Mitä luulette sanovat pelkopolilla jos..

kiinnostaisi myös sama asia, koska samalla tavalla luultavasti teen.



t, toinen ensisynnyttäjä

Ehkä kannattaisi kuunnella mitä siellä on sanottavana? Tuskin ketään pakotetaan synnyttämään.

stretegioita nyt kehitteillä mitä sanon siellä jos rupeavat väittämään vastaan, mietin vain että mikähän on liian pitkälle menemistä niiden mielestä esim. ennemmin ranteet auki kun synnytän-tyylistä juttua viimeisenä korttina-ko?

pakotetakaan. Pelkopolilla kannattaa olla tiukkana omien mielipiteidensä kanssa, minkä ei luulisi olevan vaikeaa, jos ja kun synnytyspelko on todellista. Itsellä kolme pelkosektiota takana, helposti olen ne saanut, mutta pillahdan kyllä itkuun jo melkein pelkästään ajatuksesta, että pitäisi synnyttää alakautta eli synnytyspelkoni on ollut helppo uskoa.

tietenkään.



Mutta olettekin varmasti jo moneen kertaan kuulleet että sektiosta toipuminen kestää pidempään kuin alatiesynnytyksestä? Ja alatiesynnytyksen tuskat on ohitse kun vauva on maailmassa, lapsen saa heti rinnalle eikä tarvitse antaa alun nostelu ja hoitovastuita isälle kun tikkien vuoksi vaikeaa.



Mutta ymmärrän kyllä. Itse taas pelkään sektiota!



Ja siis itsellä kaksi alatiesynnytystä takana ja pelkopolilla käynti sektiopelon ja usean läheisen menetyksen raskausaikana kehittämän kuoleman pelon vuoksi. Ja siis en pelännyt oman vaan vauvani hengen puolesta.

Ei sektioita kidutusmielessä vältellä.



Oletteko oikeasti ottaneet selvää siitä, millaisessa kunnossa sektioitu äiti on? Millaiset riskit itse toimenpiteessä on ja kuinka paljon vatsaan tulee haavapintaa, arpeutumaa?



Anteeksi nyt, mutta en vain pysty käsittämään. Suomessa sektioidaan todella helposti, jos vain on jokin syy, ettei alatie ole toimiva ratkaisu. Mutta perustuuko teidän inttämisenne johonkin vanhan ajan painajaiseen (ainakin nuo mielikuvasi sänkyyn köyttämisistä viittaa siihen) vai todellisiin riskitekijöihin?



Neuvoisin, ihan oman itsenne ja myös tulevan äitiyden vuoksi kasvamaan aikuiseksi nyt kun se on vielä kohtuuhelppoa!

kannattaa silti kuunella siellä. Itse olin alunperin sitämieltä, etten synnytä alakautta oli mikä oli. Onneksi kuuntelin pelkopolilla hoitjaa. Kyllä leikkaus on sen verran isompi riski kuitenkin äidille, ja vauvalle ja mitä hoitaja puhui leikkauksen vaaroista, äkkiä siinä pää kääntyi ja päädyin alatiesynnytykseen. Nyt olen sitä mieltä, etten ikinä riskeeraisi oma ja vauvan henkeä pelkosektiolla.

tietenkään.

Mutta olettekin varmasti jo moneen kertaan kuulleet että sektiosta toipuminen kestää pidempään kuin alatiesynnytyksestä? Ja alatiesynnytyksen tuskat on ohitse kun vauva on maailmassa, lapsen saa heti rinnalle eikä tarvitse antaa alun nostelu ja hoitovastuita isälle kun tikkien vuoksi vaikeaa.

Mutta ymmärrän kyllä. Itse taas pelkään sektiota!

Ja siis itsellä kaksi alatiesynnytystä takana ja pelkopolilla käynti sektiopelon ja usean läheisen menetyksen raskausaikana kehittämän kuoleman pelon vuoksi. Ja siis en pelännyt oman vaan vauvani hengen puolesta.

Jos jollain menee alatiesynnytys hyvin, se ei tarkoita että muillakin menee..

Tuskat ohi heti kun vauva maailmassa, onko tosiaan näin? Entä kun kaikki menee päin vittua oikeesti? Repiää perseeseen asti ja pitää loppuelämän vaippoja? Toipuuko siitä todella nopeammin??

ja itselläni toiskertalaisena on kyllä käsitys siitä, mihin minusta on. Ja minusta ei ole alatiesynnytykseen. Viime kerralla alatiesynnytys vaaransi vauvan hengen.



Olen kyllä kasvanut aikuiseksi eikä synnytystavalla ole mitään tekemistä äitiyden kanssa.

jos lääkäri päättää et se tulee alakautta se myös tulee.voi sitä koittaa aikansa pidättää mut viiden lapsen äitinä ja synnyttäneenä kaikki alakautta et ponnistusvaihe kun alkaa siinä ei muuten pidätellä.se tulee sieltä ulos tahdot tai et.

edes maailman vahvin nainen ei pysty synnytyksessä ponnistus vaiheessa pidättämään.

ja ei se niin kauheeta ole.

me naiset ollaan luotu synnyttämään.

mut meistä jokainen on erillainen.toivon sulle hyvää synnytystä oli se sitten leikkaus tai alakautta synnyttäminen.lopputulos on kuitenkin maailman ihanin.

The prevalence of obstetrical trauma was 4.88% among women with vaginal delivery, compared to 0.46% in the C-section group (Adjusted Odds Ratio associated with C-section (AOR)=0.10, p

kuin hapenpuutteesta vaurioitunut lapsi, koska pelkään joutuvani paniikkiin ponnistusvaiheessa ja kieltäytyväni yhteistyöstä. Ihan ahdistaa kun ajattelenkin vauvan ulostuloa alakautta.

Tämä tutkimus siis kertoo todellisista riskeistä, ei kuvitelluista. Ymmärryksen vuoksi, "thromboembolic complications" eli veritulpat ovat suurimpia kuolleisuussyitä länsimaisilla synnyttäjillä.

The prevalence of obstetrical trauma was 4.88% among women with vaginal delivery, compared to 0.46% in the C-section group . Similarly, the prevalence of postpartum hemorrhage was significantly higher in the vaginal delivery group than in the C-section group. However, the risks of thromboembolic complications and that of major puerperal infection were significantly higher among women undergoing a C-section as compared to those with vaginal delivery. The prevalence of thromboembolic complications was 0.39% in the C-section group, compared to 0.07% in the vaginal delivery group; and that of major puerperal infection was 4.07% in the C-section group and 0.92% in the vaginal group. Conclusions: Compared to those with C-sections, mothers with vaginal delivery are at an increased risk of presenting with obstetrical trauma and hemorrhage in the postpartum period. On the other hand, women undergoing C-section are significantly more likely to develop thromboembolic complications and major infections in the postpartum period.

http://gateway.nlm.nih.gov/MeetingAbstracts/ma?f=102272723.html

alatiesynnytystä eikä suostu myöskään puhumaan asiasta.



Sai suunnitellun sektion ja oli siihen erittäin tyytyväinen.



Henkkoht pidin ratkaisua aika hurjana, etenkin kun vauva oli sitten sektion tullen vielä todella pieni (aika sovittiin niin että laskettuun aikaan oli kaksi viikkoa, jotta synnytys ei vahingossa ehtisi alkaa luonnollisesti) ja siltä kesti hyvin monta viikkoa esim. alkaa kannatella päätään - ei se nyt ihan keskonen ollut mutta ei vaikuttanut myöskään ihan valmiilta ulos kaivettavaksi.

Tajuattekohan, että sektioäidillä on huomattavasti suurempi riski saada jälkihoitoa vaativa tulehdustila, kuin alatiesynnyttäjällä korjausta vaativa vaurio?

kun ne työnnöt alkaa ponnistus vaiheessa sinä teet pakosti työtä et se tulee ulos.vaikka kuinka pidättäisit et siihen pysty.

naisen elimistö on sellainen.mieti nyt jos meet paskalle niin kuinka kauvan ihan oikeesti pidätät sitä paskaa?

et kovin montaa tuntia pysty pidättää.synnytys on verrattavissa tuohon mut et psyty pidättää edes 10 min kun on pakko työntää lapsi ulos.ja mulla jokainen ponnistus vaihe on kestänyt 10-8 min ja lapsi on ulkona.mut toki joku on kyllä ponnistanut 2 tuntia ja lopputulosta ei ole saatu aikasiksi kun imukupilla.

"repeää perseeseen asti ja joutuu käyttämään vaippoja" onko jollekin oikeesti käynyt noin?????netistä löytyviä stnnytystarinoita ei omien yöunien takia kannata todellakaan lukea,sieltä löytyy ainoastaan niitä juttuja joissa kaikki on mennyt päin persettä.

"repeää perseeseen asti ja joutuu käyttämään vaippoja" onko jollekin oikeesti käynyt noin?????netistä löytyviä stnnytystarinoita ei omien yöunien takia kannata todellakaan lukea,sieltä löytyy ainoastaan niitä juttuja joissa kaikki on mennyt päin persettä.

..kävi noin. Tosin on menossa korjausleikkaukseen. Synnytyksestä on nyt 4kk ja ei ole sen aikana voinut pidätellä ulostetta juurikaan, seksi ei tule edes kysymykseenkään.

Korjausleikkauksenki joutuu itse maksamaan ja siitä toipuminen ei varmasti ole nopeaa, henkisesti kärsimyksestä ja elinikäisestä traumasta puhumattakaan.

lapset jotka ovat syntyneet sektiolla,niin ne lapset sairastavat enemmän ja ovat allergisia.

lapsi joutuu synnytyksen aikana tressi tilaan jos syntyy alakautta näin ollen on pieni riski saada allergioita.tämä on tutkittu juttu.

no mut jokainen tyylillään.meitähän on joka junaan ja jotku jää asemalle.nää on näitä taas jotkaa aattelee vaan minä,minä ja minä.viis lapsesta.ei teistä ole äitiksi.ei millään pahalla mut tosi asia.miksi tehdä lapsi jos ei pysty synnyttämään joka on maailman luonnollisin asia???ihmettelen kovasti.

Ei muista lapsensa ensimmäisestä kahdesta viikosta mitään, kun makasi koneissa lääkittynä. Eipä tuo silti tarkoita, että olisi tavallisin komplikaatio. Yleisintä sektiossa on saada haavatulehdus, jos jotain kremppaa tulee.



Vastaavasti yleisintä alatiesynnytyksesä on saada ensimmäisellä kerralla ainakin muutama tikki. Minä en saanut yhtään, mutta olenki sen toisen ääripään tapaus..