Miehellä on syöpä ja hän ei halua enää elää. ov
Miehelläni todettiin puolisen vuotta sitten syöpä. Muutama kuukausi sitten miehelleni annettiin puolesta vuodesta vuoteen elinaikaa eli mitään ei ole tehtävissä.
Mies on pari viime viikkoa puhunut kuolemasta ja siitä kuinka hän haluaisi lähteä pois. Mutta haluaisi nähdä vielä viimeisen lapsensa ennen lähtöä (olen viimeisilläni raskaana).
Olemme miehen kanssa puhuneet paljon ja purkaneet tunteitamme näiden kuukausien ajan ja olemme myös valmistelleet poikia (meillä on 2 poikaa, kuopus on 2v ja esikoinen täyttää syksyllä 5) siihen, että isiä ei kohta ole ja isillä on iso pipi, mitä lääkäri ei pysty parantamaan.
Olen elänyt tämän saman paskan 2 kertaa aikaisemmin ja nähnyt miten syöpä muuttaa ihmistä. Isäni voitti syövän, kun olin 16v ja viisi vuotta myöhemmin, isäni hävisi taistelun syöpää vastaan. Ja en todellakaan jaksaisi käydä tuota tilannetta enää kolmatta kertaa lävitse.
Itsekkin olen nähnyt viime aikoina enneunia hautajaisista ym. Nuo unet ovat aina ennen toteutuneet ja esikoinen kertoi tässä yks aamu, että hän oli nähnyt unessa enkelin tms. Me emme kyllä usko enkeleihin tms. eli mistä lie saanut tuon päähänsä.
Kommentit (20)
teidän elämänne nyt, en osaa sanoa mitään järkevää.
miehellesi ja lapsillesi. Teidän perhettä ei ole helpolla päästetty!
Tuntuu jotenkin niin epäreilulta tämä elämä. Sellanen ihminen otetaan pois jota täällä vielä tarvitaan(pienten lasten isä)
Aina kun lukee tämäntyylisiä juttuja niin oikeen kuristaa kurkusta.
Saat varmasti apua niin henkiseti kuin fyysisestikkin lastenhoitoapua yms.. Ota kaikki apu vastaan mitä saat.
Minkälaisessa kunnossa sun miehesi on fyysisesti tällä hetkellä?
Käykö töissä?
rankalta kuulostaa...eikä kyllä osaa sanoa muuta kuin että toivon kovasti voimia teille kaikille!
Ja kaikesta huolimatta koittakaa myös nauttia näistä viimeisistä hetkistä. Siitä poikanne saavat myös kullanarvoisia muistoja!
työtä, että hän on ollut koko tämän ajan kotona ja/tai sairaalassa. Mies myös tiuskii joka hemmetin pikku asiasta, kaikki on väärin, ruoka on pahaa, hän halusi hernaria eikä lohisoppaa ym. ym. Ihan niin kuin meidän taapero, joka ei osaa päättää mitä haluaa.
Isäni oli just samanlainen loppu aikoina, kun oli vielä kotona. Mikään ei ollut hyvin ja minä ja äitini jouduttiin tuli linjalle ja jouduttiin kuuntelemaan kaikki paska, ihan kuin se kaikki olisi ollut meidän syytä.
ap
kun hän kerran sitä itse toivoo.
mitä sitä kuoleman odottamista pitäisi pitkittää?
ymmärrän,että jos on voimat loppu ja kunto huono,niin haluaa päästää elämästä irti ja saada rauhan.
mikä syöpä miehelläsi on?
Syöpäjärjestön tai sairaalan kautta pitäisi onnistua, koko perheenne tarvitsee varmasti eväitä selviämiseen. Voimia...... ja vaikka miehesi elämä on päättymässä, ei hänelle ole oikeutta käyttäytyä huonosti sinua tai lapsiaan kohtaan -vaikka kuinka tilanteen epäreiluus kiukuttaa-
reaktion. Mies tuskastuu stressaantuu siihen että elämässä ei ole enää vaihtoehtoja. On vaan pakko odottaa sitä viimeistä hetkeä. siksi käyttäytyy kuin pieni lapsi.
Ymmärrän kyllä että sullakin voi palaa käämit sen takia.
Koita ajatella että että se ei ole sun vika. Se johtuu miehesi psyykkisestä tilasta.
Yritettävä vaan kestää vaikka varmasti on vaikeeta.
Mies myös tiuskii joka hemmetin pikku asiasta, kaikki on väärin, ruoka on pahaa, hän halusi hernaria eikä lohisoppaa ym. ym. Ihan niin kuin meidän taapero, joka ei osaa päättää mitä haluaa.
Isäni oli just samanlainen loppu aikoina, kun oli vielä kotona. Mikään ei ollut hyvin ja minä ja äitini jouduttiin tuli linjalle ja jouduttiin kuuntelemaan kaikki paska, ihan kuin se kaikki olisi ollut meidän syytä.
ap
kun ei pysty. En ole vielä valmis jättämään niitä viimeisiä jäähyväisiä.
ap
pään kasvaimen aiheuttamassa syövässä?
syöpäpotilaan raskautta myös. Äitini pikkusisko, melkein kuin kaksoissisko (ikäeroa 10kk), kuoli syöpään. Äitini tuki häntä läheisenä loppuun asti ja vielä sieltä kuolinvuoteelta haukkui ja sätti äitiäni. Tuntui, että kaikki sappi valui juuri äitiini, joka oli läheisin hänelle. Se on raskasta. Toisaalta ymmärtää kuolevan tuskan, mutta toisaalta raskasta on viimeiset hetket viettää pahoilla mielin läheisen kanssa.
kirjan; Viikkoja, kuukausia. He purkivat pahaa oloaan kirjoituksiin ja keskustelivat keskenään vaikeista asioista niiden välityksellä. Toivottavasti löytäisitte väylän purkaa pahaa oloanne, ettei loppu menisi miehen puolelta pelkäksi kiukutteluksi. Hänellä on varmasti todella paha olo, niinkuin sinullakin. Saatteko kahdenkeskistä aikaa purkaa mieltänne?
Tänään voi olla tarpeeksi jo se,
että jaksamme ajatella
huomisesta alkavan
uuden alun elämässämme.
Se ei olekaan vähän,
vaan paljon!
Paljon siksi, koska tänään on
niin vähän voimia,
mutta jaksamme
uskoa huomiseen.
~Marleena Ansio
Mies käy nukkumaan melkein heti, kun lapset ovat käyneet nukkumaan ja itse taas valvon pitkälle aamuyöhön (tuo on mun tyylini, kun joku painaa mieltä, niin mä valvon ja valvon ja valvon ja tuo masuasukkikin pitää valveilla). Mutta ollaan kyllä saatu purettua mieltä ja keskusteltua asiasta.
ap
käytöksen, mutta se ei tunnu reilulta sinua kohtaan. On varmasti väsymystä, kipua ja katkeruutta. On kamalan vaikea hyväksyä kuolema tilanteessa, jossa sen ei kertakaikkiaan pitäisi olla. Toivon teille jaksamista ja voimia kestää. Juuri vaikeampaa ei voisi olla, kuin teillä nyt on. Halaus.
Kunpa miehesi saisi tulla vielä uskoon ennen kuolemaansa. Tapahtui se sitten pian tai pidemmän ajan kuluttua.
Jumalan työ lapsissa ei ole onneksi vanhemmista kiinni.
Oikein paljon voimia teille!