Lapsellani vaikeuksia teitittelyn kanssa... :(
Minulla on kolmen vuoden vanha poika joka on syksyllä aloittamassa seurakunnan kerhossa, mutta vieraille aikuisille puhuminen ei vielä aivan suju. Hän osaa kyllä tervehtiä kohteliaasti, kiittää kauniisti ja joskus toivottaa jopa hyvää päivänjatkoa kassaneideille :), mutta teititellessä menee jotenkin solmuun. Kysymyksen hän osaa aloittaa "Voisitteko...?" mutta jos häntä kiitetään jostain niin vastaa "Ole hyvä" eikä "Olkaa hyvä". Ja joskus tuppaa muutenkin unohtamaan sen teitittelyn jopa saman lauseen aikana. Välillä saattaa myös vastata aikuiselle "Joo" tai muuta vastaavaa.
Olemme teroittaneet pojallemme kauniin käytöksen merkitystä aivan alusta asti ja melkoinen herrasmies hän jo onkin, vain tuo aikuisten puhuttelu tuottaa välillä vaikeuksia.
Minun mielestäni poika on vielä sen verran nuori että saa pikkuvirheet anteeksi, koska kielellinen kehitys on muutenkin vielä kesken. Mutta mieheni kanta on ehdottomampi ja hänestä pojan pitää välttämättä oppia hallitsemaan teitittely ennen kuin kerho alkaa. Ilmeisesti näitä periaatekysymyksiä taas. Kun keskustelimme eilen aiheesta, niin hänen kantansa oli että "meidän poikamme ei ole NIITÄ jotka vasta armeijassa oppivat tavoille!" ja että "jos ei muuten opi niin pojan tulee alkaa teitittelemään meitä", siis omia vanhempiaan! Minusta sellainen taas on (syystäkin) jäänyt 1800-luvulle.
Miten olette saaneet vastaavat tilanteet hoidettua ja kuinka vanhalta olette alkaneet edellyttää sujuvaa puhuttelua? Ja onko mielestänne mieheni oikeassa ja minä taas liian lepsu? Kai sentään tuon ikäiselle saa vähän "armoa" antaa etikettiasioissa?
Kommentit (15)
Tai entä jos menet kirjastoon? Sieltä hyviä kirjoja ja vaikka pari leffaa.
olla muutakaan mahdollisuutta kuin mikkonen..
ja viitseliäisyyttä ja lopputulos kuitenkin näin surkea.
ja viitseliäisyyttä ja lopputulos kuitenkin näin surkea.
mentiinhän mekin lankaan ;)
osata, eli ap:n lapsi on kyllä tässä asiassa nyt auttamattomasti myöhässä, valitettavasti. Tämä juna meni jo. Yritä nyt kuitenkin muuten saada lapsi yhteiskuntakelpoiseksi, ettei syrjäänny.
ja vastaaja nro 10 viikon surkeimmasta vastauksesta.
voittajat voivat noutaa palkintonsa Asematunnelin Alepasta.
Usein hyvä kasvatus menee pieleen vanhempien itsensä hyväksyessä liian tuttavallisen puheenparren paitsi toistensa niin varsinkin lapsen kanssa puhuttaessa.
Alle kolmivuotiaalla lapsella ei pitäsi olla lähipiirissään sinuttelun mallia ollenkaan. Sinuttelu on hyväkäytöksisellä ihmisellä poikkeus, ei teitittely. Sinuttelun voi oppia myöhemminkin. Mielestäni sinuttelu sopii hyvin esipuberteettisten lasten keskinäiseen puheeseen, ei muuhun.
yksi pillimehu hyllystä ja sano kassalle tunnussana 'ala-arvoinen'.
Itseäkin ärsyttävät, ihmekös kun joutuvat yleensä kiusatuksi.. :( En puolustele kiusaamista enkä hyväksy omilta lapsiltani sitä, mtta niin se lasten maailma vaan menee...
Sekin tuntuu epätodelliselta, että näin hemmetin huono provo ja kuitenkin aikaa ja vaivaa nähty sen tehtailuun.
poimimaan mansikoita?
Siinä kuluisi aika mukavasti.