Kokemuksia kasvohalvauksesta?

Itselläni halvaus alkoi pari päivää sitten ja nyt ilmeisesti olen 'pohjalla' eli pahin vaihe menossa. Vasemmanpuolen silmä ja huuli roikkuu ja rypyt on silinneet otsasta (ilmaista botoxia siis), syöminen ja puhuminenkin on hieman haasteellista. Syyksi epäiltiin kropassani olevaa herpes-virusta, joka yhdessä työstressin kanssa aiheutti tämä kasvohermohalvauksen. Lääkkeeksi määrättiin kortisonia, viiden päivän ajan 40mg ja sen jälkeen pari viikkoa 10mg - pitäisi nopeuttaa paranemista! Oli kiva lukea positiivisista kokemuksista, kun itse ei vielä lainkaan tiedä, kuinka tässä käy. N. 95% tapauksista palautuu kokonaan tai ainakin lähes, toivon todella, että kuulun tuohon joukkoon. Aika masentavaahan tämä on, mutta selkeä viesti, että töissä täytyy ottaa rennommin ja ajatella enemmän vain itseä eikä työkiireitä.

Tsemppiä kaikille saman kokeneille! :)

Mä olin 17v, ihan perusterve. Yhtäkkiä toinen puoli kasvoista halvaantui. Vielä 10v myöhemmin muistan sen paniikin. Onneksi se meni parissa kuukaudessa ohi, lääkärit eivät keksineet syytä.

Moi.

Itellä oli noin 5v sitten ensikertaa tämä kyseinen halvaus joka alkoi noilla ihan perus oireilla eli toinen puoli huulista roikkui ja silmää ei saanut kiinni. Kävin sitten lääkärissä ja ottivat verikokeet ja selkäytimestä näytteen vissiin borrelioosia varten, mutta syy ei ollut siinä.

Todennäköisesti olin saanut halvauksen viimasta.

Parani kokonaan parissa viikossa muistaakseni.

Nyt taas pelottaa, että alkamassa uudestaan, kun eilen huomasin, että kasvot rentoutettuna toinen puoli huulista tuntuu jotenkin löysemmältä. Ja vasemman silmän kiinni laitto tuntuu ns. hieman raskaammalta laittaa kiinni kuin oikea. Otsaan tulee rypyt edelleen normaalisti.

Katsotaan huomenna jos oireet pahenevat niin sitten lääkäriin.

Pikkulapsena sain hoitovirheen takia. Ei parane koskaan ja on aiheuttanut pahoja ongelmia huonon puolen silmään, joka on jo aivan sökönä ja tunnoton, pakkasella sössötän, olen puhevikainen ja näytän kamalalta, näkökenttäkin on kapea kun silmän lihakset eivät oikein toimi. Kauhulla odotan saanko ottaa edes botoxia kun tästä vanhenen, epäsymmetriset rypyt tästä enää puuttuukin. Voisihan sitä olla tietenkin joku pahempikin vaiva, mutta on se ollut lapsena vaikeaa kestää kun on kohdeltu kuin vammaista ja kiusattu ja vielä aina välilläkin aikuiset ihmiset sanovat jotain aivan järkyttävää ja kohtelevat kuin idioottia. Useamman kerran on käsketty jopa tappamaan itseni kun olen niin hirveän ruma ja vammainen. Ja miehelleni on naureskeltu ja joskus naiset ovat tulleet ihan härskisti iskemäänkin häntä nenäni edessä, komea kun on, mutta kai hullu kun tällaisen meni ottamaan.

Moi,

Kirjoitan tänne myös oman tarinani.

Näistä ja monista muista kertomuksista oli omalla kohdalla niin paljon hyötyä, joten koen velvollisuudekseni myös kirjoittaa oman tarinani, jos joku löytää tulevaisuudessa vaikka yhtäläisyyksiä.

Oma kasvohermonhalvaukseni alkoi kovalla niskasäryllä. Aluksi ajattelin, että kyseessä todellakin on niskasärky, mutta taisi lopulta olla jo alusta asti hermosärkyä.

Tätä kesti n. kolme päivää, kunnes alkoi ensimmäiset oireet kasvohalvauksessa.

Ensimmäisenä puutui suu, ensimmäisen päivän ajattelinkin, että kyseessä olisi viisaudenhammas.

Toisena päivänä tutustuin hieman kasvohalvauksen oireisiin ja kohta kohdalta kaikki täsmäsivät.

En kuitenkaan heti uskonut, että kyseessä voisi todellakin olla kasvohalvaus (alle 30-vuotias mies), mutta sitten lopulta päädyin menemään päivystykseen.

Kasvohermonhalvaus todettiin välittömästi. Vasenpuoli halvaantunut. Suu ja silmä ei toimineet käytännössä lainkaan.

Tämä oli lopulta suuri virhe. Suosittelen menemään heti oikealle lääkärille (=korvalääkäri). Päivystyksessä otettiin verikokeet (ei tulehdusta), mutta esim. vastanäyteet jätettiin kokonaan ottamatta.

Korvat, nielut jne. todettiin terveiksi ja annettiin kuuri kortisonia. Silmiä ei katsottu tai neuvottu niiden käytännön asioissa mitenkään (tipat).

Kortisonin päiväannoksen, mikä annettiin päivystyksessä heitin roskakoriin ja reseptiä en koskaan hakenut.

Hermosärky jatkui yhteensä 15 päivää ja olin joka päivä menossa uudelleen lääkärille ja erilaisia hierojia selvittelin.

Buranaa otin päivittäin 3kpl ja Voltarenia hieroin korvanseudulle ja niskaan päivittäin.

Silmä tuotti suurimpia ongelmia, hain omatoimisesti silmään tippoja ja ne auttoivat ainakin osittain (placebo?).

Itsellä oli kuitenkin kaiketi hyvää onnea matkassa. Tapahtumasta nyt 2,5 viikkoa ja oireet ovat jo lähes kokonaan hävinneet.

Silmä menee jo n. 90% kiinni, suu on vielä toispuoleinen, mutta paranemaan päin.

Eli omalla kohdalla kyseessä kaiketi nopea toippuminen.

Koko sairaudessa omalla kohdalla hirveintä oli hermosärky. Suun kanssa oppi elämään hyvin nopeasti ja silmä ärsytti paljon, mutta ei siihenkään kuollut.

Ulkonäköpaineita tms. en kohdannut lainkaan, sairaus on sairaus.

Toivon kaikille erittäin paljon tsemppiä ja positiivista asennetta.

Kiitos vielä kerran kaikille viestin kirjoittaneille, näistä on oikeasti apua.

Tässä myös minun tarinani Bellin pareesista raskausaikana, jos vertaistuesta olisi jollekin apua. Koin itse kaipaavani sitä kovasti ja ainoa lähde muiden kokemuksiin oli tapauksessani internet.

Minulla kasvohermohalvaus tai Bellin pareesi alkoi viimeisellä kolmanneksella, muutamaa viikkoa ennen synnytystä. Tätä oli edeltänyt loppuraskauden turvotus, tinnitys oikeassa korvassa ja vajaan viikon kestänyt oikean hartian kipu sekä voimakas päänsärky oikealla puolella päätä. Alkuun luulin saaneeni pahan migreenikohtauksen, mutta kun oireet eivät helpottaneet muutamassa tunnissa lähdin ensiapuun, koska pelkäsin että kyseessä on aivohalvaus. Ensiavussa todettiin, että kyseessä ei ole aivoperäinen halvaus vaan vaaraton perifeerinen kasvohermojen halvaus, jonka syytä ei tiedetä. 

Ensioire halvauksesta oli kielen oikeanpuolen puutuminen, jonka jälkeen oikean puolen kulmakarva ei enää noussut yhtä voimakkaasti ja hymy oikealla puolella ei ollut enää yhtä syvä kuin vasemmalla puolella. Oireet saavuttivat huippunsa vähän yli kolmessa päivässä. Lopulta oikea silmäni ei sulkeutunut, suu ei liikkunut oikealta puolelta eikä kulmakarva tai sierain oikealta puolelta reagoinut laisinkaan. Alkuun tuntui kamalalta lähteä ihmisten ilmoille kasvopuolena ja ulkona syöminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Lisäksi tuuli ja kirkas auringonpaiste kävivät sulkeutumattomaan silmään ikävästi kävelylenkeillä. Seuraavaksi sain lähetteen erikoislääkärille, jossa totesivat että asialle ei voi tehdä mitään, koska olin raskaana ja lääkehoidosta (kortisoni) ei ole vakuuttavia tutkimustuloksia. Lääkäri kehotti olemaan yhteydessä uudestaan, jos oireita vielä 3kk jälkeen. 

Ensimmäiset paranemisen merkit eivät minulla alkaneet synnytyksestä vaan vajaat 2kk ensimmäisistä oireista eli n. 1kk synnytyksestä. Alkuun tuntui, että jotain tapahtuisi iholla, mutta kun katsoin peiliin mitään ei näkynyt. Sitten tästä parin päivän päästä alkoi tapahtumaan. Ensin liikkui suupieli millin, pari ja sitten alkoi silmä menemään enemmän kiinni. Nyt 5kk halvauksesta paraneminen on jo paremmalla tolalla, mutta en ole vieläkään täysin terve. Pystyn jo hymyilemään lähes symmetrisesti, silmä sulkeutuu nyt kokonaan, mutta tippoja käytän yhä kuivumiseen ja silmän räpäytys on hitaampaa kuin terveellä puolella. Suuta supistaessani oikean puolen huulet eivät mene yhtä hyvin ”tötterölle.” Kielessä on yhä makuaistissa toimintahäiriö. Asiasta tietämätön ei luultavimmin huomaa, että oikea puoli kasvoistani on laiska, mutta itse tietysti huomaan sen etenkin valokuvista.

4kk kohdalla kävin kontrollikäynnillä, josta en saanut kovasti tietoa asiasta, koska pareesin syyt ovat usein tuntemattomat ja lääkärillä ei ollut erikoisosaamista raskauden aikaisesta Bellin pareesista. Ohjeeksi sain yhä jatkaa silmän kosteuttamista, mutta mitään naamajumppaa/sähköimpulssiterapiaa lääkäri ei suositellut, koska tämä voi aiheuttaa kasvoille virheliikkeitä. Paras keino edistää paranemista on silmän kosteutus ja normaali puhuminen. Akupunktiota kävin testaamassa ja en kokenut sen auttavan. Kontrollin yhteydessä minulta otettiin verikokeet borrelian testaamiseksi ja sain lähetteen magneettikuvaukseen, jotta voidaan selvittää onko halvaukselle olemassa jotain havaittavaa syytä. Magneettikuvaus ja verikoe ei tuonut tarkempaa tietoa asiaan, muuta kuin että halvaus ei johdu kasvaimesta eikä borreliasta.

Olen lukenut, että migreeni voi altistaa tähän sairastumista ja raskaana oleville tämä yleensä tulee viimeisen kolmanneksen aikana. Valtaosahan toipuu 3kk kuluessa. Valitettavasti minä en tähän enemmistöön kuulu.

Tsemppiä toipumiseen kohtalotovereille!

Minun tarinani on niin pitkä kasvohermohalvaukseen liittyen, että ette jaksaisi edes sitä lukea.

Nimittäin itse koin kyseisen halvauksen 7 vuotta sitten, ja viisi vuotta ennen tuota kasvohermohalvausta toinen korvani oli jo reistaillut tinnituksella ja kuuloni reippaalla alentumisella.  Tänä päivänä toinen korvani on kuitenkin täysin kuuroutunut ja se tinnittää alati.

Kasvohermohalvaus jätti jälkensä, vaikkakin vahvalla kortisonikuurilla pahin halvaus oientuikin.

Huimaus oli kasvohermohalvauksen jälkeen melkoista haipakkaa monta vuotta, mutta huipertelu on tähän päivään mennessä jonkin verran petraantunut jättäen jälkeensä kuitenkin tietynlaisen tasapainoiluhäiriön liikkuessani.

Itse olin käynyt jo korvalääkärillä tutkimuksissa ennen tuota kasvohermohalvausta vuosien ajan korvan vaivojen vuoksi, ja magneettikuvauksessa olen käynyt muutamat kerrat menneiden vuosien aikana myös kasvohermohalvausta ennen ja sen jälkeen.  Toispuoleisen kuuroutumisen syy olisi sisäkorvaperäinen, mutta tiedäppä tuota sitten.  Kuvissa on näkyvissä muutoksia sisäkorvan alueella, mutta kyseiset erikoislääkärit eivät ole pystyneet saamaan selvyyttä, mikä on aiheuttanut toisen korvani kuulon menetyksen jne., koska leikkausta ei ole tehty siihen liittyvien leikkausriskien vuoksi.  Noh, en niinkään kaipaakaan mitään verisiä leikkauksia sisäkorvani alueella.  Kuulohermokasvainta ei ole kuvien mukaan kuitenkaan löydetty syyksi ja aivojen alueella ei kasvainta muuallakaan. Borreliabakteerista on neurologin lähetteellä tehty ennen kasvohermohalvausta jo verikoe, mutta vaikka viitearvolukemat menevät toisessa huimasti yli, niin jatkotutkimuksia ei kuitenkaan ole suostuttu tekemään selkäydinnäytteestä.

Joitakin korvani tuhoutumisen aiheuttajavaihtoehtoja on vain mainittu vuosien varrella, mutta käsien levittelyä loppuen lopuksi, eivät siis tiedä!

Hei kaikki kasvohermohalvauksen kokeneet kertoilkaapas lisää kokemuksianne.

Olen itse tuon nro: 28 kertomuksen kirjoittanut, ja voinen sanoa tuosta kasvohermohalvauksesta, joka minulla oli seitsemän vuotta sitten, niin todellakin se oli jonkin asteisesti järkyttävää.  Se tunne, kun katsot peilistä naamaasi, joka onkin yks kaks aivan toispuoleisesti romahtanut, on aivan karsea. Itkuhan siinä tuli silmään.

Ensimmäisenä minulla iski pelko, että nyt sitten onkin jo ennestään sairastuneen korvani oireilujen taustalla ties miten vakavaa.  No, asiahan ei vielä tänä päivänäkään ole toisen sairastuneen korvani osalta selvinnytkään, mikä sen oirehtemisen on aiheuttanutkaan, mutta mennäkseni vielä tuohon päivään silloin vuosia sitten oli aivan kamala jo senkin puoleen, että kun ei siinä vaiheessa kasvohermohalvausta voinut tietää, että toipuuko naamani ikinä enää normiksi tai edes suurinpiirtein entiselleen.  Mutta erittäin voimakas kortisonikuuri oli pelastukseni kasvohermohalvauksen osalta, vaikka se jättikin jälkensä, ja huulista näen joissakin valokuvissa, että ne menevät herkästi vinksalleen.

Hei!

Kasvohalvaus todettiin raskauden loppumetreillä. Ensioireina oli huulen puutuminen, mutta luulin sen johtuvan tulisesta ruuasta. Samana iltana huomasin ettei toinen silmä puristu normaalisti kiinni, mutta laitoin sen väsymyksen piikkiin, vaikka sitä kovasti ihmettelin. Seuraavana aamuna puoliso havaitsi kasvoissani toispuoleisuutta ja lähdimme lääkäriin.

Terveyskeskuksessa tuntui kestävän ikuisuuden saada mitään vastausta. Siinä odotellessa pelkäsin että nyt on joku aivohalvaus meneillään, ja kestää aivan liian kauan. Saimme sitten lopulta lähetteen polille jossa todettiin heti ettei ole mitään akuuttia vaaraa. Tosin vasta Korvaklinikalla käynti parin päivän päästä toi jonkinlaisen rauhan.

Kättärille soittelin huolissani, ja sieltä joku vastasi kiireisenä että "tuo on ihan yleistä ja se menee ohi". Jälkeenpäin kohtasin useita hoitajia jotka eivät olleet kuulleetkaan, saati nähneet raskaana olevalla kasvohalvausta, mutta ilmeisesti meitä on osunut joidenkin kohdalle monia.

Loppuraskaus kului hyvin synkissä mielentiloissa. Hermosärky takaraivossa, silmäkulmassa, ohimossa ja suupielessä teki todella kipeää. Halvauksenpuoleinen korva ei kestänyt kovia ääniä, eikä ulkona voinut olla tuulen ja auringon takia.

Onnekseni halvaus lähti lievenemään pari vrk synnytyksen jälkeen. :)

Nyt, reilut 1,5v myöhemmin halvaus on suurimmaksi osaksi poissa. En usko että sitä näkee kukaan ulkopuolinen. Huomaan vanhoista valokuvista että se näkyi osittain silmän ympärillä lähikuukausina halvauksen jälkeen.

Silmäkulmassa on ajoittain elohiiri, ja joskus tuntuu puutuneisuutta poskessa. Suupieli nykii aavistuksen silmää sulkiessa.

Pelko uusimisesta kulkee jollain tavalla mukana, mutta olen onnekas siinä mielessä että pahinta vaihetta ei kestänyt kuin pari viikkoa, kunnes oireet lähtivät lieventymään.

Voimia kovasti kohtalotovereille!

Vierailija kirjoitti:

kiitos kokemuksista. Silmä kuivaa ja tippoja täytyy laittaa, mutta paskamaisinta on ettei tk:n lääkäri antanut saikkua kuin viikonlopun yli! Mä olen kuitenkin asiakaspalvelussa, missä mun päätyö on asiakkaan opastaminen puhumalla, enkä saa sanottua esim. p-kirjainta ollenkaan, kuola valuu poskesta jne. Tosi hehkeetä yrittää töihin! Vaikka tämä ei kognitiivisiin kykyihin vaikuta saisivat ottaa huomioon nuoren naisen henkisen puolen myös sairasloma-asiassa..

Sitäpaitsi mua huimaa, tuntuu että kävelisin liukuvalla lattialla ja poski, kaula ja korvan seutu on kipeä, syön parasetamolia maksimiannoksella koko ajan.

Mulla oli v. -99, ja mulle olisivat antaneet KUUKAUDEN saikkua. Olin että mitvit, ja menin viikonlopun jälkeen takaisin (asiakaspalvelu)töihin. Jälkeenpäin ajateltuna tyhmä kun en ottanut "ilmaista" saikkua. Toisaalta taas asiakkaille puhuessa lihakset jumppautuivat...

Eivät sitten kuitenkaan tarpeeksi, sillä edelleen jos olen väsynyt kasvoni ovat epäsymmetriset tästä halvauksesta johtuen. Halvaantunut puoli on tosin rypyttömämpi (naururypyt) :D 

Mun ex-kollegalla oli sama halvaus, sai raskausaikana ja parani 100% ja tosi lyhyessä ajassa. Ja yhdellä mieskollegalla oli kanssa ollut tämä, ja parani huonommin kuin minä... Että varioinee. 

Mulla alkoi toispuoleisesta nielu-ja korvatulehduksesta. Noin 5 päivää siitä niin alkoi myös samanpuolen naama puutua. Nyt on päivä 3 eli tosi huonosti liikkuu. Lisäksi huimaa ja näkö ei tarkennu täydellisesti. Sain päivystyksestä kortisonireseptin.

Tuntuuko siinä kipua?

Hei!

Sain tietää että minullakin on kasvohalvaus todettiin pari päivää sitten. Kuinka tästä paranee ? Sain lääkkeitä. Oireita on oikean puolen huuli roikkuu,kulma ei nouse ja silmä ei mene kiinni. Korvassa on nyt alkanut kauhea kipu onko ketään kellä myös korva on kipeä? Tuntuu että myös terveen puolen korva kettuilee.