Säälittävää ammatinvalinta-pohdintaa... Näkökulmia kaipailisin.

Eli tilanne on sellainen, että olen koulunkäyntiavustaja.

Olen ammatissani saanut kaiken sen vastuun ja kunnioituksen jota siinä voi saada. Palkkakaan ei voi nousta enää.

Tiedän, että olen työssäni hyvä.



Haaveilen erityisluokanopettajan työstä. Omasta mielestäni olisin siinä tietenkin hyvä :)



Ongelmani on se, että minulla on vain kouluasteentutkinto, en ole siis lukiota käynyt.

Jos haluaisin opiskella laaja-alaiseksi erit.opeksi tie taitaisi olla pitkä.

Ymärtääkseni joku pieni prosenttiosuus pääsee yliopistoon sisään työkokemuksen kautta, ilman "pätevyyttä".

Myös avoimesta voisi päästä, mutta sekin edellyttäisi ensin pitkää lukua ja ei ole takaeita pääsisikö sittenkään.



Uskon, että harmittelen jollain lailla aina, etten ajoissa kouluttautunut opettajaksi, jos jään kka:ksi. Siinähän näen päivittäin opettajan työtä ja voin kuvitella kuinka nauttisinkaan siitä..



Yksi vaihtoehto olisi keksiä joku ihan muu uusi ammatti, jossa en tätä open työtä sitten haikailisi.

Sosionomiksi aika monet suurinpiirtein samassa tilanteessa olevat tietämäni ihmiset ovat kouluttautuneet, mutta se ei kiinnosta minua.

Mikä voisi olla hyvä ammatti?



Vai yritänkö jollain keinolla sitä open koulutusta?



Minulla on lapsia ja asuntolainaa, joten monien vuosien opiskelu tulisi olemaan erittäin hankalaa.Ja ikääkin on jo aika lailla.





Mitä ajatuksia teille tulee mieleen? Miten toimisisitte?

Tiedän ettei kukaan muu voi päättää puolestani, mutta olisi kiva saada näkökulmia. Mies ei sano oikein juuta eikä jaata, kun asiaa pähkäilen.