kipeä esikoisen 2 vrk kestäneen alatiesynnytyksen jälkeen ja kahden seuraavan alatiesynnytyksen jälkeen en tarvinnut yhtään tikkiä ja olin heti hyvässä kunnossa. Että ei yksi hankala toipuminen aina tarkoita sitä, että toipuminen seuraavistakin synnytyksistä olisi vaikeaa.