auttakaa mua tässä kateudessa...

että ootko muuten tajunnut, että meillä on ja tulee olemaan paljon pienemmänt tulot, kuin teillä, eikä ikinä pystytä ostelemaan tollasia tavaroita. Voitko olla leuhkimatta?

Hei! Me tykätään teistä ihmisinä tosi paljon, muttei oikein osata asennoitua rahanpuutteeseenne, kun te olette kuitenkin hankkineet hyvätuloiset ammatit ja meidän tarttee oikeesti miettiä rahan meno aina sähkönkulutusta myöten.



On hienoa, että pystytte tekemään isoja hankintoja ilman lainarahoitusta, kun meille se ei ole itsestäänselvyys. Siksi meistä olisi mukavampi keskustella jostakin muusta kuin uusista hankinnoistanne. Pelkään, että nämä meidän tuloerot tulevat erottamaan meidän läheiset välit, enkä haluaisi niin käyvän.



Onhan meillä tuhat ja yksi muutakin aihetta, kuin raha ja omaisuus keskusteltavaksi, joten voisimmeko jatkossa puhua sellaisista asioista, jotka meitä yhdistävät, eivät erota.

Itse olen kateellinen ystäväperheelle, joka on paljon varakkaampi kuin me. Ystävä huokailee, mistä saisi siivoojan, kun ei jaksa siivota isoa taloaan. Ja käyvät joka vuosi ulkomailla.



Minä lasken rahojani, kuinka paljon voin tällä viikolla käyttää ruokaan, että jää ensi viikollekin. Ystävä ei varmaan tarkoita leuhkia, mutta en yhtään jaksaisi kuunnella hänen "murheitaan" siitä, mistä löytää hyvän siivoojan.



Kerran sitten sopivassa yhteydessä kerroin hänelle, kuinka tiukkaa meillä on. Meni aika hiljaiseksi. Ei ehkä ollut edes tajunnut, että olemme NIIN köyhiä.

ostaa ite kaikkea mun silti pappa betalar isot hankinnat...

Meillä oli ennen hirmu pienet tulot, mutta sitten mies sai hyvän duunin ja palkka ihan oikeasti viisinkertaistui. Aluksi oli ihanaa kun ei tarttenu enää ostaa pelkkiä tarjouslihoja ja halvimpia kasviksia ja sai ostaa itelleen ja lapsille uusia vaatteita. Mutta siihen kaikkeen turtuu ja tottuu, ja lopulta ei enää ole kiitollinen siitä mitä on saanu. Ajoittain sen muistan, että täytyy olla kiitollinen siitä mutta tuppaa olemaan niin, että tulee koko ajan uutta mistä haaveilee ja minkä haluaa ostaa, koskaan ei ole tyytyväinen. On tavallaan helpompi olla köyhä, onni syntyy paljon pienemmistä aineksista. Eikä ole niin paljon menetettävää.

Sano joku esimerkki mitä nyt haluaisit ja mihin nyt ei ole varaa, vaikka olette varakkaampia kuin ennen.



Haluaisin itse olla sen verran rikkaampi, ettei tarvi laskea, onko varaa RUOKAAN. Se on ihan säälittävää. Monta kertaa kaupassa olen laskenut ostoksia yhteen ettei kassalla tule ikävää yllätystä, kun on vaan tietyn verran rahaa, millä maksaa. Sitten lapset pyytää isoon ääneen jäätelöä ja minä yritän supattaa, että nyt ei voi ostaa, kun ei ole rahaa. Tuokin on asia, mitä en halua kenenkään kuulevan: että äiti ei osta kuumana kesäpäivänä lapsille jäätelöitä, koska ei ole rahaa. Voi surkeus.



nelonen

olen pahoillani että sulla on noin tiukkaa, meillä ei ole koskaan ollut ihan noin asiat. Paitsi joskus just ennen tilipäivää.



Mua on alkanut himottaa uusi auto, koskaan ennen meillä ei ole ollut ihan uutta autoa ja nytkin on melkein 15 vuotta vanha. Ja tiedän, että monella ei ole koskaan varaa ostaa minkäänlaista kotteroa vaikka tarve olisi. Se kun on rahaa yhtäkkiä, eikä ole tottunut siihen, niin tulee halu ottaa kaikki ilo irti ja hankkia kaikenlaista mitä ei ennen voinut. Mulle tulee siitä syyllinen ja paha olo lopulta. Olis onnellisempaa saada aikaan jotain hyvää ympäristölleen. Tietysti on kiva suoda lapsille vaikka huvipuistoretkiä enemmän kuin ennen. Mutta itseensä törsääminen tympii ennen pitkää.

Joo, mietinkin, onko se sitten auto mikä alkaa himottaa vai jotain muuta. Mietin usein tässäkin tilanteessa, millaiselle autolle olisi tarvetta (meidän tarve kylläkin isompi, ei uudempi), mutta kun käy katsomassa nettiautossa hintoja, niin kummasti mahdummekin nykyiseen.



nelonen