Lue keskustelun säännöt.
Mitä luulette sanovat pelkopolilla jos..
21.07.2009 |
menen sinne ja ilmoitan että en aijo yksikertasesti synnyttää alakautta vaikka mikä olisi. Yrittävätkö silti suostutella. Voiko Suomessa pakottaa synnyttämään alakautta, esim. köyttämällä sänkyyn ja kiskomalla vauva ulos kera imukuppien ja saksien? Jos sinne menee näin ehdottomien vaatimusten kanssa, niin tulkitseeko ne mut joksikin mielenterveyspotilaaksi ja laittavat lähetteen myös psykalle? t. ensisynnyttäjä
Kommentit (48)
Itse olen ollut pelkosektiossa. En ole mennyt kiukutteluasenteella pelkopolille vaan neuvotteluasenteella. Tapasin lääkäreitä ja psykiatrisen sairaanhoitajan. Lopuksi ilmoitin, etten pysty synnyttämään alateitse ja sain ajan sektioon. Ei tappelua ym.
Jäivät useampaan kertaan nolosti kiinni ristiriitaisista puheista, koska pyrkivät vähättelemään alateisynnytyksen vaurioita ja korostamaan sektion riskejä, joista osa on lähes mahdottoman pieniä sattua omalle kohdalle. Kun yritin kysellä prosentteja, kuinka monelta poistetaan kohtu, puheenaihe vaihtui äkkiä. Samoin kun yritin kysyä eroa suunnitellun ja hätäsektion riskeistä, lääkäri änkytti jotain epäselvää ja vaihtoi puheenaihetta. Jos heillä olisi todella painavaa faktaa, he uskaltaisivat sen sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alatiesynnytys on lapsenkin kannalta parempi jos mikään sairaus tai äidin terveydentila ei vaadi sektiota.
ei ikinä sektiota, vauva oli perätilassa ja itkin monet päivät jos joutuisin sektioon
Itsellä takana yksi sektio ja kaksi alatiesynnytystä.
Sektio oli KAUHEA. Kipu oli mieletön kipulääkkeistä huolimatta ja sain vaikka mitä tulehduksia haavaan. Kärsin sen jälkeen sektiopelosta ja vaadin alatiesynnytykset kakkoselle ja kolmoselle. Hyvin meni, sattui tietenkin, mutta kaikki oli ok. Olen tosi iloinen, että koin alatiesynntykset. Tuli toisen asteen repeämät, jotka paranivat kahdessa viikossa. Heti pystyin istumaan, käymään suihkussa, kantamaan vauvaa ja elämään elämääni.
Sektio ei tosiaan ole mikään auvoinen kokemus välttämättä. Toisten, onnekkaiden, mielestä se on ihanaa, mutta se voi olla myös paljon kauheampi kokemus kuin mikään alatiesynnytys. Ottakaa kaikki faktat selville, ennenkuin teette päätöksen suuntaan tai toiseen.
Sektio on kallis, ne voisi tehdä yksityisellä, jos on liian luonnosta vieraantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mukava ja ihana neuvolan terkka sanoi joskus, että jos ihmisellä on syystä tai toisesta kova synnytyskammo, synnytys usein menee myös päin mäntyä! Silloin kuulemma jotenkin henkinen puoli ei pelaa yksiin fysiikan kanssa. Eli, sinulle voi käydä näin, jos yrität alakautta. Ihmisen kropan ja pään toimintoja kun ei voi tietää. Tällaisessa tapauksessa sektio on hallittu.
Ja, huonosti menneitä synnytyksiä on sekä alatiessä että sektioissa. Tosin, alatievaikeuksista ei puhuta niin paljon ja kovaan ääneen, kun sektioista. Alatietä jotenkin ihannoidaan, vaikka esim. syntyvä vauva olisi 10 kg.
Minulle on tehty kaksi sektiota. Ne ovat menneet todella hyvin! Operaatiot ovat olleet mukavia, rauhallisia, näin vauvat heti ulos tullessa, seuraavana päivänä hoidin heitä jne. Ja, asenne vaikuttaa useimmiten asiassa kuin asiassa.
Tsemppiä:)!
kun ne työnnöt alkaa ponnistus vaiheessa sinä teet pakosti työtä et se tulee ulos.vaikka kuinka pidättäisit et siihen pysty.
naisen elimistö on sellainen.mieti nyt jos meet paskalle niin kuinka kauvan ihan oikeesti pidätät sitä paskaa?
et kovin montaa tuntia pysty pidättää.synnytys on verrattavissa tuohon mut et psyty pidättää edes 10 min kun on pakko työntää lapsi ulos.ja mulla jokainen ponnistus vaihe on kestänyt 10-8 min ja lapsi on ulkona.mut toki joku on kyllä ponnistanut 2 tuntia ja lopputulosta ei ole saatu aikasiksi kun imukupilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuommoista "totalikieltäytymistä"... Itse olen aina pelännyt leikkauksia ihan sikana. Kuitenkin olen siihen kahdesti joutunut... Eli kaksi lasta on tullut, toinen suunnitellulla sektiolla ja toinen kiireellisellä. Ja mitään muuten en raskauksilta ja synnytyksiltä etukäteen odottanut ja toivonut, kuin että saisin normaalisti alakautta synnyttää. Ei onnitunut kohtalon oikkujen vuoksi ja silti selvisin niistä. Mutta en vieläkään sektiota valisisi (ehdin toisen lapsen kanssa jo saada hyvinkin makua synnytystuskista ja silti harmittaa, että homma jäi kesken).
Sektio on kallis, ne voisi tehdä yksityisellä, jos on liian luonnosta vieraantunut.
Monet näin tekisivätkin, jos se olisi mahdollista! Myös minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut synnytyksessä et pysty viikkoa pidättämään.tää on fakta.
ja jos viikon pidätit niin ulos se tuli kuitenkin.nyt on kyse vauvasta ja se tulee ulos pidätti tai ei.sellainen on meidän elimistö.
kun ne työnnöt alkaa ponnistus vaiheessa sinä teet pakosti työtä et se tulee ulos.vaikka kuinka pidättäisit et siihen pysty.
naisen elimistö on sellainen.mieti nyt jos meet paskalle niin kuinka kauvan ihan oikeesti pidätät sitä paskaa?
et kovin montaa tuntia pysty pidättää.synnytys on verrattavissa tuohon mut et psyty pidättää edes 10 min kun on pakko työntää lapsi ulos.ja mulla jokainen ponnistus vaihe on kestänyt 10-8 min ja lapsi on ulkona.mut toki joku on kyllä ponnistanut 2 tuntia ja lopputulosta ei ole saatu aikasiksi kun imukupilla.
kun ne työnnöt alkaa ponnistus vaiheessa sinä teet pakosti työtä et se tulee ulos.vaikka kuinka pidättäisit et siihen pysty.
naisen elimistö on sellainen.mieti nyt jos meet paskalle niin kuinka kauvan ihan oikeesti pidätät sitä paskaa?
et kovin montaa tuntia pysty pidättää.synnytys on verrattavissa tuohon mut et psyty pidättää edes 10 min kun on pakko työntää lapsi ulos.ja mulla jokainen ponnistus vaihe on kestänyt 10-8 min ja lapsi on ulkona.mut toki joku on kyllä ponnistanut 2 tuntia ja lopputulosta ei ole saatu aikasiksi kun imukupilla.
mahtaa olla hieno bakteeri määrä suolistossa jos oot viikon pidättänyt.voi hyvä jumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika tuli alakautta. Ei enää koskaan sellaista repimistä...
Ei ollut kivaa ponnistaa yli 2 tuntia ja kuitenkin vasta imukupilla alkoi tapahtua.
Repeämiä tuli ja tikkejä sisälle ja ulos.
Poika oli veltto ja valkoinen syntyessään. Joutui heti elvytykseen.
Vasta 3kk päästä alkoi kävelylenkit kiinnostaa kun raapivat tikkirykelmät helpottivat.
4.8.2009 olen jo tuossa poliasiassa viisaampi...
Ei Suomessa pakoteta alatiesynnytykseen, jos vain pidät pääsi kylmänä ja pysyt päätöksessäsi!
En halunnut mennä ympäripuhuttavaksi, psykologien sun muiden juttusille, jotan ratkaisin asian helposti ja yksinkertaisesti.
Menin synnytyssairaalan ylilääkärin juttusille yksityisesti. Ei mitään ongelmaa. Hän kirjoitti paperit synnytyspelosta ja sanoi, että saan leikkauksen myös kunnallista tietä.
Halusin kuitenkin hänen itsensä leikkaavan, joten maksoi hiukan enemmän . Sain myös oman huoneen. En halunnut kuuden hengen huoneeseen jossa mahdollisti olisi ollut mustalaisia ramppaamassa tai rättipäisiä somaleita yms. sosiaalitapauksia.
Kummankin lapsen kanssa tein samalla tavalla. Sama lääkäri kummassakin.
Saattaa olla, ettei erityismaksuluokan potilaita enää oteta mutta saat AP sektion ihan julkista tietäkin. PIDÄ PÄÄSI! Ja Onnea päätöksellesi! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haju oli sen mukaista, kun sitä lopulta tuli
Eka lapsi tuli kiireellisellä sektiolla 20 tunnin supistusten jälkeen. Kaikkea yritettiin mutta lapsi ei mahtunut alateitse tulemaan. Se sektio oli jotain ihan järkyttävää ja minulla jäi siitä traumat. Nukutuslääkäri yritti viisi kertaa pistää puudutusaineen ennen kuin se joten kuten vaikutti. Kuitenkin lapsen poisto mahasta sattui ihan helvetisti. Järkyttävä kokemus. Paraneminen kylläkin tapahtui nopeasti, sen suhteen ei ollut mitään ongelmia.
Sitten toisen lapsen kohdalla päädyttiin suunniteltuun sektioon, samassa sairaalassa. Usein puhuttiin lääkärin kanssa että mikä meni vikaan edellisellä kerralla ja lopputulos olisi luultavasti sama tälläkin kertaa jos yrittäisin synnyttää alakautta. Kaikki meni tällä kertaa hyvin, ja paranin taas hyvin nopeasti leikkauksesta.
AIna eivät asiat mene niin kuin ne on suunnitellut ja aina tulee olemaan riskejä, miten tahansa synnyttää. En olisi valinnut sektiota jos se olisi ollut mahdollista, mutta lopputulos on se tärkein eli terve vauva ja terve äiti.
Esikoisen olisi määrä syntyä lokakuussa ja tottakai ajatus synnytyksestä pelottaa. Aluksi ajattelin että mitä jos kuitenkin varattais aika sektiolle, mutta tässä kun on kuullut ja lukenut kaikenlaista niin olen sitä mieltä että paras on synnyttää alateitse. Koen että se on lapselle paras tapa tulla maailmaan. Olen asennoitunut asiaan sillä tavalla, että kestän ihan mitä vaan KUNHAN pieni viaton lapseni pääsee maailmaan turvallisesti. Haluan ja uskon että pystyn olla vahva aikuinen lapseni tähden. Uskomatonta miten henkisesti pystyy psyykkaamaan itseään :)
Enkä usko että alateitse synnyttäminen olisi niin yleistä jos se olisi huonompi lapselle/äidille.
Lapsi hyötyy terveydellisesti siitä kun syntyy alateitse.
Sektio on kuitenkin ISO leikkaus, eikä "valmista" lasta tulemaan maailmaan.
Tapansa kullakin, mutta jos AIKUISELLA ihmisellä ei kantti kestä, kun on kyseessä pieni lapsi ja sen terveys niin no, ei mahdu mun pääkoppaan.
Ja omat "pelot" vie voiton.
Olen myös kuullut kun jotkut ei halua synnyttää alateiste, koska eivät halua että alapää "epämuodostuu" tai "löystyy", eli siis tällaisia ulkonäköön liittyviä syitä, mitkä ovat taas ihan naurettavia ja siinä tapauksessa ei pitäisi alkaa tekemään lapsia "ettei pimppi mee pilalle"!
No, mutta suosittelen AP että listaat ne plussat ja miinukset molemmista synnytystavoista, niin tulet huomaamaan että niitä plussia on alateitse synnyttämisen kohdalla aikas paljon enemmän! ;)
Sektiossa on vauvalle pienempi todennäköisyys saada vakava aivovaurio, itse asiassa se on olematon verrattuna alatiesynnytykseen. Itse tunnen vaikeavammaisen lapsen, jonka vammat tulivat juuri alatiesynnytyksessä ja olen myös selvittänyt, että vastaavan tapahtuminen sektiossa on erittäin epätodennäköistä.
Itselleni meinasi tapahtua täsmälleen sama mutta vauva pelastui hätäsektiolla. Enää en koskaan aio edes yrittää alatiesynnytystä. Ennen synnytystä ajattelin kuten sinä, mutta elämä opettaa.
Jotkut pelkäävät synnytystä esim lapsen vammautumisriskin takia eivätkä itsensä takia. Tulet ymmärtämään näitä pelkoasioita paremmin sitten kun olet aikuinen ja nähnyt vähän elämää ja kokenutkin jotain.
Kauhea ajatus että leikattaisiin maha auki. Takana kolme synnytystä, ponnistukset kestivät 14 min, 20 min ja 4 min. Ekassa tuli pieni repeämä joka parani pian, seuraavissa ei juuri mitään (1 tikki). Kerron vain siksi, että jokaista kauhutarinaa kohti on luultavasti moninkertaisesti helppoja synnytyksiä. Mieti jos synnytyksesi olisikin ollut helppo, mutta vaadit sektion ja kärsit turhaan.
varmaankin aika pieni prosentti synnyttäjistä on niitä joille käy jotain ihan kamalaa..eiköhän suurin osa kuitenkin vielä toivu ilman korjausleikkauksia...