Lue keskustelun säännöt.
Eikö muissa perheissä huudeta?
22.12.2008 |
Minua alkoi ihmetyttää yksi kaverini, joka joskus ohimennen sanoi, etteivät hän ja hänen miehensä ikinä huuda toisilleen. Keskustelevat kuulemma vaan asioista rauhallisesti lasten mentyä nukkumaan. Minulle tästä tuli kamala olo, koska meillä huudetaan aamusta iltaan, lapset myös. Ehkä kerran viikossa saatetaan selvitä aamurumbasta niin ettei kenenkään tarvitse ääntä korottaa, mutta sekin vaatii hirveää pinnistelyä. Meidän vanhin lapsi on aina ollut todella kovakorvainen, samoin mieheni, joten he määräävät äänitason. Mieheni on aina ollut herkkä korottamaan ääntään (mikä ärsytti minua jo kauan ennen lasten hankintaa), eikä ole ainakaan rauhoittunut vuosien saatossa. Ja nykyään minäkin huudan ihan samalla tavalla kuin hän. Pahinta on, että mieheni ei omasta mielestään edes huuda... Onko tämä normaalia ja voiko tälle tehdä mitään? Itse asiassa en edes kärsi tästä huutamisesta, mutta jos olemme oikeasti Hämeen ainoat huutajat, niin kyllä on lapsilla totuttelemista kunhan ovat niin isoja että seurusteluasiat tulevat ajankohtaisiksi.
Kommentit (28)
jo ennen tyttöystäviä ja tulevia sukulaisia. Meillä ainakin lasten kaveripiiristä aika pian häviävät pää punaisena asiansa huutavat lapset. Ehkä teidän pitäisi miehesi kanssa miettiä, millaisen kanssakäymisen mallin lapsinne haluatte antaa. Tunteet voi päästää patoutumasta myös vähän pienemmällä volyymilla niin, että kaikilla (myös muillakin kuin huutoon tottuneella perheellänne) on mukava olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin kaveripiiristä on hävinnyt muutama lapsi, jotka ovat kaikin puolin sivistyneitä pikkuaikuisia eli eivät myöskään kestä fyysistä kosketusta, joka on meidän pojille jokapäiväistä, koska painivat ja nujuavat myöskin koko ajan. Ja sitä en edes yritä saada loppumaan, koska selvästi nauttivat siitä eivätkä yleensä tahallaan satuta toisiaan. Jostain syystä lapsemme eivät kuitenkaan huuda toisille lapsille ilman hyvää syytä (ainakaan en ole kuullut), joten ehkä ne kuitenkin tajuavat että huuto kuuluu kodin sisälle :-) Mutta se on kyllä totta, että varsinkin se kovakorvainen eskarilainen on hanakka myös painimaan muidenkin kuin veljiensä kanssa, joka pitäisi tietysti saada loppumaan mitä pikimmin.
vaikka ei sentään koko aikaa. Sisareni on ammattikasvattaja eikä huuda omille pojilleen koskaan, joskus voi sanoa että "nyt mä oon tosi vihanen" mitenkään muuten sitä nättämättä. Siskon nuorempi poika on todella rasittava ja kun ollaan yhdessä ja seuraan näitä loputtomia keskusteluita joudun joskus oikein pinnistelemään etten lyö nyrkkiä pöytään ja sano että "nyt perskules loppu".
Kyllähän se huutaminen menettää tehonsa jos jokapäivä huudetaan. Jos ja kun minä jonkun harvan kerran huudan lapsilleni, niin he todellakin tietävät, että nyt on tosi kysessä. Ja silloin kyllä lapsiinkin tulee vauhtia. Miehelleni en muistaakseni ole huutanut koskaan.
vanhemmat riiteli "sivistyneesti" ja se vasta ahdistikin, kun ilmapiiri oli kuitenkin selvästi aistittavissa... Siksipä mun omassa perheessä saa huutaa ihan vapaasti kuka tahansa josta siltä tuntuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodissani ei huudettu. Ei saanut koskaan edes korottaa ääntä.
Meillä huudetaan. On kamala olo. Mies ja lapset kilpa, ja ite siinä sorrun myös, kun rasittaa. Äitini kun käy hoitamassa joskus lapsia, niin sen jälkeen ei huudeta kukan taas moneen viikkoon ja mieskin sanoo, et ihanaa kun on hiljaista ja voi keskustella normaalilla äänellä. Anopin kovaäänisen vierailun jälkeen sen sijaan kukaan ei kuule mitään moneen päivään.
En siis kannata täyttä hiljaisuutta. Mut rajansa huutamisellakin, jos siitä tulee totuttu kommunikointi tapa että mitään asiaa ei saa sanotuksi huutamatta.
Nuorin on nyt eskarilainen. Myös päiväkodissa puketumisohjeita pilkotaan alle eskari-ikäisille. Näytetään jopa kuvin. Miten muuten tuo kilpailuhenkisyys tähän liittyy? Ei meillä kilpailla kuka on ensimmmäisenä valmiina.
Ap: laita lapsen vaatteet valmiiksi järjetykseen. Laita lapsi eri huoneeseen pukeutumaan. Anna ohjeet vaate kerrallaan. Niele huutosi. Osoita eleillä, ilmeillä ja muulla kehon kielellä, että olet tosissasi ja pukeutua täytyy. Lupaa reippaasta pukeutumisesta palkinto.